Skip to content

Pääkorrepetiittori Kurt Kopecky

Töissä taidetehtaassa -juttusarjassa esittelemme Oopperan ja Baletin työntekijöitä ja heidän monenlaisia työtehtäviään. Tällä kertaa jututimme pääkorrepetiittori Kurt Kopeckya. 

Miten päädyit töihin Oopperataloon?

Olen koulutukseltani kapellimestari ja harjoituspianisti. Opiskelin orkesterinjohdon diplomin Wienissä, ja aloitin työurani korrepetiittorina eli harjoittajana Biel-Solothurnin teatterissa Sveitsissä. Olen työskennellyt myös Islannin oopperan ylikapellimestarina.

Suomeen päädyin suomalaisen vaimoni kautta. Aloitin Kansallisoopperassa vierailevana kapellimestarina vuonna 2006, jolloin johdin Mozartin Zaiden Alminsalissa. Muutamaa vuotta myöhemmin minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa harjoittajana, ja nykyisessä tehtävässäni aloitin vuonna 2013.

Mitä pääkorrepetiittori tekee?

Olen vastuussa siitä, että oopperaesitysten musiikillinen harjoittaminen sujuu hyvin ja että lopputulos on korkeatasoinen. Työnkuvani on laaja, ja siinä on sekä taiteellinen että hallinnollinen puoli. Taustastani on tässä paljon hyötyä, sillä tunnen ohjelmiston perusteellisesti ja harjoittajan työ on minulle tuttua omasta kokemuksesta.

Minulla on yhteensä seitsemän alaista, neljä harjoittajaa ja kolme kuiskaajaa. Hallinnolliseen työhön kuuluu muun muassa alaisteni sekä laulusolistien työvuorojen suunnitteleminen sekä viikkolistojen ja harjoitusaikataulujen yms. laatiminen. Työskentelen myös esimerkiksi tekstittäjien kanssa ja hoidan tarvittaessa solisteille kielenopettajat esitettäviin teoksiin.

Kapellimestarina toimiminen on tärkein osa työni taiteellista puolta. Johdan useita ooppera- tai balettiesityksiä esityskauden aikana, mutta esitysten määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Taiteellista työtä voin delegoida alaisilleni, mutta hallinnollista en.

Työpäiväni ovat usein pitkiä, mutta olen tottunut tähän työskentelytahtiin varsin hyvin vuosien aikana. Pääkorrepetiittorin työ ei rajoitu toimistotyöaikaan, ja se täytyy vain hyväksyä.

Minkälainen on tyypillinen työpäiväsi?

Saavun Oopperatalolle yleensä vähän ennen yhdeksää. Jos minulla ei ole heti tapaamista tai muuta kiireellistä, soitan pianoa ja harjoittelen jotain tulevaa teosta. Kello 11 alkavat harjoitukset, joiden jälkeen usein istun kokouksissa tai suunnittelen esimerkiksi työvuoroja. Jos minulla on myös iltavuoro kuudelta tai seitsemältä alkaen, pääsen lähtemään kotiin vasta kymmeneltä.

Työpäiväni ovat usein pitkiä, mutta olen tottunut tähän työskentelytahtiin varsin hyvin vuosien aikana. Pääkorrepetiittorin työ ei rajoitu toimistotyöaikaan, ja se täytyy vain hyväksyä. Toisinaan työtä on paljon, mutta vastapainoksi työtahti on välillä huomattavasti kevyempi. Minusta tämä vaihtelu on jännittävää eikä tässä työssä ole koskaan tylsää.

Silloin tällöin käyn kotona kokkailemassa lounasaikaan jos minun ei ole välttämätöntä olla läsnä Oopperalla. Tätä työtä ei kuitenkaan voi tehdä etänä, sillä silloin käy helposti niin, etten ole enää asioiden tasalla. Siitä ei seuraa mitään hyvää.

Mitä ominaisuuksia työsi vaatii?

Työssä tarvitaan ehdottomasti järjestelmällisyyttä ja halua pitää asiat kunnossa. Myös joustavuus on tärkeää, sillä suunnitelmat ja tilanteet muuttuvat tiuhaan ja niihin täytyy kyetä reagoimaan nopeasti. Oma-aloitteisuuttakin tarvitaan: tässä työssä ei voi vain odotella, että minua pyydetään tekemään jotain, vaan täytyy osata tarttua itse toimeen. Kapellimestarina toimiminen edellyttää tietenkin myös osaamista orkesterinjohdosta.

Pääkorrepetiittorin tulee olla läsnä, huomata ihmisten onnistumiset ja tunnistaa asiat, joissa on haasteita. Tällä tavoin ongelmakohtiin voidaan puuttua ajoissa. Silloin tällöin tarvitaan myös riskinottokykyä. On myös tärkeää osata luottaa ihmisten osaamiseen: minulla on upea ja ammattitaitoinen tiimi, ja minun tehtäväni on antaa heille mahdollisuus onnistua.

Työni on hieno sekoitus säännöllisyyttä ja rutiineja sekä vapautta ja jännitystä. Vaikka tilanteet pyritään aina ennakoimaan, kaikkeen ei voi mitenkään valmistautua etukäteen. Ennalta-arvaamattomuus on tämän työn suola!

Mikä työssäsi on parasta?

Suomessa on kerrallaan vain yksi pääkorrepetiittori, joka olen tällä hetkellä minä. Saan suurilta osin itse päättää, miten teen työni, ja minulla on muutenkin hyvin vapaat kädet. Se sopii minulle erittäin hyvin.

Työni on hieno sekoitus säännöllisyyttä ja rutiineja sekä vapautta ja jännitystä. Vaikka tilanteet pyritään aina ennakoimaan, kaikkeen ei voi mitenkään valmistautua etukäteen. Ennalta-arvaamattomuus on tämän työn suola! On esimerkiksi hyvin jännittävää, kun joudun yllättäen johtamaan uuden teoksen yleisön edessä, mahdollisesti ilman harjoituksia. Silloin täytyy vain uskaltaa luottaa sekä omaan että toisten ammattitaitoon. Tällaiset hetket muistan ikuisesti.

Nykyaikana on suuri etuoikeus saada tehdä työtä oikeiden ihmisten parissa eikä vain tietokoneen ääressä. Biel-Solothurnin teatteri ja Islannin ooppera ovat molemmat pieniä taloja. Kansallisoopperassa on paljon isommat resurssit, ja saamme tehdä suuria teoksia kansainvälisesti arvostettujen esiintyjien kanssa. Se on ollut aivan mahtavaa. Kansallisooppera on hieno talo ja ainutlaatuinen työpaikka, jonne on ollut helppo sopeutua. Työkaverini ovat hyvin ystävällisiä ja avuliaita.

Entä raskainta?

Raskainta on turhaan tehty työ. Korona-aika on tuonut työhön epävarmuuden, jota aikaisemmin ei ollut. Valmistelemme ja harjoittelemme esityksiä pitkään ja huolella, mutta emme välttämättä koskaan pääse toteuttamaan niitä. Siinä on ollut sulattelemista.

Pääkorrepetiittorin työ on näyttänyt minulle aiempaa paremmin sen, miten paljon suunnittelua ja kuinka monen ihmisen työpanos tarvitaan siihen, että esitys onnistuu. Sama pätee myös esimerkiksi harjoituksissa: tunnin harjoituksen järjestäminen saattaa vaatia usealta henkilöltä jopa kymmenen tuntia työtä. Pieniä liikkuvia osia on valtavasti, ja asiantuntemuksen ja tietotaidon määrä tässä talossa on uskomaton. Osaan todella arvostaa tätä kaikkea vasta nyt, kun olen nähnyt taidetehtaan hallinnollisen puolen.

Nykyaikana on suuri etuoikeus saada tehdä työtä oikeiden ihmisten parissa eikä vain tietokoneen ääressä. Kansallisooppera on hieno talo ja ainutlaatuinen työpaikka, jonne on ollut helppo sopeutua.

Miten irrottaudut työstäsi vapaa-ajalla?

Minulle on tärkeää pitää vapaa-aika ja työ selvästi erillään. Siksi en harjoittele teoksia kotona enkä ota töitä mukanani kotiin.

Vapaa-ajallani vietän aikaa perheeni kanssa. Nautin myös luonnosta liikkumisesta. Suosikkilajejani ovat lasketteleminen ja vaeltaminen. Ostin tänä talvena murtomaahiihtosukset, ja hiihtäminen on ollut todella mukavaa kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Tykkään myös lukemisesta, koska sillä tavalla voin ylläpitää kielitaitoani. Luen kirjoja suomeksi, islanniksi, saksaksi ja englanniksi. Yritän vihdoinkin perehtyä paremmin klassikoihin, kuten Shakespearen ja Goethen tuotantoon. Olen lukenut elämäni aikana aivan liian paljon huonoja kirjoja, joten keskityn nyt vain hyviin kirjoihin! Olen tutustunut alkuperäiskielellä islantilaisen kirjallisuuden klassikoihin, ja niihin on aina mukava palata uudestaan. Luen mielelläni myös luonnontieteellisiä kirjoja, ja suunnittelen jatkuvasti tulevia vuoriretkiä.

Mikä on suosikkiteoksesi?

Minulla ei ole mitään ehdotonta suosikkioopperaa tai -balettia, mutta nautin aina W. A. Mozartin ja R. Straussin teosten esittämisestä ja kuuntelemisesta. Työskennellessäni Islannin oopperassa sain johtaa Benjamin Brittenin oopperan the Turn of the Screw. Se on jäänyt hyvin mieleeni, sillä teosta esitetään todella harvoin. Brittenin Peter Grimes oli myös ensimmäinen teos, jonka näin Kansallisoopperassa.

Teksti PAULA RANTO
Kuvat HEIKKI TUULI