Vastaava balettimestari Ingrid Némečková
Töissä taidetehtaassa -juttusarjassa esittelemme Oopperan ja Baletin työntekijöitä ja heidän työtehtäviään. Tällä kertaa pääset tutustumaan vastaavan balettimestarin Ingrid Némečkován työhön.
Ingrid Némečková jää eläkkeelle keväällä 2025. Hänen haastattelunsa on alun perin julkaistu Oopperasanomat-lehden numerossa 3/2009.
Millaista on balettimestarin työ?
Vastaan baletin harjoituksista yhdessä muiden balettimestareiden kanssa. Tulen Oopperalle aamuyhdeksän jälkeen valmistelemaan päivän töitä. Ennen harjoitusten alkua on tiedettävä kuka tanssijoista on mahdollisesti sairas, kenet voi korvata kenelläkin, keskusteltava muiden balettimestareiden kanssa ja tehtävä harjoitussuunnitelma.
Harjoitukset jatkuvat viiteen saakka ja illalla on esitys, jota seuraan ja josta annan aina palautteet tanssijoille. Jos illalla ei ole esitystä, niin jään harjoitusten jälkeen valmistelemaan ja opiskelemaan seuraavaksi ohjelmistoon tulevaa teosta.
Työn luonteeseen kuuluu, ettei esityksistä voi nauttia tavallisen katsojan tavoin, sillä koko ajan pitää kiinnittää huomio mahdollisiin virheisiin. Oopperaesityksistä voi nauttia aivan eri tavalla, kun voi keskittyä vain musiikin kuuntelemiseen, mutta kyllä niitäkin katsoessa helposti kiinnittää huomiota siihen, meneekö kaikki hyvin.
Miten päädyit Suomen kansallisbalettiin?
Sain kiinnityksen Kansallisbalettiin syksyllä 1996. Jorma Uotisen kutsuessa minut tänne työskentelemään olin vielä Prahan Kansallisbaletin ensitanssijatar ja lisäksi opetin balettikoulussa. Sanouduin irti tehtävistäni ja hyppäsin tuntemattomaan. Alun perin kyse oli vuoden sopimuksesta ja jätin itselleni mahdollisuuden katsoa miten täällä sujuu. Olin aina halunnut asua vain Prahassa, olihan siellä työni, perheeni ja turvattu tulevaisuus. Kansallisbalettiin kiinnitettiin samaan aikaan kanssani 17-vuotias Barbora Kohoutková, jonka olin harjoittanut Helsingin kansainväliseen balettikilpailuun ja oli tietenkin hänen kannaltaan ensiarvoisen tärkeää, että tuttu ihminen seurasi häntä Helsinkiin. Ikäväni oli suuri kun 10-vuotias tyttäreni ja mieheni jäivät Prahaan. Onneksi he muuttivat vuoden kuluttua Suomeen viideksi vuodeksi.
Mikä on keskeisintä työssäsi?
Balettimestarilla pitää olla halua ja taitoa opettaa sekä selittää tanssijoille miten asiat voi tehdä vielä paremmin. Kyse on myös perinteen ja oman koulutuksen sekä kokemusten antamisesta eteenpäin.
Tehtävänäni on auttaa ja tukea tanssijoita. Aina ei voi onnistua ja siksi on tärkeää olla läsnä myös silloin, kun asiat eivät ole menneet toivotulla tavalla. On kyettävä luomaan uskoa siihen, että asiat tulevat vähitellen toimimaan.
Mikä on paras kiitos, jonka voit saada työssäsi?
Kun esitys on mennyt hyvin ja näen, että tanssijat ovat tyytyväisiä yhteiseen työhömme. Ja kun he kiittävät ja tiedän heidän todella tarkoittavan sitä. Ja kun muukin henkilökunta tulee kertomaan, että esitys oli onnistunut.
Miten olet viihtynyt Kansallisbaletissa?
Tämä työyhteisö on hieno ja työni on palkitsevaa. Pääsen työskentelemään tanssimaailman merkittävien ihmisten kanssa ja teemme produktioita, joista olisin vain voinut haaveilla Prahassa.
Viihdyn Suomessa, täällä on niin rauhallista. Prahassa on jatkuvasti melua ja paljon ihmisiä, Helsingissä on sen sijaan tilaa ja rauhaa. Kun palaan lomalta Suomeen ja katson kadulle, ihmettelen missä kaikki ihmiset ovat! Ainoa toiveeni on, että Suomen voisi muuttaa hieman etelämmäksi. Syksy sateineen ja tuulineen on raskasta aikaa. Ensimmäisten vuosien aikana sitä ei oikein vielä ymmärrä ja ihmettelee vain miksi kaikki suomalaiset matkustavat syksyn tullen Kanarialle, mutta muutaman vuoden jälkeen haluaa itsekin matkata sinne!
Miten rentoudut?
Vapaa-aikaa on kovin vähän, mutta käyn satunnaisesti elokuvissa, konserteissa ja katson kotisohvalta Tšekin televisiota. Sillä tavalla voin myös lääkitä koti-ikävääni.
Teksti HEIDI ALMI
Kuvat HEIKKI TUULI
