Tosca – täydellinen ooppera
Jäätävää vihaa, hehkuvaa rakkautta, musiikkia tulvillaan suuria tunteita – mitä muuta oopperalta voisi kaivata? Tosca on täydellinen ooppera, siinä vetoavat sekä tarina että musiikki, sen hahmoissa hyvä ja paha ruumiillistuvat ikimuistoisesti.
Voimakkaan naisen tarina
Säveltäjä Giacomo Puccini oli saavuttanut suosiota edellisellä oopperallaan La Bohèmella. Oopperassa ihastuttaneen päähenkilön, herkän Mimìn aarioiden säveltämisen jälkeen Puccini halusi löytää seuraavaan oopperaansa erilaisen, voimakkaan naishahmon. Sellaisen hän löysi Victorien Sardoun näytelmästä: Floria Tosca oli taiteilija, mutta hän oli myös voimakas nainen, joka oli valmis uhraamaan vaikka henkensä rakkauden puolesta.
Alkuperäisessä näytelmässä oli viisi näytöstä ja peräti 23 henkilöä. Sovittaessaan näytelmää oopperaksi libretistit Giacosa ja Illica tekivät taidokasta työtä. Oopperaan tiivistyi näytelmästä vain olennainen ja yhdeksän roolia, joista kolme päähenkilöä.
”Itse Verdi totesi, että Puccinilla oli nyt käsissään todella hyvä libretto.”
Tällainen on Toscan tarina lyhyesti: Kirkkoon maalausta tekevän Cavaradossin ja laulajatar Toscan rakkaus kukoistaa, mutta sitten näyttämölle astuu pelätty poliisipäällikkö Scarpia. Hän epäilee Cavaradossin auttaneen poliittisen vangin pakoa, ja se tarjoaa hänelle mahdollisuuden saada himoittu Tosca antautumaan. Kun Cavaradossia kidutetaan, Tosca on valmis mihin tahansa pelastaakseen rakastettunsa. Scarpia lupaa vapauttaa Cavaradossin ja kirjoittaa kulkuluvan. Hän lähestyy Toscaa, mutta saakin rakkauden sijasta tappavan veitseniskun. ”Tämä on Toscan suudelma”, Tosca sanoo ja kiirehtii katsomaan Scarpian lupaamaa valeteloitusta. Mutta Scarpia kostaa vielä haudan takaa.
Lyhennettäessä jäi pois myös kiinnostavia tietoja. Näytelmän mukaan Floria Tosca oli luostarissa kasvanut löytölapsi, joka oli 16-vuotiaasta asti esiintynyt laulajana. Cavaradossi taas oli elänyt Ranskassa vallankumouksen aikana ja saanut sieltä poliittiset ihanteensa. Nyt Cavaradossi maalaa kirkkoa salatakseen poliittisen vakaumuksensa. Hän on kuullut Toscaa teatterissa ja rakkaus on syttynyt. Nyt Tosca on saanut kiinnityksen Venetsiaan, jonne heidän pitäisi lähteä yhdessä.
Tiivistunnelmaisen libreton tapahtumat etenevät lähes reaaliajassa ja todellisissa paikoissa. Loppuhuipennus koetaan Tiberin rannalla kohoavaa Castel Sant’Angelossa. Itse Verdi totesi, että Puccinilla oli nyt käsissään todella hyvä libretto.
Puccinin dramaattisin ooppera
Toscasta tuli Puccinin kaikkein dramaattisin ooppera. Se alkaa orkesterin soittamilla väkivaltaisilla soinnuilla, jotka liittyvät Scarpiaan, pahan ilmentymään. Samat uhkaavat soinnut säestävät Scarpian sisääntuloa ensimmäisessä näytöksessä.
Vaikka Tosca on yhtenäinen säveldraama eikä perinteinen numero-ooppera, siinä on monta erillisinä numeroina elämään jäänyttä kohtaa. Heti alussa Cavaradossi laulaa Recondita armoniassa siitä, miten hänen maalamansa kuva muistuttaa Toscaa. Melodiat hehkuvat Toscan ja Cavaradossin duetossa. Scarpian kirkossa laulama Te deum yhdistää vaikuttavasti kirkollisen soinnin ja raivoisan vihan.
Sopraanot saivat Toscassa yhden suosituimmista numeroistaan, kun Scarpian ahdistama Tosca toisessa näytöksessä purkaa epätoivoaan suuressa ja vaikuttavassa aariassa Vissi d’arte, vissi d’amore (elin taiteesta, elin rakkaudesta). Kolmannessa näytöksessä Cavaradossi laulaa juuri ennen teloitustaan yhden Puccinin hienoimmista melodioista, epätoivoisen kaihoisan E lucevan le stellen.
Ensi-iltansa Roomassa 14.1.1900 saanut Tosca oli menestys alusta alkaen ja sitä alettiin esittää kaikkialla. Suomalaiseen oopperaan Tosca tuli 19 vuotta kantaesityksensä jälkeen. Merkkitapaus koettiin vuonna 1923, kun Scarpian roolissa vieraili Eugenio Giraldoni, joka oli ollut Scarpia myös ensiesityksessä Roomassa. Giraldoni viihtyi Suomessa niin hyvin, että palasi seuraavana vuonna antamaan laulutunteja. Suomeen päästyään hän kuitenkin sairastui ja menehtyi, joten alkuperäinen Scarpia on haudattuna Helsinkiin, kauas Toscan tapahtumapaikoista.
Kansallisoopperan yli 400 Toscaa
Tosca on ollut jatkuvasti Kansallisoopperan ohjelmistossa ja nyt se on ylittänyt jo 400 esityksen rajan. Carmenin jälkeen Tosca onkin Kansallisoopperan historian toiseksi suosituin ooppera. Edellistä, vuonna 1995 ensi-iltansa saanutta ohjausta Toscasta esitettiin peräti 117 kertaa. Syyskuussa 2018 ensi-iltansa saanut Christoph Loyn tyylikkäästi alkuperäiseen epookkiin viittaava ohjaus saavutti niin ikään suuren yleisömenestyksen. Artikkelissamme huippuohjaaja Cristof Loy kertoo, mikä tekee Toscasta oopperoiden oopperan.
Toscan jatkuva menestys on helppo ymmärtää. Se sopii kokeneelle oopperaharrastajalle, sillä sen melodisesta rikkaudesta voi monen kuuntelukerran jälkeenkin löytää aina jotain uutta. Ja se sopii ensikertalaiselle, sillä Toscaa katsoessa ei oopperasta tarvitse tietää ennalta mitään: kun musiikin tunneaalto vyöryy näyttämöstä katsomoon, tarvitsee vain antautua sen vietäväksi.
Teksti: JUHANI KOIVISTO
Kuvat: TUOMI TAISTO ja HEIKKI TUULI
Lue ohjaaja Christof Loyn ajatuksia teoksesta.
