Tiesitkö, miten laaja soitinkirjo Oopperaorkesterin lyömäsoittajalla on? Siinä, missä suuri osa muusikoista toimii yhden soittimen parissa, lyömäsoittajan repertuaariin voi kuulua teoksesta riippuen parikymmentäkin eri instrumenttia.
Oopperaorkesterissa lyömäsoittajat jaetaan kahteen ryhmään, patarumpaleihin ja lyömäsoittajiin. ”Patarumpali soittaa esityksessä useimmiten yksinomaan patarumpuja, mutta lyömäsoittajan perussettiin kuuluvat bassorumpu, symbaalit, triangeli tai pikkurumpu, tai useampia näistä”, kertoo lyömäsoittaja ja patarummun varaäänenjohtaja Heikki Parviainen.
Monesti soitinkirjoa laajentaa kattaus muita soittimia, kuten kellot, gongit, ksylofoni, kastanjetit, kellopeli, putkikellot ja muut perkussiot. ”Esimerkiksi Puccinin oopperassa Madama Butterfly on mukana gongeja, koska teos sijoittuu Japaniin ja säveltäjä halusi sen kuuluvan musiikissa”, Parviainen sanoo.
Joissain teoksissa soittimia on paljon, ja ne vaativat useita soittajia. ”Oopperasäveltäjistä esimerkiksi Šostakovitš kirjoittaa teoksiinsa useita lyömäsoitinstemmoja. Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethissa meitä taisi olla kahdeksan samaan aikaan soittamassa. Toisaalta jossain teoksessa voi olla kaksikymmentä eri instrumenttia, mutta niitä soitetaan vuorotellen niin, että yksi muusikko riittää”, Parviainen selventää.
Harvinaisimpia efektejä varten on olemassa vielä omat keinonsa. ”Jos säveltäjä haluaa teokseen mukaan erikoisempia soundeja, niiden tuottaminen on useimmiten lyömäsoittajien tehtävä. Oli se sitten vihellyspillistä lasin rikkomiseen tai lelupianon soittamiseen, me hoidamme homman. Olenpa kerran soittanut puulaatikkoa kirkkaanpunaisilla vihdoilla.”
Alla olevalta videolta voit kuunnella näytteitä eri lyömäsoittimista.