Skip to content

Ring on visuaalinen satu, jossa kaikki on mahdollista

Ringin valaistuksen, lavastuksen ja screensisällöt on suunnitellut Mikki Kunttu. Ooppera- ja balettituotantojen lisäksi hänen töitään on nähty mm. useissa suomalaisissa tv-tuotannoissa, Eurovision laulukilpailuissa ja Cirque du Soleil’n esityksissä. Haastattelussamme Mikki Kunttu kertoo, mikä massiivisessa Ring-saagassa inspiroi ja millainen on visuaalisuuden rooli.

”Päädyin valo- ja videosuunnittelun pariin sattumalta. Urani kannalta merkittävä kohtaaminen tapahtui Tero Saarisen kanssa Tampereella 1990-luvulla. Tein Saarisen nykytanssiteokseen valot, ja sillä tiellä olen edelleen. Ensimmäinen työni Kansallisoopperaan puolestaan oli Jorma Uotisen Mies, jota ei koskaan ollut. Työskentelen paljon ulkomailla, mutta Kansallisoopperaan on hieno palata. Talo on ollut minulle nuoresta asti eräänlainen ankkuripaikka.

Viime vuosina olen työskennellyt tanssin ja oopperan lisäksi sirkuksen, konserttien ja televisiotuotantojen parissa. Oopperassa tietysti musiikki on kaiken perusta, jota vasten visuaalisuus resonoi. Taiteenlajin tradition syntymiseen on mennyt vuosisatoja ja sen pitkästä perinteestä voi ammentaa aina jotain uutta.

Suhteeni Ring-sarjaan on samanlainen kuin epäilen monilla muillakin teoksen kanssa työskentelevillä olevan: kohtelen sitä suurella kunnioituksella, mutta joskus kauhunsekaisin tuntein. Inspiroidun ylipäätään haasteista ja epäonnistumisen mahdollisuushan se pitää työn mielenkiintoisena. Siksi vieroksun standardisuorituksia. Koen Ringin sikäli oopperaurani kulminaatiopisteeksi, että tämä mahdollisuus tuskin tulee toistumaan.

Ooppera- ja balettiteosten lisäksi Mikki Kunttu on suunnitellut valaistuksen ja visualisoinnin useisiin suomalaisiin tv-tuotantoihin sekä valaistuksen ja screen-sisällön Eurovision laulukilpailuihin Helsingissä 2007 ja screen-sisällöt Malmössä 2013 ja Tukholmassa 2016.
Kuva: Ralph Larmann

Ringin kaltaisen kolossaalisen saagan työstäminen on pitkäjänteinen prosessi, johon nivoutuu paitsi koko työryhmän panos myös musiikin, libreton ja tarinan asettamat raamit. Tuotannon alussa työ on melko käytännönläheistä; täytyy selvittää, mitkä ovat teoksen toiminnalliset ja ohjaukselliset tarpeet. Pohdimme esimerkiksi ohjaajan ja pukusuunnittelijan kanssa, mitä asiaa missäkin kohtauksessa tai minkäkin hahmon kohdalla painotetaan. Sen jälkeen voin aloittaa luonnostelun ja ryhtyä hakemaan laajempaa pääratkaisua visuaalisuudelle. Käsittelen usein kolmiulotteista tilaa ensin. Suunnittelen siis lavasteet valmiiksi ja lisään vasta lopuksi valot.

Ringin juoni on täydellinen. Se on suorastaan visuaalinen satu, jossa kaikki on mahdollista. Tarinassa on useita punaisia lankoja, mutta meidän versiossamme kaikkea sitoo yhteen tekemäni konseptilavastus. Se tarkoittaa sitä, että samat lavasteet kiertävät läpi neljän teoksen ja niitä käytetään eri tavoin. Konseptiajattelu on itselleni ominainen tapa tehdä töitä. Pohdin usein sitä, kuinka samoista palikoista voidaan rakentaa erilaisia kohtauksia ja muokata näkökulmaa.

Ajattelen, että teatterilava lähtökohtaisesti on pimeä musta laatikko, jossa kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Heti kun laatikkoon päätetään lisätä jotain, mahdollisuuksien määrä vähenee. Oma tapani on peruuttaa takaisin tuohon pimeyteen ja katsoa sieltä käsin seuraavia ratkaisuja, jos prosessi esimerkiksi jostain syystä päätyy umpikujaan.

”Tarinassa on useita punaisia lankoja, mutta meidän versiossamme kaikkea sitoo yhteen tekemäni konseptilavastus. Se tarkoittaa sitä, että samat lavasteet kiertävät läpi neljän teoksen ja niitä käytetään eri tavoin.”

Valoilla ja videoilla luodaan iso osa teoksen tunnelmallisuudesta. On tietysti muistettava, että näin massiivisessa tuotannossa eri elementtien tulee punoutua saumattomasti yhteen, eikä visuaalisuudella tarvitse pystyä kertomaan koko tarinaa. Valojen ja videoiden vahvuus on ennen kaikkea energian, emootion ja abstraktion herättäminen.

Vaikka teknologia on kehittynyt huimaa vauhtia, uskon elävän teatteriesityksen maagisuuden täyttävän salit jatkossakin. Suoratoistoillakin on paikkansa, mutta ne eivät tule korvaamaan elävää esitystä. Kun harjoitusprosessin loppuvaiheessa yhdistetään orkesteri, solistit, kuoro, ohjaajan taide ja pukusuunnittelu, syntyy aina jotain ainutlaatuista ja elävää. Todellisuudessa vasta esityshetkellä tiedetään, mistä kokonaisuudessa on kyse, kun teos lopulta resonoi yleisön kanssa.

Täytin viime vuonna 50 vuotta, mutta koronan takia juhlat siirtyivät vuodella. Niinpä Ringin ohessa valmistelen juhlia Tampere-taloon. Luvassa on esimerkiksi uusi tuotanto Gustav Holstin Planeetoista, retrospektiivi valokuvanäyttely sekä 50-vuotisjuhlagaala. Vuosien aikana olen löytänyt ultrajuoksusta elämää tasapainottavan elementin. Koen että se keskittää ajatukset ja energiat olennaiseen ja on myös jonkinlainen tyhjentymisen ja maadoittumisen riitti.”

Teksti: PETRA RÖNKÄ
Kuvat: VEIKKO KÄHKÖNEN, RALPH LARMANN, STEFAN BREMER

Lue ohjaaja Anna Kelon ajatuksia Ringistä.

Katso kuvia reininkullasta ja valkyyriasta