Scrooge oli tavattoman saita mies, maineensa veroinen kitupiikki. Kitupiikki tosiaan! Synniksi saakka ahnas itarus, joka puristi, tiristi, kovisti, hamusi ja haali. Hän oli kova ja terävä kuin piikivi, josta ei millään ilveellä herunut anteliasta liekkiä. Hän oli salaileva ja eristäytynyt ja sulkeutunut kuin simpukka. Sisältä päin hohkaava kylmyys kohmetti hänen iäkkäät piirteensä, nipisteli suippoa nenänpäätä, kurtisti posket ja jäykisti käynnin. Se sai hänen silmänsä verestämään ja ohuet huulensa sinertämään ja antoi hänen narisevalle äänelleen jäätävän sävyn. Hänen päätään, kulmakarvojaan ja luisevaa leukaansa koristi huurteinen kuura. Scrooge vei alhaisen lämpötilansa mukanaan minne menikin. Hän jäähdytti konttorinsa mätäkuussa eikä sulattanut sitä piirun vertaa edes joulun saapuessa.

Ulkoinen lämpö tai kylmyys ei juuri vaikuttanut Scroogeen. Kuuminkaan helle ei voinut häntä lämmittää eikä kalsein talvisää hytisyttää. Hän oli purevampi kuin kolea tuuli, jääräpäisempi kuin maahan lankeava lumi ja kaatosadettakin kuurompi rukouksille. Surkea sää jäi yksinkertaisesti tappiolle. Rankkasade, pyry, rakeet ja räntä vetivät pitemmän korren ainoastaan yhdessä suhteessa. Ne lahjoittivat usein anteliaasti omastaan, Scrooge taas ei koskaan.

Äskeinen Antti Aution suomentama sitaatti on ote Charles Dickensin kirjasta Saiturin joulu. Tervetuloa teosesittelyn pariin.

Saituri Ebenezer Scrooge syntyi kirjallisena hahmona 180 vuotta sitten, kun kertomus ilmestyi juuri joulun alla vuonna 1843. Jouluaattoon mennessä, vajaassa viikossa, Charles Dickensin kertomusta A Christmas Carol oli myyty 6000 kappaletta.
Dickensin kirja on sittemmin saanut erilaisia muotoja niin teatteriesitysten, musikaalien, elokuvien, animaatioiden, oopperoiden kuin balettienkin muodossa. Tarinan päähenkilö oli myös sarjakuvataiteilija Carl Barksin mielessä, kun hän kehitti Roope Ankan hahmon vuonna 1947. Roopen nimikin on englanniksi Scrooge McDuck. Jopa Muppet-hahmot ovat ottaneet tarinan omakseen. Saiturin joulu on ollut Suomessa lukuisten teattereiden ohjelmistossa ja tarinan voi edelleen löytää myös Yle Areenasta radioteatterin kuunnelmana vuodelta 1970.

Nyt Kansallisbaletissa nähdään ensi kertaa tarinasta luotu balettiversio, jonka toteutuksesta vastaa brittikoreografi David Bintley työryhmineen. Musiikin varta vasten tätä balettia varten on säveltänyt Sally Beamish. Maailmalla Saiturin jouluun pohjautuvia baletteja on esitetty ahkerasti ja se kuuluu joulunajan ohjelmistoon etenkin Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Charles Dickens oli viktoriaanisen ajan merkittävimpiä kirjailijoita, joka teoksissaan käsitteli myös teollistumisen ajan haastavia ilmiöitä, kuten yhteiskunnan jakautumista hyvä- ja huono-osaisiin. Dickensin tarina joulua vihaavasta saiturista ja hänen kehityksestään hyväsydämiseksi hyväntekijäksi kuuluu anglosaksisen maailman jouluperinteeseen. Dickens kirjoitti tarinan kitupiikistä vain kuudessa viikossa. Kirjan syntyaikoihin Dickens itse eli rahanpuutteessa ja perheeseen odotettiin viidettä lasta. Saiturin joulun hän kirjoitti vierailtuaan Lontoon aliravittujen ja lukutaidottomien katulapsien koulussa. Teoksessa on mukana myös kirjailijan omia joulumuistoja ja siinä on monia viktoriaanisen ajan uusia jouluperinteitä kuten joulukuusi, jonka kuningatar Viktorian saksalaissyntyinen puoliso Albert esitteli englantilaisille.
 
Teosta on kutsuttu pienoisromaaniksi, mutta siinä on paljon satuihin liittämiämme elementtejä, symboliikkaa, yliluonnollisia tapahtumia ja luvun kolme esiintyminen. Saiturin joulu on kasvutarina, jonka aikana päähenkilö tekee matkan kolmen joulun hengen johdattelemana kolmeen eri ajankohtaan ja tekee lopuksi parannuksen.
Useat Dickensin teokset julkaistiin aluksi aikakauslehdissä jatkokertomuksina nykyajan saippuaoopperoiden tapaan. Dickensin tunteisiin vetoavat, yhteiskuntakriittiset romaanit ovat täynnä herkullisia yksityiskohtia ja tarkkaa viktoriaanisen aikakauden kuvausta. Hänen kirjoissaan kuvaamansa hahmot ovat usein karikatyyrimäisen liioiteltuja. Realistisimmillaan hän on kuvatessaan lasten maailmaa ja sen julmuutta. Köyhyys ja puute kun olivat tulleet hänelle itselleenkin kovin tutuiksi. Dickensin tarina on osaltaan muokannut käsitystämme joulusta anteliaisuuden ja yhdessäolon juhlana.

Ebenezer Scrooge on omistanut elämänsä rahalle eikä hän helly vähäosaisten avunpyytäjien vetoomuksiin. On jouluaatto ja Scrooge saa hämmentävän vieraan. Hänen edesmennyt liikekumppaninsa Jacob Marley saapuu kahleita kantavan haamun muodossa varoittamaan Scroogea tulevasta. Haamu kertoo Scroogen kohtaavan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden joulun henget, jotka näyttävät hänelle millaiseksi hänen elämänsä muodostuu, jos hän jatkaa elämäänsä entisen kaltaisena. Yön aikana henget kuljettavat Scroogen matkalle, jossa hän näkee merkityksellisiä kohtia oman elämänsä varrelta. Lapsuuden rakkaat ja myös vaikeat muistot piirtyvät hänen silmiensä eteen. Nuoruuden rakastettu Belle purkaa kihlauksen huomattuaan, kuinka Scroogen elämässä tärkeintä on vain omaisuuden haaliminen. Hän näkee myös vaatimattomissa oloissa elävien ihmisten riemullista yhdessäoloa joulupöydän vähäisten antimien äärellä. Scrooge näkee kauhukuvia siitä, mihin hänen itsekäs elämänsä tulevaisuudessa voisi johtaa: hän tulisi kuolemaan yksin eikä kukaan jäisi häntä kaipaamaan. Matkan varrella ahneutensa pakahduttama mies oppii näkemään, mikä on elämässä arvokasta ja entisestä joulun vihaajasta kehittyy tarinan aikana joulun lämpöä ympärilleen säteilevä hyväntekijä.

Mikä olisikaan parempi työryhmä toteuttamaan balettia näyttämölle kuin Dickensin perinteeseen kasvaneet brittikoreografi Bintley työryhmineen. Ainoastaan lavastaja-pukusuunnittelija Anna Fleischle on syntyjään saksalainen, mutta asunut hänkin jo pitkään Lontoossa. Kaikki työryhmän jäsenet on useaan otteeseen palkittuja työstään arvostetuilla palkinnoilla. Koreografi David Bintleylle on myös myönnetty Sir-arvonimi.

David Bintley edustaa brittiläistä balettiperinnettä parhaimmillaan. Hän on saanut koulutuksensa Royal Ballet Schoolissa ja hän on työskennellyt tanssijana niin Sadler’s Wells Royal Ballet’ssa kuin Royal Ballet’ssa, jonka ensitanssija ja pääkoreografi hän oli vuoteen 1992 saakka, jolloin hän siirtyi freelance-koreografiksi. Bintley työskenteli 24 vuotta Birmingham Royal Ballet’n johtajana aina vuoteen 2019 asti. Tanssijana Bintley sai paljon arvostusta luonneroolien esittäjänä. Myös hänen koreografioissaan balettien tarinat ovat keskeisessä osassa.

Bintleyn teoksia ovat esittäneet lukuisat merkittävät balettiryhmät, kuten Stuttgartin baletti, Münchenin valtionoopperan baletti, Bostonin baletti sekä San Franciscon baletti. Suomen Kansallisbaletilla on aiemmin ollut ohjelmistossaan hänen balettinsa Tuhkimo.
 
Sally Beamish aloitti uransa alttoviulustina mm. London Sinfoniettassa, ja hänen musiikkiinsa ovat vaikuttaneet niin jazz kuin perinteinen skotlantilainen musiikki. Suurimman osan hänen tuotannostaan on levyttänyt BIS-levymerkki. Beamish on säveltänyt konserttomuotoisia teoksia useille solisteille, ja hänen tunnetuimpana teoksenaan on pidetty The Imagined Sound of Sun -konserttoa, jonka hän sävelsi saksofonisti John Harlelle. David Bintley kuuli tuon konserton radiosta ja sai siitä idean pyytää Beamishia säveltämään musiikki Saiturin jouluun. Beamish ja Bintley ovat tätä ennen tehneet jo kerran aiemmin yhteistyötä.

Lavastaja ja pukusuunnittelija Anna Fleischle on työskennellyt mm. The Young Vic -teatterissa, Royal Shakespeare Companyssa sekä Broadwaylla. Hänen töitään on nähty myös Wienin valtionoopperassa, Berliinin Schaubühne-teatterissa ja Lontoon Sadler’s Wells -teatterissa. Hänen yhteistyökumppaneihinsa on kuulunut myös DV8 Physical Theatre, joka oli yhteiskuntakriittisiä tuotantoja tehnyt Lontoossa toiminut tanssiryhmä.

Mark Henderson on vieraillut aiemmin Kansallisbaletissa Raymonda-baletin valaistussuunnittelijana. Hänellä on yli 40 vuoden kokemus valaistussuunnittelijana ja hän on luonut valaistuksia merkittäville teatteri-, tanssi- ja oopperaryhmille Isossa Britanniassa, Yhdysvalloissa ja useamman kerran myös Broadwaylla. Hänen yhteistyönsä David Bintleyn kanssa alkoi vuonna 1990.

Bintley tilasi baletin musiikin Sally Beamishilta vuonna 2020. Luonnos sävellyksestä valmistui jouluksi 2022, ja seuraavat kuusi kuukautta säveltäjä laati orkestraatiota sekä valvoi pianopartituurin valmistumista. Lopullinen orkesteripartituuri valmistui kesäkuussa 2023. Musiikkiin on tehty matkan varrella muutoksia koreografin toiveiden mukaan.
Sävellystyönsä pohjaksi Beamish sai Bintleyltä käsikirjoituksen, johon oli yksityiskohtaisesti merkitty mm. kunkin kohtauksen tanssijoiden määrät, sekä missä kohdissa olisi ryhmäkohtauksia ja missä puolestaan sooloja ja duettoja. Työn edistyessä koreografi sai säveltäjältä tietokoneella tehtyä kuulokuvaa musiikista ja saattoi näin kommentoida jopa instrumentaatiota, ja niin trumpetti saattoikin vaihtua oboeksi.

Joulun teema on baletissa eri tavoin läsnä niin näyttämöllä kuin musiikissa. Orkesterissa soivat monenlaiset kellot kirkonkelloista palvelusväen kelloihin luoden näin iloista ja toisaalta synkempää tunnelmaa. Sävellyksessä soi myös katumusiikki sekä Dickensin ajan joulumusiikki, jota myös tanssijat laulavat. Koska teoksessa juhlitaan joulua, on mukaan liitetty elementtejä monenlaisista eri seuratansseista: on mm. polkkaa, valssia ja katrillia. Tuonpuoleisen maailman tunnelmia kuvataan oudoilla harmonioilla ja aavemaisilla lyömäsoitintekniikoilla.

Anna Fleischle on lavastuksessaan halunnut luoda Dickensin aikaan sijoittuvan luonnoksenomaisen Lontoon maiseman. Tuon ajan eri yhteiskuntaluokat tulevat puolestaan hyvin esiin rikkaassa viktoriaanista aikaa henkivässä puvustuksessa. Puvustus ei kuitenkaan pyri olemaan historiallisesti täydellinen, vaan sitä on maustettu nykyaikaisilla elementeillä ja näin etenkin henkimaailman hahmojen asut ovat puhdasta fantasiaa.

Teoksessa on osajakoa kohden yhteensä 147 pukukokonaisuutta. Materiaalien tilaus aloitettiin lähes vuotta ennen ensi-iltaa, noin puolet kankaista on tilattu Englannista ja puolet on löytynyt Kansallisoopperan laajasta omasta kangasvarastosta. Etenkin työläisten puvuissa on voitu hyödyntää pukuvarastossa olevia vanhoja pukuja. Ompelijoiden ja vaattureiden lisäksi myös värjäreillä on ollut paljon työtä eri kankaiden patinoinneissa, ja hattulassa on puolestaan valmistettu mm. viktoriaanisen ajan naisten bonnet-hattuja eli hilkkoja.

David Bintley on pitänyt Dickensin kirjasta lapsesta lähtien, ja hän on lukenut tarinaa myös omille lapsilleen. Saiturin joulun voi hänen mielestään hyvin kertoa tanssin keinoin, sillä se on valmiiksi tehty näytelmän muotoon ja siinä on paljon tanssillisia kohtauksia. Dickens on kirjoittanut teokseensa perinteisiä englantilaisia, irlantilaisia ja skotlantilaisia tansseja. Kirjassa on huumoria, paatosta ja salaperäisyyttä sekä suuria ja intiimejä kohtauksia. Tanssin keinoin voi myös esittää asioita paljon tiivistetymmin kuin mihin kirjallinen muoto antaa mahdollisuuden. Tarina kertoo Scroogen kehityksestä paremmaksi ihmiseksi ja kaikki tapahtumat suodatetaan hänen kolean hahmonsa kautta. Bintleyn mukaan haastavinta on ollut luoda Scroogen hahmosta muutakin kuin vain surkea kitupiikki. Hänen tavoitteenaan onkin ollut antaa hahmolle syvyyttä ja kuvata taustoja sille, miksi hänestä on tullut sellainen kuin on, niin että me katsojat voisimme tuntea myös sympatiaa häntä kohtaan.

Tarinan tapahtumat ja kohtaukset etenevät vauhdikkaasti silmiemme edessä. Nopeat tunnelmien muutokset sekä kohtausten saumaton liittyminen toisiinsa tuovat mieleen musikaalin. Suuria joukkokohtauksia seuraavat intiimimmät tanssit ja tunnelmat vaihtuvat haikeasta riemuitsevaan. Teosta voisikin kutsua jouluiseksi balettimusikaaliksi, yhdistyväthän sen musiikissakin etenkin brittiläisen joulun tutut sävelmät. Baletti tuo mieleen myös lukuisat historiaan sijoittuvat brittiläiset televisiosarjat ja teos onkin sympaattinen sukellus menneeseen aikaan.

David Bintley on brittiläisen balettitradition armoitettu tekijä ja hän hyödyntää teoksissaan usein brittiläisen seura- ja kansantanssiperinteen elementtejä. Myös Saiturin joulussa nähdään erilaisia tansseja: työläisten vaatimattomissa kodeissa tanssitaan mm. katrillia ja porvariston hienostuneissa kodeissa polkkaa. Nämä tanssit tuovat hänen teoksiinsa paikallisväriä ja aitoa tunnelmaa. Vaikka Bintley pohjaa teoksensa klassisen baletin liikekielelle, näkyy seura- ja kansantanssiperinteen vaikutus muuallakin. Esimerkiksi Lontoon kaduille sijoitetuissa tansseissa hakeudutaan usein piirimuodostelmiin. Englantilaisessa balettityylissä yhdistyvät lyyrisyys, klassismi, eri hahmojen tarkka luonteenpiirteiden kuvaus sekä linjojen tyylipuhtaus. Bintley suosiikin tuotannossaan kokoillan kertovia balettiteoksia, jotka edellyttävät esittäjiltään näyttelijän taitoja ja musikaalisuutta.

Baletti alkaa lyhyellä prologilla. Scroogen liikekumppani Jacob Marley on kuollut.
Seuraavaksi siirrytään Lontoon kadulle jouluaattoaamuna. Joulun odotus, kiire ja riemu vallitsevat kaikkialla, mutta Scroogen saapuminen saa kuoronkin lopettamaan laulunsa. On kulunut seitsemän vuotta Marleyn kuolemasta. Scrooge siirtyy toimistoonsa, jossa hänen alipalkattu työntekijänsä Bob Cratchit kylmissään jo ahkeroi. Hänellä on kiire saada työt päätökseen ennen pyhien alkua.

Paikalle saapuu Scroogen veljenpoika Fred, joka on setänsä täydellinen vastakohta. Hän riemuitsee joulun tulosta ja yrittää saada välittömällä olemuksellaan houkuteltua setänsä luokseen joulun viettoon. ”Dickensin kirjojen useat hahmot ovat elämää suurempia”, toteaa Bintley. Hän kuvaakin taidokkaasti eri henkilöhahmojen luonteita näiden kehon kielellä sekä liikkeillä. Niin Bobin kuin Fredin persoonallisuudet tulevat hyvin esille heidän taidokkaiden tanssiensa kautta. Bintleyn koreografiassa tyypillistä ovat nopeat jalkojen liikkeet, puhtaat linjat sekä nopeat liikesuuntien muutokset.

Scroogen toimistosta siirrytään takaisin kadulle Bobin kulkiessa kauppiaiden ja laulavien ihmisten keskellä. Hän ottaa ramman Tim-poikansa harteilleen ja suuntaa kohti kotia. Kadut autioituvat kaikkien, niin köyhien kuin rikkaiden vetäytyessä koteihinsa joulun viettoon. Joulun juhlinnasta piittaamaton Scroogekin matkaa yksinäiseen kotiinsa. Näemme aluksi hänen juonikkaan taloudenhoitajansa, rouva Dilberin valmistamassa isännälleen illallista. Bintley on kasvattanut tätä roolia balettia varten ja onkin luonut aivan mainion hahmon kehonkielen ja vikkelien liikkeiden avulla.

Kaikkien kellojen alkaessa yhtäkkiä soida kohtaa Scrooge kuolleen työtoverinsa Jacob Marleyn haamun. Tämä varoittaa Scroogea: jos hän ei muuta tapojaan, hänen kohtalonsa on surkea. Marleyn haamu myös kertoo, että Scrooge tulee pian kohtaamaan joulun henget. Haamu liikkuu huojuen ja heiluen kuin vartalosta olisivat vain hauraat luut jäljellä.

Ensimmäiseksi Scroogelle ilmestyy menneiden joulujen lempeä henki kädessään laakeripuun oksa. Henki kuljettaa Scroogen matkalle menneisyyteen. Kirjassa henki kuvataan iättömänä ja sukupuolettomana hahmona, ja Bintley työryhmineen on luonut hahmosta varvastossuissa tanssivan, vaalean, liikekieleltään ilmavan henkiolennon, joka liikkuu virvatulen lailla. Näemme Scroogen pienenä poikana sisäoppilaitoksessa. Muut lapset lähtevät joululoman tullen vanhempiensa luo, mutta Scrooge joutuu jäämään koululle ankara opettaja seuranaan. Pojan ainoa pakokeino ovat kirjat ja hän seikkailee mielikuvitusmatkoillaan Ali Baban, Robinson Crusoen ja Don Quijoten seurassa.

Aikuinen Scrooge kulkee hengen seurassa tapahtumia seuraten, ja seuraavaksi siirrytään ajallisesti eteenpäin. Scrooge ja ystävänsä Jacob Marley ovat vanhan herra Fezziwigin rahanlainausyrityksen harjoittelijoita ja järjestelevät toimistoa joulujuhlia varten. Nuorukaiset esittäytyvät tanssinsa kautta optimistisina ja täynnä nuoruuden intoa. Vieraat ja työntekijät saapuvat, katusoittaja virittelee soittimensa ja iloiset tanssit alkavat. Tässä suuressa tanssikohtauksessa näemme brittiläiseen seura- ja kansantanssiperinteeseen pohjautuvia tansseja. Bintley kertoo olevansa näiden tanssien suuri ystävä ja viittaa niihin teoksissaan silloin, kun se sopii historialliseen kontekstiin. Hän kertoo lainaavansa perinteestä otteita, mutta muokkaa niitä sitten kulloisenkin teoksen koreografian muun tyylin mukaisiksi. Dickens mainitsee kirjassaan Fezziwigin juhlissa tanssituista tansseista vain yhden nimeltä ja se on Sir Roger de Coverlyn tanssi, meille suomalaisille vieraampi tanssi, joka on myöhemmin tullut tutuksi Virginia Reel -nimisenä, sillä Yhdysvaltoihin matkanneet siirtolaiset veivät sen mukanaan ja nimesivät tanssin uuden kotipaikkansa mukaan. Tanssin juuret ovat 1600-luvun loppupuolella ja se oli äärimmäisen suosittu ja riemukas tanssi, jota yleensä tanssittiin juhlien päätteeksi. Bintley kertoo tämän tanssin ensimmäisten minuuttien aikana hyödyntäneensä autenttista koreografiaa, mutta on sen jälkeen luonut siitä oman tulkintansa.

Meille esitellään myös neito Belle, jota Scrooge juhlien aikana kosii. Näemme Bellen variaation sekä rakastavaisten kauniin dueton.

Mutta tarina jatkuu. Vanha Scrooge jatkaa hengen kanssa matkaa ja vuodet kuluvat. Marley ja Scrooge ovat ostaneet Fezziwigin yrityksen ja ovat nyt uransa huipulla. Belle saapuu tapaamaan sulhastaan, mutta joutuu todistamaan, kuinka röyhkeästi tämä kohtelee köyhiä lainaajia ja kieltäytyy myöntämästä näille lisää maksuaikaa. Belle huomaa, että raha on korvannut hänen paikkansa Scroogen sydämessä ja purkaa kihlauksen. Eron hetkellä rakastavaiset tanssivat vielä viimeisen haikean kaksintanssinsa.

Toisen näytöksen avaa nykyisen joulun henki, joka istuu valtavan lahjapinon päällä. Tuon lahjavuoren on Kansallisoopperan lavastamo rakentanut mm. varastoissa löytyneistä tarpeiston osista, hedelmistä ja joululahjoista. Mutta uusiakin elementtejä on tuota noin neljä metriä korkeaa pinoa varten tarvittu. Hedelmävadeilla olevat banaanit ja lukuisat leivät on valmistettu vanhoista retkipatjoista ja naisten sukkahousuista. Rakennelman rungon muodostaa rakennuksilla ja teollisuudessa käytetty metalliverkko, josta myös Saiturin joulun muiden lavasteiden rungot on rakennettu. Tuota metalliverkkoa on teoksessa käytetty lähes 400 neliömetriä. Niillä on voitu luoda eri rakennelmien muotoja, joita sitten valaistuksen ja projisointien avulla on elävöitetty.
 
Scrooge matkaa nykyisen joulun hengen kanssa halki hyytävän kylmän taivaan. Henki esittelee hänelle Bob Cratchitin perheen vaatimatonta mutta rakkautta täynnä olevaa joulunviettoa. Vaatimattoman jouluaterian aluksi perhe musisoi haarukoiden ja veitsien avulla. Kohtaus tuo mieleen Charles Chaplinin Kultakuumeen kuuluisan kohtauksen, jossa kulkuri esittää tanssin sämpylöiden ja aterimien avulla. Siinä on jotain samaa aseet riisuvaa sydämellisyyttä.

Seuraavaksi kuljemme Cratchitin perheen sekä Scroogen ja hengen mukana Lontoon kaduille, joilla juhlinta jatkuu. Näemme mm. Bintleyn version vauhdikkaasta skottilaisesta Hornpipe-merimiestanssista. Tanssin liikkeet imitoivat merimiesten työtä purjelaivoilla näiden vetäessä köysistä. Scrooge haluaa tietää, millainen sairaalloisen pikku Timin tulevaisuus on ja saa nykyisen joulun hengeltä kysymykseensä epäselvän vastauksen.
Scrooge pääsee seuraavaksi hengen kuljettamana seuraamaan veljenpoikansa Fredin riemullisia juhlia. Fredin perheen elämää seuratessaan hän myös tajuaa millaista hänen oma elämänsä olisi voinut olla, ellei Belle olisi purkanut kihlausta. Scrooge myös ymmärtää, että Fredin perhe on hänen ainoa perheensä, mutta hän ei ole pitänyt heihin mitään yhteyttä ja tuntee suurta yksinäisyyttä.

Tulevien joulujen henki esittelee Scroogelle hänen yksinäisen elämänsä surullisen lopun. Taloudenhoitaja, hautajaisurakoitsija ja pyykkäri arvioivat vain tämän omaisuuden arvoa riistäessään hänen pylvässängystäänkin verhot ruumiin yhä maatessa siinä.
Hautausmaalla Scrooge seuraa surullisena pikku Timin viimeistä matkaa hautaan. Tulevien joulujen henki esittelee myös hänen omat hautajaisensa, jossa kukaan ei ole häntä suremassa.

Levottoman yön jälkeen Scrooge herää jouluaamuna omassa sängyssään. Hän iloitsee siitä, ettei joulupäivä ole vielä takana päin ja hän on yön painajaisten jälkeen muuttunut mies. Taloudenhoitaja Dilber saipuu paikalle ja hämmentynyt nainen saa Scroogelta joululahjaksi rahaa.

Baletti päättyy suureen tanssin juhlaan kaduilla, ja musikaalien tapaan näemme vinjetinomaisia muistumia aiemmista kohtauksista.

Scrooge liittyy Cratchitin perheen joulun viettoon ja siirtyy sieltä veljenpoikansa juhliin. Muuttunut mies saa vieraat aluksi hämmennyksen valtaan, mutta pian juhlia jatketaan iloisissa tunnelmissa. Scroogesta on tullut lempeä hyväntekijä ja kaikkien ystävä.