Nibelungin sormus eli Ring on Richard Wagnerin neliosainen oopperakokonaisuus, jota pidetään yhtenä länsimaisen taiteen merkkipaaluista. Kulttiteos kerää vannoutuneet fanit yhteen aina uudestaan ja uudestaan. Sanotaan, että Ring on matka, jossa häviää ajantaju.
Uudesta suomalaisesta tulkinnasta vastaavat kapellimestari Hannu Lintu, ohjaaja Anna Kelo, visuaalinen suunnittelija Mikki Kunttu sekä pukusuunnittelija Erika Turunen.
Ring muutti Wagnerin elämän ja koko oopperataiteen
Wagner omistautui Ring-saagalle 26 vuoden ajaksi poikkeuksellisella tavalla. Työ tarkoitti oopperahistorian suurimman luomuksen kirjoittamista ja säveltämistä, erityisen rakennuksen pystyttämistä teoksen esittämistä varten ja rahoituksen etsimistä hankkeelle, joka valtavuudessaan hakee vertaistaan taiteen historiassa.
”Wagnerin musiikki on niin suurta, että näyttämöllepanon täytyy vastata sitä. Ring on perinteisesti tarina rakkaudesta, kostosta, vallasta ja ahneudesta. Suuren tarinan takaa löytyy kuitenkin vielä suurempia teemoja: kysymyksiä ja vastauksia myyteistä, uskosta ja tietoisuudesta. Samaa kerrostuneisuutta kuin musiikissa, haluan ilmentää myös ohjauksessani.”
– Anna Kelo, ohjaaja
Reininkulta
Matka toiseen todellisuuteen alkaa
Wagnerin mukaan Reininkulta on ”näyttämöjuhlan aatto”. Ensimmäinen osa esittelee keskeiset hahmot ja teemat. Alberich varastaa Reinvirrasta kullan, jota Reinintyttäret vartioivat. Hän kiroaa rakkauden ja takoo kullasta sormuksen. Tuo sormus tuo kantajalleen rajattoman vallan. Mutta absoluuttista valtaa janoaa myös ylijumala Wotan. Jumalten vangitseman Alberichin on luovutettava pois koko aarre, ja vihassaan hän kiroaa sormuksen.
Ylijumala Wotan vahvistaa Valhallaa ja siittää maailmaan valkyyrioita, jotka keräävät sotien sankareista parhaat Valhallan vartijoiksi. Taistelussa hurjaa Hundingia vastaan Wotan joutuu antamaan valan, että hän uhraa jumalten järjestykselle poikansa Siegmundin. Ristiriitojen ja sodan keskeltä Valkyyriasta nousee myös suuren rakkauden juonne, Siegmundin ja Sieglindin intohimo. Heidän tarinansa on alku Siegfriedille, Ring-sarjan kolmannelle osalle.
Sisarten välisestä rakkaudesta syntynyt Siegfried ei tunne pelkoa. Hän taistelee takaisin reininkullasta taotun sormuksen ja asettuu ylijumala Wotanin tielle. Myyttinen Siegfried on kaikkivoipa: hän takoo voittamattoman miekan, tappaa lohikäärmeen, ymmärtää lintujen laulua ja herättää suudelmalla nukkuvan kaunottaren. Siegfried on Ring-saagan kolmas osa.
Jumalten ja ihmisten ylle langetettu kirous poistuu maailmasta vasta, kun janottu sormus on jälleen Reinintyttärillä. Jumalten tuho liikkuu tulevaisuuden dystopiassa ja se huipentaa Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian. Nyt kolmen edellisen oopperan Reininkullan, Valkyyrian ja Siegfriedin olennot ja tapahtumat punotaan yhteen. Jumalten tuho on kuuluisa orkesterivälisoitoistaan, ja koko sarjan aikana kertautuneet johtoaiheet vahvistavat musiikin kertovaa luonnetta.
Kelo on toiminut Suomen kansallisoopperassa vuodesta 1994 ensin ohjausassistenttina ja vuodesta 1998 pääohjausassistenttina. Hänen ohjauksiaan Kansallisoopperalle ovat olleet muun muassa Jää (2019) sekä Figaron häät (2014).
Vuosina 2016–2017 Kelo uusintaohjasi Götz Friedrichin Ring-tetralogian New National Theatrelle Tokioon. Kelo on valmistunut musiikkiteatteriohjaajaksi Venäjän teatteriakatemiasta.
Hannu Lintu
Hannu Lintu sai ensi sysäyksen kapellimestarin uralleen 11-vuotiaana Savonlinnan Oopperajuhlilla, Verdin Don Carloksen esityksessä. Näyttämötapahtumat unohtuivat, kun nuori sellonsoittaja seurasi herkeämättä toimintaa orkesterimontussa. Kiinnostus oopperaan muodostui osaksi hänen muusikkouttaan jo tuolloin.
Oopperat eivät näytelleet isoa osaa vielä Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla, mutta Lintu sai pian opintojensa päättymisen jälkeen ohjausta ja neuvoja moniin teoksiin Ulf Söderblomilta. Läheisimmäksi oopperasäveltäjikseen hän on maininnut Wagnerin, Verdin, Richard Straussin ja Alban Bergin.
Oopperakapellimestarina Hannu Lintu haluaa olla mukana mahdollisimman varhain teosta valmistettaessa. Hän haluaa tutustua tarkasti ohjaajan suunnitelmiin, osallistuu mielellään musiikki- ja ohjausharjoituksiin, käy tutkimassa lavasteita ja yrittää kasvaa sisään produktioon alusta asti.
Kunttu on suunnitellut valaistuksen ja visualisoinnin lukuisiin tanssi-, teatteri- ja oopperateoksiin. Suomen kansallisoopperan lisäksi hän on suunnittelut visualisointeja muun muassa Cirque du Soleil’le, Norjan kansallisbaletille, Tanskan kuninkaalliselle baletille, Bostonin baletille sekä Lyonin ja Malmön oopperoille. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Tero Saarisen, Jorma Uotisen, Carolyn Carlsonin, Jiri Kylianin, Akram Khanin, Kenneth Greven, Andonis Foniadakiksen ja Jorma Elon kanssa.
Kunttu on suunnitellut lisäksi valaistuksen ja visualisoinnin useisiin suomalaisiin tv-tuotantoihin sekä valaistuksen ja screensisällön Eurovision laulukilpailuihin Helsingissä 2007 ja screensisällöt Malmössä 2013 ja Tukholmassa 2016.
Turunen toimi Suomen kansallisoopperan ja -baletin puvuston johtajana vuosina 1995–2009. Hän on suunnitellut puvustukset muun muassa teoksiin Lumikuningatar (2012), Pieni Merenneito (2015) ja Kalevalanmaa (2017).
Turunen on suunnitellut pukuja myös esimerkiksi Nederlands Dans Theaterille, Ballet de l´Opéra de Lyonille, Tanskan kuninkaalliselle baletille, Grand Theatre de Genevelle sekä Malmön ja Göteborgin oopperoille. Erika Turusen töille on ominaista uusien materiaalien kehittäminen ja pukujen kolmiulotteisuus.
