Skip to content

Ja laulu jatkuu!

Kansallisoopperan kuoro juhlii 80-vuotista taivaltaan vuonna 2025. Kuoro on ainutlaatuinen työyhteisö, joka sykähdyttää esityksissä illasta toiseen. Artikkeli vie tunnelmamatkalle oopperakuoron arkeen.

Aamusta alkaen laulua

Oopperatalon viidennen kerroksen aula kaikuu, joku avaa ääntään, tervehditään, vaihdetaan kuulumisia, nauretaan, pukuhuoneiden ovet käyvät. Siinä he ovat, pitkän koulutuksen läpikäyneet laulajat, jotka kovassa kilpailussa on valittu vakinaisiksi laulajiksi Suomen ainoaan oopperataloon. Yhdessä he ovat Suomen kansallisoopperan kuoro.

Kello lähenee yhtätoista ja laulajat siirtyvät kuorosaliin. Kuoromestari on jo odottamassa, pianisti tulee paksuine partituureineen. Hälinä vaimenee, kuoromestari ilmoittaa mistä lähdetään, nostaa kätensä – ja laulu alkaa. Puolipyöreä kuorosali täyttyy muhkeasta soinnista. Italiaa, saksaa,  ranskaa, englantia, tshekkiä, latinaa, ruotsia, suomea, kaikkia kieliä, joilla oopperoita esitetään.

Harjoitus päättyy klo 14.30. Työpäivän päättymiseen on kuitenkin kahdeksan tuntia. Iltapäivän tauon aikana lähellä asuvat ehtivät koteihinsa, jotkut jäävät oopperataloon harjoittelemaan iltaa varten. Illalla on esitys, ja paikalla on oltava hyvissä ajoin, pitää maskeerata, pukeutua esiintymisvaatteisiin, ja äänen pitää olla valmiina heti ensimmäisestä tahdista alkaen.

Suuri kuorogaala 2015. Kuva Heikki Tuuli.

Illalla kutkuttava esitys

Pian kajahtaa halki koko talon kuulutus: ”esityksen alkuun 15 minuuttia, kuoroa pyydetään valmiiksi näyttämölle”. Kello on pian 19 ja päivän tärkein hetki lähestyy.

Laulajat siirtyvät odottamaan sivunäyttämölle, he juttelevat keskenään arkisia asioita siinä missä kuka tahansa. Mutta heidän edessään on jotain, mitä tavallisemmissa ammateissa toimivien on vaikea edes kuvitella: heidän on kohta astuttava tuhatpäisen yleisön eteen ja oltava täydellisiä.

Katsomosta kuuluu verhon takaa yleisön kohina, monitorissa näkyy vielä tyhjä kapellimestarin paikka. Ja sitten kuuluu aplodeja, monitorista nähdään, kuinka kapellimestari pujottelee orkesterin muusikoiden ohi paikalleen ja kumartaa yleisölle. Tahtipuikko käteen, katse orkesteriin, lyönti ylös, ja nyt se alkaa. Seuraavat tunnit etenevät vääjäämättömästi sekunnin murto-osan tarkkuudella. Virheitä ei saa tehdä. Ketään ei voida jäädä odottamaan.

Suuri kuorogaala vuonna 2019. Kuva: Minna Hatinen.

Esirippu on noussut, kuoro siirtyy näyttämölle. Eilen se oli juhlaväkeä, tänään hartaita munkkeja, toissapäivänä tavallista kansaa, ylihuomenna sotilaita. Kuorokohtaus alkaa hiljaa, voimistuu vähitellen, ja lopulta äänten vyöry täyttää suuren salin niin, että viimeiselläkin penkillä katsoja voi suorastaan tuntea soinnin kehossaan.

Juhlaväki tanssii valssia, kansa valittaa sorron alla, munkit esittävät hartaita säveliään, sotilaat lähtevät taisteluun marssin tahdissa – ja sitten kolme tuntia toisessa todellisuudessa on ohi. Hallitsijat ovat vaihtuneet juonittelujen seurauksena, rakastaja on kuollut taistelussa tai murhattu, rakastajatar on menehtynyt keuhkotautiin tai surmannut epätoivoisena itsensä, ja tuhat ihmistä on seurannut heidän kohtaloaan liikutuksen vallassa. Tai sitten rakastavaiset ovat saaneet toisensa, palvelijatarta havitellut kreivi on saanut opetuksen, väärinkäsitykset selviävät, ja tuhat ihmistä on huvittunut hilpeän musiikin tahdissa. 

Esirippu laskee, aplodit alkavat välittömästi, solistit kumartelevat. Ja sitten kuoro etenee yhtenä rintamana, kumartaa, aplodit kiihtyvät, kirkkaiden valojen takana näkymättömissä olevasta katsomosta kuuluu bravo-huuto. Salissa on koettu jotain sellaista, mitä ei voi tapahtua missään muualla. Kymmenien esittäjien energia on jättänyt jäljen kuulijaan.

Näin tapahtuu tänään. Ja huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla, ensi vuonna, loputtomiin. Ja näin on tapahtunut jo vuosikymmenien ajan. Ne vuodet ovat sisältäneet kovaa työtä, vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, mutta myös suuria saavutuksia, kohoamista tavanomaisen yläpuolelle, unohtumattomia hetkiä. Laulajat ovat vaihtuneet ja vaihtuvat yhä uudelleen. Mutta laulu jatkuu.

Teksti JUHANI KOIVISTO

Tänä päivänä suurin osa Kansallisoopperan vakituisista oopperalaulajista muodostaa Suomen kansallisoopperan kuoron, joka on Suomen ainoa päätoiminen ammattikuoro. Järjestäytyneenä ammattilaiskuorona se aloitti toimintansa vuonna 1945.

Kuoron kokoonpano vaihtelee tuotantokohtaisesti. Suurempaa kokoonpanoa vaativissa oopperoissa kuoroa täydennetään lisäkuoron riveistä. Oopperassa toimii myös noin 50 laulajan lapsikuoro. Kansallisoopperan kuoromestarit ovat Marge Mehilane ja Tatu Erkkilä. Tutustu laulajiimme.