Kansallisoopperan päänäyttämöllä koetaan loppukeväästä kaksi upeaa teosta ensi kertaa yhden illan aikana: Jean Sibeliuksen Luonnotar ja Pjotr Tšaikovskin Jolanta.
”Se [Luonnotar] oli kerrassaan suuremmoinen. Aivan jättiläismäinen, mitä aiheen käsittelyyn tulee. Tavalliset ihmiset eivät ymmärtäneet luulen yhtään mitään. Se oli kuin outo kotka kaiken olemisen alku-avaruudesta. Olin niin haltioissani, etten tahtonut seisaallani pysyä.” – Aino Sibelius kirjeessä miehelleen, 1914.
Luonnotar ja Jolanta on brittiläisen Antony McDonaldin vision lopputulos: hän on sekä ohjannut kaksoisoopperan että suunnitellut puvut ja lavastuksen. Valosuunnittelusta ja liikeohjauksesta vastaavat Lucy Carter ja Lucy Burge, joiden kädenjälkeä saatiin vastikään ihailla Festenissä. Musiikin johtaa Kansallisoopperassa debytoiva nuori lupaus Kristian Sallinen.
”Luonnotar oli minulle teoksena entuudestaan tuntematon, ja sen löytäminen oli todella silmiä avaavaa. Sibeliuksen laulut ovat äärimmäisen hienoja – niin hienoja, että hänen melkeinpä toivoisi kirjoittaneen oopperan”, McDonald hehkuttaa.
Jean Sibelius kirjoitti sinfonisen runonsa Luonnottaren vuonna 1913 Kalevalan runon pohjalta Aino Acktén aloitteesta ja omisti teoksen tälle. Vuonna 2026 Acktén syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta, ja tämä esitys juhlistaa häntä. Laulajan näyttävästä urasta ja vaikutuksesta suomalaiseen oopperahistoriaan voi lukea lisää ”Alussa oli Aino Ackté” -artikkelista Oopperan ja Baletin Stage24-palvelussa.
Luonnottaren maailman syntyä kuvaavassa kertomuksessa sotka munii Luonnottaren polvelle munan, josta syntyvät kuu, taivas ja tähdet. Teoksen tulkitsevat sopraano Silja Aalto ja Kansallisoopperan orkesteri.
Tšaikovskin viimeinen ooppera tuo näyttämölle valoa ja toivoa
Pjotr Tšaikovskin viimeiseksi jäänyt ooppera, Henrik Hertzin näytelmään pohjautuva Jolanta (1892) on ollut edellisen ja ensimmäisen kerran Kansallisoopperan ohjelmistossa vuonna 1919. Prinsessa Jolantan sokeus on tarkkaan varjeltu salaisuus, jopa hänelle itselleen. Kun kreivi Vaudémont rakastuu prinsessaan, hän paljastaa salaisuuden. Lääkärin mukaan Jolantan näkö voidaan korjata ja tämä joutuu valitsemaan, jatkaako entiseen tapaan vai elääkö loppuelämänsä tavalla, jota ei ole koskaan kokenut. Teos käsittelee moninaisesti teemoja itsenäisyydestä, seksuaalisesta heräämisestä ja yhdenvertaisuudesta.
”Pjotr ja libreton kirjoittanut veli Modest Tšaikovski näkivät Jolantassa jotain samaistuttavaa. He olivat molemmat homoseksuaaleja ja Jolantan kohtalo sekä todellisuuden peittelyyn liittyvät teemat koskettivat heitä henkilökohtaisesti. Teoksen kuvastossa on valoa ja viittauksia sokeuteen. Fyysisen sokeuden rinnalla käsitellään myös ajattelun sokeutta. […] Elämme tällä hetkellä varsin haastavassa maailmassa ja synkistelyn aiheita riittää. Kaiken tämän keskellä teos tarjoaa toivoa: haluaisin yleisön lähtevän esityksestä uskoen, että muutos on mahdollinen, ja että voimme yhä nähdä ihmisyyden toisissamme”, McDonald pohtii.
Jolantan nimiroolin laulaa saksalaissopraano Nina Bezu, Renénä kuullaan kotimainen bassotähtemme Mika Kares. Kreivi Vaudémontina hurmaa liettualaistenori Edgaras Montevidas, baritoni Michael Kraus lääkäri Ibn-Hakianina. Martana kuullaan Kansallisoopperan oma mezzosopraano Natalia Vinogradova ja Robertina brittiläis-ukrainalainen baritoni Yuriy Yurchuk. Muiden roolien laulajat ja lisätietoa teoksista: Luonnotar ja Jolanta.
Luonnottaren ja Jolantan esityksissä on suomenkielinen kuvailutulkkaus ke 20.5., ti 26.5. ja to 28.5. Ennen näitä esityksiä on mahdollista osallistua myös koskettelukierrokselle. Kierros järjestetään Oopperatalon päälämpiön Juha-päädyssä klo 17.30–18. Kuvailutulkkaus ja koskettelukierrokset järjestetään yhteistyössä Näkövammaisten kulttuuripalvelun ja Näkövammaisten liiton kanssa.
Luonnotar ja Jolanta
Ensi-ilta 15.5.2026 klo 19
Muut esitykset 20.–30.5.2026 klo 19