Mikä on oopperaklassikko?
Klassikko on yleisesti erinomaisena pidetty teos. Se tuntuu ajankohtaiselta ja samaistuttavalta riippumatta siitä, missä ja milloin sitä esitetään. Oopperaklassikoiden teemat käsittelevät ihmisyyden suuria kysymyksiä: elämää, kuolemaa, rakkautta, petosta, hyvää ja pahaa. Mestarillisimmat teokset ovat myös antaneet vaikutteita myöhemmin syntyneisiin oopperoihin.
Suomen kansallisoopperassa esitetään jokaisella ohjelmistokaudella klassikkoteoksia ja niiden uusia tulkintoja.
Giuseppe Verdi: Don Carlos
Jos täytyisi nimetä vain yksi maailman tärkeimmistä oopperasäveltäjistä, Giuseppe Verdi (1813–1901) olisi hyvä ehdokas. Italialaisen mestarin merkitys oopperakirjallisuudelle on omaa luokkaansa. Verdin yli 20 oopperan tuotannosta tunnetuimpia ovat mm. Rigoletto, La Traviata ja Aida. Niiden tarttuvia melodioita kuulee jatkuvasti eri yhteyksissä, pizzamainoksista urheilujuhliin.
Don Carlos (1867) on ooppera, joka tunnetaan suuruudestaan. Alkujaan yli viisituntisessa teoksessa on vaikuttavia aarioita ja duettoja sekä massiivisia kuorokohtauksia. Kuuluisaa kahden basson duettoa pidetään jopa Verdin parhaana.
Löyhästi tositapahtumiin perustuvan oopperan keskeisiä teema on vapauden aate, joka jää valtion ja kirkon jalkoihin. Ristiriitoja on myös yksilötasolla isän ja pojan suhteessa sekä rakkauden kolmiodraamassa. Runsas teema- ja melodiakattaus olisi riittänyt useampaankin oopperaan, eikä Don Carlos koskaan löytänyt lopullista muotoaan. Verdi muokkasi ja lyhensi oopperaa vuosien saatossa useaksi eri versioksi.

Juoni pähkinänkuoressa
Tapahtumat sijoittuvat Espanjaan 1560-luvulle. Kuningas Filip II:n poika Don Carlos rakastaa Elisabethia, joka on poliittisista syistä avioitunut Filipin kanssa. Kaunis prinsessa Eboli puolestaan rakastaa Don Carlosia saamatta vastakaikua. Hän paljastaa kuninkaalle tämän pojan ja puolison väliset salaiset tunteet.
Valtiotasolla Espanja on alistanut flaamit, joiden vapautta markiisi Rodrigo puolustaa. Hän saa Carlosin tuekseen. Kuningas Filip haluaa taltuttaa poikansa kapinoinnin ja kysyy neuvoa kirkolta. Suurinkvisiittori neuvoo kuningasta teloituttamaan Don Carlosin ja luovuttamaan markiisi Rodrigon inkvisitiolle. Yksinvaltius ja kirkko kukistavat Carlosin ja Rodrigon, mutta vapauden suuri aate jää elämään.

Oopperan synty ja tausta
Jo elinaikanaan Giuseppe Verdi oli maailman tunnetuin ja tuottelias säveltäjä, joka loi monet oopperansa tilauksesta. Myös Don Carlos oli tilausteos, joka juhlisti Pariisin maailmannäyttelyä vuonna 1867. Aiheeksi valikoitui kirjailija Friedrich Schillerin näytelmä Don Carlos vuodelta 1788. Espanjan todellisiin kuninkaallisiin perustuva tarina ei ole täysin totta, mutta sen tapa käsitellä vapaudenaatetta on niin väkevä, että vielä kolmannen valtakunnan ja DDR:n väitetään karsastaneen tarinaa. Näytelmän pohjalta oopperalibrettoa alkoi laatia kirjailija Joseph Méry (1797–1866) ja hänen kuolemansa jälkeen sitä jatkoi Camille du Locle (1832–1903).
Verdin sävellystyö eteni sujuvasti ja Don Carlos syntyi noin vuodessa. Oopperasta tuli massiivinen, kenraaliharjoituksessa se kesti väliaikoineen yli viisi tuntia. Lyhennyksiä oli pakko tehdä. Vastahakoinen säveltäjä taipui lyhentämään ja muokkaamaan oopperaa tulevina vuosina useaan otteeseen. On laskettu, että Don Carlosista on olemassa peräti seitsemän erimittaista versiota.

Don Carlos vai Don Carlo?
Pian vuoden 1876 Pariisin ensi-iltansa jälkeen Don Carlos käännettiin italiaksi, nimellä Don Carlo ja sitä on esitetty kahdella eri nimellä ja kielellä. Ranskankielinen versio on aina Don Carlos ja italiankielinen periaatteessa Don Carlo, mutta sitäkin saatetaan nimittää Don Carlosiksi.
Suomalaisen oopperan ohjelmistoon teos tuli vuonna 1932, italiankielisenä versiona mutta ranskankielisellä nimellä Don Carlos. Suomen kansallisoopperassa teosta on esitetty yli 100 kertaa, aina nimellä Don Carlos.

Laulun juhlaa
Don Carlosissa musiikin voima vie mennessään niin oopperan ensikertalaisen kuin kokeneen konkarin. Teos sai ensi-iltansa Kansallisoopperan ohjelmistossa keväällä 2025. Osaltaan se juhlistaa Suomen kansallisoopperan kuoron 80. juhlavuotta. Don Carlos vaatii suuren, yli 70 ammattilaulajan kuoron. Teos on laulajilleen mieluisaa työtä ja sen paikasta ohjelmistossa iloitaan.
”Don Carlos tarjoaa hyvää laulettavaa kaikille. Kuoron jokaisella stemmalla musiikki soi hyvällä korkeudella. Melodiat ovat sopivan monimutkaisia ja mielenkiintoisia. Toisaalta musiikki on selkeää ja helposti vastaanotettavaa, niin muusikoille kuin yleisölle”, basso Visa Kohva summaa.
”Oopperalaulajien ammatillisen koulutuksen ytimessä on oopperaklassikoiden, kuten Don Carlosin hallinta. Verdin musiikkia laulaessa tuntuukin siltä, kuin palaisi kotiin ja sielu sekä ääni puhdistuisivat”, jatkaa baritoni Sampo Haapaniemi.

Tärppipaikka kuulijalle
Kansallisoopperan laulajat vinkkaavat kuulijalle erityisen herkullisen paikan, jossa suuren kuoron sointi on vaikuttavimmillaan.
”Don Carlosin toisen näytöksen finaalissa suuri kuoro on jaettu kolmeen eri kokoonpanoon. On kirkkokansaa, munkkiveljeksiä ja flanderilaisia. Nämä kolme kuoroa laulavat omia melodialinjojaan. Kun lähestytään loppuhuipennusta, melodialinjat alkavat nivoutua toisiinsa, ja lopulta kokonaisuuden voima on omaa luokkaansa”, lupaavat Kohva ja Haapaniemi.
Don Carlos on Kansallisoopperan ohjelmistossa 31.1.–6.3.2025. Lue lisää Don Carlosista.