Skip to content

Nuorten laulajien kertomuksia

Tunteja harjoituskopissa, kehon kuuntelua, paineiden sietämistä ja lavahuumaa. Kansallisoopperassa vuonna 2022 aloitetun Nuorten laulajien ohjelman tehtävänä on vahvistaa uransa alussa olevien laulajien ammatillista kehitystä. Lue jutusta, mitä ohjelman tähdet kertovat kiinnostavasta työstään.

Elisaveta Rimkevitch, sopraano

Miten sinusta tuli laulaja?

Musiikki veti minua puoleensa jo pienenä. Yhdessä valokuvassa kurottelen vaippapeppuna pianon koskettimille. Aluksi minusta pitikin tulla pianisti, soitin tosissani ja kilpailin. Teininä mukaan kuvioon tuli laulu. Mielessä oli pop, mutta päädyin puolivahingossa musiikkiopiston klassisen laulun tunnille. Ja se olikin ihanaa!

Lukion lopussa hain opiskelemaan laulua Ruotsin kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun, jonka opiskelijavalinnat tehdään reilusti ennen Sibelius-Akatemian pääsykokeita. Pääsin sisään, ja silloin oli selvää, että piano saa jäädä. Samana kesänä hain ja pääsin Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan laulajaksi.  

Elisaveta Rimkevitch

Mikä laulamisessa on parasta?

Rakastan sulkeutua yksin pieneen harjoitushuoneeseen (niitä ei syyttä sanota kopeiksi) ja ryhtyä pähkimään päivän ongelmia. Ajattelen matemaattisesti, ja näen opeteltavat melodiakuviot, äänenkäytön ja hengitystekniikan kiemurat kiehtovina ongelmina, joiden ratkominen on hauskaa. Toisaalta nautin valtavasti lavahuumasta, vuorovaikutuksesta yleisön ja muiden esiintyjien kanssa.

Näiden kahden ääripään yhdistelmä tekee laulamisesta koukuttavaa.

Mikä laulamisessa on nihkeintä?

Freelancer-laulajan ammatti on stressaava ja epätasapainoinen. On pakko tottua siihen, että ei tule valituksi hakemiinsa rooleihin, eikä aina tiedä, milloin seuraava työkeikka tulee vastaan.

On myös kausia, jolloin oma lauluääni käyttäytyy joka päivä eri tavoin. Ääni ei aukeakaan samoilla harjoituksilla kuin yleensä, sävelet eivät sytykään vaivattomasti ja harjoitusaika kuluu siihen, että ratkoo kulloistakin tilannetta. Laulajan työ on kehollista, joten äänessä kuuluu niin kropan kuin mielen olotila, onko aamulla itkettänyt vai naurattanut.

Miten päädyit Nuorten laulajien ohjelmaan?

Kun haku ohjelmaan aukesi, laitoin hakupaperit ja -videon mukaan ja tuumin, että tulkoon mitä tulee. Oli upeaa tulla valituksi, hakijoita oli todella paljon. Ja voi miten hyviä aikoja tässä ohjelmassa on päässyt elämään. Kansallisoopperassa on poikkeuksellisen hieno ilmapiiri, on etuoikeus saada tehdä täällä töitä.

Mikä on ollut suosikkiroolisi Nuorten laulajien ohjelmassa?

Jevgeni Oneginin Tatjana oli rooli, jota en unohda. Kokemus oli henkisesti raskas ja harjoituskausi stressaava, mutta se opetti valtavasti. Tuntui erityiseltä saada laulaa isoa roolia ja Pjotr Tšaikovskin fantastista musiikkia, omalla äidinkielellä.

Elisaveta Rimkevitch lauloi Tatjanan roolin oopperassa Jevgeni Onegin.

Kerro tavallisesta työpäivästäsi?

Päivät eroavat sen mukaan, onko ohjelmassa harjoituksia, esitys, vai molempia. Kaikki työpäivät pohjautuvat oman kehon kuunteluun. Aloitan päivät samalla kaavalla. Tarvitaan unta, jotain liikettä, nesteytystä ja kahvia.

Esityksiin pitää valmistautua kunnolla. Nukun pitkään, tankkaan hyvää ravintoa sekä tunnustelen, mitä keho kaipaa. Jos olo on ylivirittynyt, teen rauhoittavaa liikettä, kävelyä tai yin-joogaa. Jos on tahmea ja raskas olo, juoksulenkki tai salitreeni virittävät kropan esityskuntoon. Esityksissä annan kaikkeni viimeistä solua myöten, joten niiden jälkeen energiavarastot ovat tyhjät. 

Treenipäivinä tulen Oopperatalolle ensin lämmittelemään itsekseni. Yhteisiä harjoituksia on klo 11–14.30 ja 18–22. Omia musiikkiharjoituksiani korrepetiittorin eli harjoituspianistin kanssa voi olla koska vain, kun kalenteriin sopii. Tällaisissa harjoituspäivissä oopperan musiikki osataan jo, omat paikat on työstetty aiemmin treenikopissa. Voin laulaa täyteen ääneen 3–4 tuntia päivässä, joten kaikki harjoittelu ei tarkoita tykittelyä kovaa ja korkealta. Treeni on myös kuuntelemista, hengitysharjoituksia, kehollista työtä tai tekstien opettelua ja hiomista.

”Kiitoksissa päähän mahtuu vain yksi ajatus: voi vitsi, minä saan tehdä tätä työtä.”

Elisaveta Rimkevitch

Mikä on lempihetkesi töissä?

Lavalla on aina superhauskaa. Siellä tiivistyy ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhteisen tarinan eläminen, kaikkia yhdistävä musiikki ja teatterin maailma. Yhdessä luominen ja hetkessä eläminen on parasta mitä tiedän.

Esityksen päättyessä kiitoksissa kokee selvimmin, millaisen tunnelman välitimme yleisölle. Yhteisen energian kuulee ja aistii. Silloin päähän mahtuu vain yksi ajatus: voi vitsi, minä saan tehdä tätä työtä. Kiitoksissa minua itkettää melkein aina.

Mitä työtä tekisit, jos et laulaisi?

Minulla on myös joogaopettajan koulutus, lähtisin niihin hommiin vaikka Balille. Tai sitten palaisin pianistiksi. On minulla lääketieteellisenkin pääsykoekirjat kaapissa odottamassa. Onneksi näitä ei tarvitse tosissaan miettiä, sillä laulamista ei voita mikään.

Mitä aariaa laulaisit loppuelämäsi, jos saisit valita vain yhden?

Apua, tämä on todella vaikea kysymys! Olen aivan myyty Giuseppe Verdin, Giacomo Puccinin tai muun ooppera verismon musiikin äärellä. Toisaalta rakastan ihanaa slaavilaista oopperarepertuaaria, kuten Antonín Dvořákin ja Pjotr Tšaikovskin teoksia…

En voi nimetä vain yhtä aariaa. Täytyy sanoa Violettan rooli Verdin oopperasta La Traviata. Se on täynnä toinen toistaan hienompia melodioita, myös aarioiden ulkopuolella. Pitkin oopperaa tulee vastaan parin tahdin pätkiä, jotka ovat niin kauniita, että järki lähtee.

Jussi Vänttinen, Baritoni

Miten sinusta tuli laulaja?

En koskaan päättänyt ryhtyä laulajaksi. Olen vain tehnyt sitä, mikä on tuntunut hyvältä, ja sitten asiat ovat edenneet omalla painollaan.

Harrastin nuorempana kuorolaulua ja sain sitä kautta halpoja laulutunteja. Tunneilla hoksasin, että tämähän tuntuu mukavalta. Tein töitä peltikattomaalarina, kun huomasin Metro-lehdestä ilmoituksen Laajasalon opiston lauluopinnoista, jonne oli lisähaun viimeinen päivä. Soitin sinne, seuraavana päivänä aloitin opinnot. Vuotta myöhemmin suuntasin opiskelemaan laulua Helsingin konservatoriolle.

Mielsin opinnot pitkään lähinnä aktiiviseksi harrastukseksi. Konservatoriota seurasi kuitenkin haku ja opinnot Sibelius-Akatemiassa, ja niiden aikana totesin, että kaipa tästä laulusta on ammatti tulossa.

Jussi Vänttinen

Mikä laulamisessa on parasta?

Laulaminen avoimella sydämellä ja kropalla tuottaa väistämättä hyvinvointia ja hyvää elämää.

Kun laulu värähtelee kropassa, se tuntuu hyvältä. Oikea laulutekniikka vaatii kokonaisvaltaista hengitystä, joka tekisi hyvää ihan kaikille. Kun tärkein työväline on oma keho, siitä täytyy myös huolehtia. Pitää syödä kunnollista ruokaa, liikkua ja hikoilla, nukkua tarpeeksi ja välttää krapuloita. Sehän on vain mahtavaa.

Toisaalta parasta on laulun tunnerikkaus. Musiikkiin kirjoitetut tunteet pitää kokea niitä laulaessa itse. On vapauttavaa saada käydä läpi suuria tunteita rakastumisesta itkun partaalle, heittäytyä raivon tai riemun valtaan. Tykkään myös tehdä töitä kollegoiden kesken harjoitussaleissa ja lavalla, ja lopulta on hienoa asettua yleisön kanssa yhteisen asian, upean musiikin äärelle.  

Mikä laulamisessa on nihkeintä?

Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin joutua perumaan laulukeikka flunssan takia. Ajan kanssa sairastumisiin oppii onneksi suhtautumaan vähän lempeämmin. Joskus flunssassa on nimittäin tuntunut siltä, kuin oma ihmisarvo vähenisi perutun keikan myötä.

Miten päädyit Nuorten laulajien ohjelmaan?

Yllätyin valtavasti, kun sain puhelun aiheesta. Ensimmäinen kommenttini taisi olla: ”Katos vain, minusta tuli näin 34-vuotiaana taas nuori!”

Jussi Vänttinen lauloi Pohjalaisia-oopperassa Jussin roolin.

Mikä on ollut suosikkiroolisi Nuorten laulajien ohjelmassa?

Leevi Madetojan Pohjalaisten Jussi. Rooli on ollut minulle tärkeä jo vuosia. Opiskeluaikoinani Sibelius-Akatemialla kirjoitin esseen juuri Pohjalaisista ja Jussista. Jo silloin haaveilin roolin tekemisestä.

Mikä on lempihetkesi töissä?

Se, kun esityksessä roolihahmojen välillä on aitoa kemiaa ja kontaktia. On komeaa saada välittää ihmisyyden ytimeen kuuluvia tunteita yleisölle.

Kerro tavallisesta työpäivästäsi?

Ei sellaista ole olemassa. Joskus olen töissä kellon ympäri, joskus ohjattua työtä on 45 minuuttia päivässä. Ajankäytön vaihtelevuus tuo haasteita pikkulapsiarjen pyöritykseen, mutta toisaalta aikataulun vapaus inspiroi. Monotoninen ja rutinoitu työ ei sovi minulle. 

Harjoittelen laulua 5–6 päivänä viikossa, tuntimäärät vaihtelevat. Jos edellisenä iltana on ollut esitys, päivä menee palautuessa ja treeniä teen tunnin, puolitoista. Muina päivinä tunteja kertyy enemmän. Mutta kroppaa pitää kuunnella, eikä puskea väsyneenä.

Nuorten laulajien ohjelman yksi parhaita puolia on se, että on työpaikka, jonne tulla. Freelancer-laulajana aikaa kuluu eri tahojen kanssa säätämiseen, aikataulu- ja sähköpostirumbaan. Niiden sijaan nyt voi keskittyä siihen itseensä: laulamiseen ja taiteen tekemiseen. Oopperan tekemisen oppii tekemällä oopperaa. Siksi tämä ohjelma on ollut valtavan hyvä juttu.

”Laulaminen avoimella sydämellä ja kropalla tuottaa väistämättä hyvinvointia ja hyvää elämää.”

Jussi vänttinen

Mitä työtä tekisit, jos et laulaisi?

Saattaisin kokeilla perinnerakentamista luonnonmateriaaleilla. Tai sitten kansallispuistohommia.

Mitä aariaa laulaisit loppuelämäsi, jos saisit valita vain yhden?

Figaron Cavatinaa oopperasta Sevillan parturi. Aina se jännittää etukäteen ja mietin, miksi valitsen sen, mutta alkusoiton aikana olen jo aivan liekeissä – nyt mennään eikä meinata. 

Iris Candelaria, sopraano

Miten sinusta tuli laulaja?

En muista aikaa, jolloin en olisi laulanut. Lapsuudenkodissani soi usein pop, funk ja disco, lauloin mukana ja tanssimme äidin kanssa olohuoneessa. Katsoin Disney-elokuvia ja lauloin niiden lauluja. Lauloin auton takapenkillä ja lauloin takapihalla koirillemme.

Lopulta tätini keksi laittaa minut pianotunneille. Jatkoin laulamista pianotunneillakin, joten piano-opettajani kohteliaasti ehdotti minulle laulutunteja. Ensimmäinen opettajani oli klassinen laulaja, ja kun vein tunneille pinon rakastamiani Disney-lauluja, hän sujautti väliin yksinkertaista klassista ohjelmistoa.  

Toisen lauluopettajani kannustuksesta hain Sibelius-Akatemialle ja pääsin lauluohjelmaan 19-vuotiaana. Siellä rakastuin klassiseen musiikkiin, eikä paluuta ole. En enää saa popista samoja kokonaisvaltaisia kylmiä väreitä, kuin oopperoissa tai klassisen musiikin konserteissa.

Iris Candelaria

Mikä laulamisessa on parasta?

Musiikki ja laulaminen tuottavat valtavasti onnea ja iloa. Tämän työn ääreltä ei kaipaa minnekään muualle. Olen ihmisenä sosiaalinen, ja nautin musiikin ja teatterin tekemisestä yhdessä muiden kanssa. On uskomatonta, että saa leikkiä ja laulaa, ja että siitä saa vielä palkkaa.

Mikä laulamisessa on nihkeintä?

Paineet, jotka syntyvät lähinnä omassa päässä. Klassinen musiikki on taidetta, jossa pyritään täydellisyyteen. Kukaan ei kuitenkaan todellisuudessa voi olla täydellinen.

Paineiden myötä jännitän varsinkin koe-esiintymisiä aika paljon. Yhden aarian aikana mielessä risteilee 15 000 ajatusta oikeasta vokaalilinjasta ja suun asennosta hengitystekniikkaan. Näytteleminen auttaa jännitykseen. Kun olen roolihahmossa ja laulun ohella puuhastelen näyttämöllä muutakin, se vie ajatuksia pois laulutekniikasta.

Miten päädyit Nuorten laulajien ohjelmaan?

Olin vieraillut solistina CircOpera 2.0:ssa ja Taikahuilussa, ja ihastunut Oopperatalon tunnelmaan ja työkulttuuriin. Oli selvää, että haen mukaan Nuorten laulajien ohjelmaan.

Oopperalaulajan työhön kuuluvat olennaisesti lukuisat eri koelaulut ja lukuisat kieltävät vastaukset. Se on henkisesti raskasta. Olikin käsittämätön hetki, kun sain vihdoin puhelun siitä, että minut valittiin tähän ohjelmaan.

Mikä on ollut lempiroolisi Nuorten laulajien ohjelmassa?

Ehdottomasti Karmeliittasisarten sisar Constance. Tositapahtumiin perustuva ooppera itsessään oli todella hieno. Rooli sopi äänelleni, Francis Poulenc on yksi lempisäveltäjistäni ja Constancen hahmoon oli helppo sukeltaa. Hän on todella puhdas hahmo, vahva uskossaan ja täynnä elämäniloa. Oli karmaisevaa, että tosielämässä hän oli kuollessaan saman ikäinen kuin minä roolia laulaessani. 

Iris Candelaria sisar Constancen roolissa oopperassa Karmeliittasisaret.

Kerro tavallisesta työpäivästäsi?

Jos käynnissä on tietyn oopperan harjoituskausi, aloitan työt klo 10 lämmittelyllä ennen päivän yhteisiä harjoituksia. Jos harjoituksia on kuutena päivänä viikossa sekä aamupäivisin että iltaisin, käytän väleihin jäävät tauot lepäämiseen.

Jos taas ei ole tietyn teoksen harjoituskausi, harjoittelen itsekseni tai korrepetiittorin kanssa tulevia tehtäviä ja käyn laulutunneilla. Silloin on myös aikaa käydä tanssitunneilla ja muutenkin liikkua. Opettelen vielä usein iltaisin laulujen sanoja kotisohvalla teekupin äärellä.

Nautin Kansallisoopperassa työskentelystä valtavasti. Parasta on se, että täällä laulajia halutaan aidosti auttaa onnistumaan. Harjoituksissa saa kokeilla ja epäonnistua, eikä sitä tarvitse hävetä. Työstä saa aina palautetta, joka on kehittävää, ei koskaan ilkeää. Talossa on taitavia korrepetiittoreita, joilla on aina aikaa treenata kanssamme. Arki on hyvin erilaista kuin freelance-laulajana talon ulkopuolella, missä treenitilat, pianoharjoitukset, laulutunnit, matkat keikkapaikoille ja koelauluihin, puvut ja meikit järjestetään itse ja maksetaan omasta pussista.

”Kansallisoopperassa laulajia halutaan aidosti auttaa onnistumaan. Työstä saa aina palautetta, joka on kehittävää, ei koskaan ilkeää.”

Iris Candelaria

Mikä on lempihetkesi töissä?

Ainakin se, kun ensi kertaa harjoitellaan orkesterin kanssa. On mieletön tunne, kun tämä Suomen parhaisiin lukeutuva, monikymmenpäinen porukka soittaa aariaani ja saan laulaa heidän kanssaan.

Myös yhteistyö muiden laulajien kanssa harjoituksissa ja lavalla on parhaimmillaan hulvatonta. Kohtausten rakennusvaihe on taitavien kollegojen kanssa todella inspiroivaa. Ideoita syntyy, niitä pallotellaan ja teos herää eloon partituurista pala palalta. On riemastuttavaa, kun yhdessä tarkkaan harjoiteltu kohtaus tai vitsi saa yleisössä reaktion aikaiseksi.

Mitä työtä tekisit, jos et laulaisi?

Luulen, että työskentelisin kielten parissa. Lukiossa mietin myös psykologian opintoja. Kun laulu-urani joskus päättyy, on minussa herännyt pieni salainen haave olla casting director, joka etsii sopivia laulajia eri rooleihin. Saan jo nyt valtavat kiksit siitä, jos voin välittää minulle sopimattoman keikan jollekin osaavalle kollegalle.

Mitä aariaa laulaisit loppuelämäsi, jos saisit valita vain yhden?

Mimìn aariaa La Bohèmesta. Puccini on parasta.

Suomen kansallisoopperan Nuorten laulajien ohjelma toteutetaan Louis ja Göran Ehrnrootin säätiön tuella. Lue lisää ohjelmasta.

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat EMMA SUOMINEN, ILKKA SAASTAMOINEN JA VEIKKO KÄHKÖNEN