Yksi aikamme merkittävimpiä säveltäjiä on poissa.
”Viimeiseen hetkeen asti
pidän kynää kädessäni,
pää pystyssä,
sydän rakastavana,
henki tähdissä, tähdissä.”
Kaija Saariahon oopperasta Émilie, libretto Amin Maalouf
Suomen ja koko maailman musiikkielämä on kokenut korvaamattoman menetyksen, kun säveltäjä ja taiteen akateemikko Kaija Saariaho menehtyi Pariisissa 2.6.2023. Hän oli kuollessaan 70-vuotias.
Kaija Saariaho syntyi Helsingissä 1952. Hän opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa, Freiburgissa Saksassa ja IRCAM-instituutissa Pariisissa, jossa hän asui vuodesta 1984. Saariahon laaja tuotanto sisältää oopperoita, orkesteriteoksia, lauluja ja kamarimusiikkia. Kaikki teokset ovat yksilöllisiä ja niiden tyylillinen kirjo on laaja. Yhdistävänä tekijänä kaikissa on tinkimätön korkeimman mahdollisen laadun tavoittelu.
Kaija Saariahon merkitys tunnustettiin laajalti. Suuren Polar Music Prizen hän sai vuonna 2013 ja tänä vuonna hänelle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi. Vuonna 2019 hänet nimettiin BBC Music Magazinen kyselyssä tärkeimmäksi tuolloin elossa olleista säveltäjistä. Vielä julkisia tunnustuksiakin olennaisempaa oli, että kuulijat ottivat Saariahon teokset omakseen. Se näkyi erityisesti viimeiseksi jääneen oopperan innostuneessa vastaanotossa.
Näin korkeaan kansainväliseen arvostukseen Kaija Saariahon nosti tinkimättömyys. Hän pysyi koko uransa ajan omalla tiellään. ”Minun on pakko tehdä niin kuin oikealta tuntuu, ei jää varaa valita”, hän totesi. Hän kertoi, ettei koskaan tehnyt tietoisesti jotain esteettistä valintaa vain siksi, että se menisi yleisöön. Hän teki alusta alkaen omaa musiikkiaan, juuri sitä minkä hän sisällään kuuli.
Varhaisista teoksista lähtien Kaija Saariahon musiikissa on jotain juuri hänelle ominaista, sointien vähittäistä muuttumista, harmonioiden liukumista aina uusiin muotoihin, ajan hidastumista ja nopeutumista. Näin hän itse kuvasi omaa tietään: ”Säveltäjänä minun on etsittävä avoimesti ja rehellisesti sellaista musiikkia, joka kuvastaa säveltäjyyteni ja ihmisyyteni ydintä.”
Suomen kansallisoopperalle Saariaho oli erityisen tärkeä säveltäjä. Yhteistyö alkoi baletin Maa kantaesityksestä vuonna 1991. Kansainvälisenä merkkitapauksena pidetty ensimmäinen ooppera Kaukainen rakkaus esitettiin täällä vuonna 2006, jolloin ohjaaja Peter Sellars halusi juuri tämän esityksen tallennettavaksi DVD-muotoon. Seuraava ooppera Adriana mater nähtiin Kansallisoopperassa 2008, monologiooppera Émilie oli vuorossa 2015 ja kahdesta oopperasta koostuva Only the sound remains nähtiin 2017. Sarjan huipennuksena koettiin järisyttävä Innocence syksyllä 2022.
Jokainen Saariahon ooppera on erilainen aiheeltaan ja myös musiikiltaan, sillä muodot ja soinnit seuraavat aina tarkasti draaman sisällön vaatimuksia. Kaikki ovat kuitenkin kiistämättömiä mestariteoksia, ja jokaisessa on jokin kiinteä teema, pohjasävel, joka sitoo kokonaisuuden yhteen. Kun Kaukaisen rakkauden orkesteri soi läpikuultavasti kuin näyttämöllä kimmeltänyt vesi, Innocencessa taas sointi on vahva ja väkivaltainen draaman järkyttävien tapahtumien mukaisesti. Oopperan lopussa sen henkilöt löytävät omat tapansa selvitä tragediasta eteenpäin, ja silloin musiikissakin kajastaa toivo ja valo. Näin musiikki kertoo sekä oopperan ihmisistä että meistä itsestämme. ”Juuri tätä minä rakastan oopperoiden tekemisessä, tutkimme musiikin läpi ihmisyyttä, jollain tavalla se vie meitä syvemmälle”, Saariaho itse sanoi.
Innocencen jälkeen ei enää tulisi uutta oopperaa, sen Kaija Saariaho tiesi. Hän oli saavuttanut ehdottoman lakipisteen, josta ei voinut eikä tarvinnut päästä pitemmälle.
Yksityistä minäänsä Kaija Saariaho paljasti harvoin, vaikka oli paljon julkisuudessa. Ihminen säveltäjän takana pääsi avoimesti esiin vasta Pekka Hakon kirjassa Kristallista savuksi (Otava 2022), josta myös tämän tekstin sitaatit ovat. Työyhteisössä Kaija Saariaho ei koskaan korostanut itseään. Hän näyttäytyi aina ammattilaisena, joka tiesi tarkasti mitä halusi ja vaati itseltään äärettömän paljon. Hän oli tottunut toimimaan huippuluokan osaajien kanssa, ja kun Kansallisoopperan esityksissä mukana olivat aina parhaat tekijät, yhteistyö hänen kanssaan sujui ihanteellisesti. Sitä osoittaa sekin, että Kansallisooppera on ainoa talo, joka on esittänyt kaikki Saariahon oopperat.
Oopperatalot, orkesterit, muusikot ja kuulijat kaikkialla maailmassa jäävät kaipaamaan Kaija Saariahoa. Menetys on vielä syvempi hänen perheelleen, säveltäjä Jean-Baptiste Barrièrelle, Innocencessa merkittävän työn tehneelle Aleksi Barrièrelle ja viulisti ja kapellimestari Aliisa Neige Barrièrelle.
Kirjassa Kristallista savuksi Kaija Saariaho kuvaa kauniisti yhdellä lauseella, miten hän aloittaa säveltämisen. Nyt tulleen suruviestin jälkeen tuo lause saa uuden merkityksen:
”Suljen silmäni ja sukellan musiikkiin”.
Teksti: Juhani Koivisto
Kuva: Toni Härkönen