Hyppää sisältöön

”Parasta on tehdä musiikkia yhdessä”

Kansallisoopperan ja -baletin ylikapellimestari Dima Slobodeniouk kertoo työstään ja ensitunnelmistaan talossa. Hän aloitti tehtävässä elokuussa 2026. Ensimmäinen ooppera, jonka Slobodeniouk kaudellaan johtaa, on Benjamin Brittenin säveltämä Peter Grimes.

”Päällimmäinen tunne oli valtava ilo”, tiivistää Dima Slobodeniouk hetken, jolloin sai kuulla tulleensa valituksi Suomen kansallisoopperan ja -baletin ylikapellimestariksi. Oli alkukesä 2026 ja takana oli pitkä odotus ja monipolvinen valintaprosessi.

Slobodeniouk oli aiemmin johtanut Kansallisoopperan ja -baletin Messa da Requiemin esityksiä syksyllä 2023. Yhteistyö talossa toimi jo silloin erinomaisesti.

Dima Slobodenioukin nelivuotinen kausi Kansallisoopperan ja -baletin ylikapellimestarina alkoi kesällä 2026.

”Ensihetkistä alkaen on ollut hyvin luontevaa tehdä musiikkia orkesterin kanssa, ihan kun olisimme tehneet sitä yhdessä ennenkin”, hän summaa.

Hän kehuu Kansallisoopperan orkesterin korkeaa tasoa. ”Orkesteri on äärimmäisen joustava ja kuunteleva, kuten erinomaisen oopperaorkesterin kuuluu ollakin. Heillä on tyylitajua – kokoonpano kuulostaa aina aivan eri orkesterilta sen mukaan, mitä tyylikautta soitetaan.”

Ylikapellimestari on musiikillinen johtaja, joka työskentelee orkesterin ohella myös laulajien kanssa. Slobodenioukin kaudella aivan ensimmäinen harjoitus oli kuoron kanssa. Se teki heti vaikutuksen.

”Tykkään oopperalaulajien työyhteisöstä ja kokoonpanosta. Laulajissa palaa liekki. He ovat todella taitavia ja erittäin motivoituneita, suorastaan nälkäisiä tekemään musiikkia mahdollisimman korkealla tasolla”, Dima kiittää.

”Miten saan nuo seuraamaan minua?”

Dima Slobodeniouk kasvoi musiikin parissa. Lapsuudenperheen jäsenistä kolme soitti työkseen orkesterissa, joten konserteissa käyminen ja muusikoiden elämänrytmi tulivat tutuiksi. Se on vaikuttanut uravalintaan.

 ”Lapsena konserteissa ja harjoituksissa pyöriessä huomio kiinnittyi varmasti kapellimestareihinkin, ja olisi helppoa väittää, että tämä työ on ollut mielessä aina. Kuitenkin todellinen sykäys tuli vasta myöhemmin.”

Hän opiskeli viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja osallistui opiskelutovereiden kanssa Jyväskylän konservatorion orkesterinjohdon kurssille. Siellä pääsi kokeilemaan johtamista itse. ”Olihan se jännää, mutta myös koukuttavaa”, Dima muistelee.

”Mietin, mitä pitää tehdä, jotta saan muusikot seuraamaan? Taidon opettelemiseen menee kaksikymmentä vuotta, mutta kokeilu synnytti välittömästi halun tehdä tätä lisää”, hän nauraa.

Orkesterin johtaminen on Dima Slobodenioukille luontevaa ja koukuttavaa työtä.
Orkesterin johtaminen on Dima Slobodenioukille luontevaa ja koukuttavaa työtä.

Dima Slobodeniouk valmistui vuonna 2001 Sibelius-Akatemiasta sekä viulistiksi että kapellimestariksi ja ura on vienyt johtamaan maailman merkittävimpiä sinfoniaorkestereita. Hän on työskennellyt muun muassa Bostonin, New Yorkin, Clevelandin, Chicagon, San Franciscon ja Lontoon sinfoniaorkestereiden, Berliinin filharmonikkojen, Gewandhausorchester Leipzigin, Amsterdamin Concertgebouwn orkesterin ja Tokion NHK-sinfoniaorkesterin kanssa. Kotimaassa Slobodeniouk on toiminut esimerkiksi Sinfonia Lahden ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana.

Kolmion kärjessä

Sinfoniaorkesterin ja oopperan johtaminen ovat lähtökohdiltaan samanlaista työtä. ”Pyörää ei periaatteessa tarvitse keksiä uudelleen, mutta käytännön tasolla ja teknisesti johtamisessa on isoja eroja”, Dima kuvailee.

Kapellimestarin työn keskiössä on yhteys muusikoiden välillä.
Kapellimestarin työn keskiössä on yhteys muusikoiden välillä.

Työn keskiössä on yhteys muusikoiden välillä. Oopperassa se muodostuu kolmioksi: yhdessä kulmassa ovat laulajat näyttämöllä, toisessa orkesteri montussa ja kolmannessa kapellimestari. Se, millaiseksi yhteys kolmion kärkien välille muodostuu, riippuu orkesterimontun koosta ja muodosta.

”Kapellimestarin kuulokuva musiikista ei ole verrattavissa siihen, miten laulajat näyttämöllä kuulevat kokonaisuuden eikä varsinkaan siihen, millaisena musiikki välittyy yleisölle. Minun paikalleni tulee sekä orkesterista että lavalta valtavasti ääni-informaatiota, joka pitää osata jäsennellä ja käyttää oikein”, Dima selventää.

Kapellimestarin tehtävä on tasapainottaa ja rikastaa sointi ja tuoda toisistaan kaukana olevat muusikot yhteen. Samalla täytyy nostaa esiin oma näkemys kappaleesta ja pitää siitä kiinni.

”Helppoa se ei ole. Siksi oopperat syntyvät yhteistyössä. Eri puolilla salia ja näyttämöä harjoituksia kuuntelevien apulaiskapellimestarien ja korrepetiittorien korvat ovat korvaamaton osa harjoitusprosessia”, Dima kertoo.

Parasta työssä on musiikin tekeminen yhdessä muiden kanssa.

”Palkitsevimpia hetkiä ovat sellaiset, joissa joukko muusikoita kulkee samassa virrassa kohti yhteistä pyrkimystä ja synnyttää reaktioita yleisössä. Energia välittyy näyttämöltä katsomoon ja vastavuoroisesti katsomosta näyttämölle”, tiivistää Dima.

Ja jatkaa: ”Taiteen tehtävä on paitsi koskettaa yleisöä, myös nostaa esiin elämästä erilaisia puolia, näyttää miten me ihmiset toimimme ja miten emme halua toimia. Taiteenlajina ooppera pystyy tähän parhaiten yhdistäessään musiikin ja teatterin voimat.”

Ensimmäinen harjoitus näyttää suunnan

Nykyään kapellimestarin työtä on johtaa orkestereita ympäri maata ja maailmaa. Haastavin hetki on teoksen ensimmäinen yhteinen harjoitus. Silloin kaikki ratkaisut ovat vielä auki ja liikkuvia osia on paljon.

”Ensimmäinen harjoitus näyttää suunnan sille, millaiseksi yhteinen työskentely muodostuu. Sen kuuluukin jännittää. Työ olisi aika latteaa, jos ei koskaan tuntuisi missään”, Dima Slobodeniouk pohtii.

Haastetta työhön tuo se, että samat työkalut eivät sovi muihin teoksiin tai kokoonpanoihin. Kun on juuri oppinut hallitsemaan tietyn musiikillisen kokonaisuuden, täytyy kaikki aloittaa alusta seuraavan teoksen tai orkesterin parissa.

”Orkesteri ei ole mikään kone, joka odottaa pöydällä, että se laitetaan kasaan ja käyntiin. Kyseessä on suuri määrä ihmisiä, jotka tuovat yhteen erilaisia persoonia, odotuksia ja tapoja tehdä työtä. Kaikki se pitää saada yhteen, samaksi joukoksi etenemään toivomaani suuntaan.”

”Koskaan ei voi olettaa, että se, mitä yksilönä itse on edellisen teoksen parissa oppinut, voisi toimia toisen kokoonpanon kanssa sellaisenaan. Jopa sama teos eri porukan kanssa vaatii eri lähestymistavan,” hän toteaa.

"Kyllä välillä pitää jännittääkin. Työ olisi aika latteaa, jos mikään ei koskaan tuntuisi missään", Dima toteaa.
”Kyllä välillä pitää jännittääkin. Työ olisi aika latteaa, jos mikään ei koskaan tuntuisi missään”, Dima toteaa.

Ilo, joka kasvaa

Dima kertoo, että itse esityspäivät ovat teosten valmistumisprosesseissa yllättävän rentoja. ”Ennen esitystä, varsinkin aamulla, ajatukseni ovat muissa asioissa. En istu kotona odottamassa iltaa ja miettimässä teosta. Hiljalleen päivän mittaan adrenaliini alkaa nousta. Se tulee kehosta, minun ei tarvitse pakottaa itseäni erikseen keskittymään.”

Esityksen jälkeen kierrosten laskeminen puolestaan ottaa aikansa. ”En aina välttämättä edes halua heti pois siitä tilasta, johon musiikki vie. Esitysten jälkeen haluan olla ihmisten parissa. Keskustella, käydä syömässä, jakaa sitä, mitä äsken yhdessä koimme.”

Dima Slobodeniouk ei käytä kaikkea aikaansa työhön. ”Teen täysillä sen, mitä teen. Mutta töiden jälkeen teen täysillä jotain muuta.”

”Esitysten jälkeen haluan olla ihmisten parissa, jakaa sitä, mitä äsken koimme yhdessä”

Työstä irrottautumisessa auttavat lapset ja tiivis perhe-elämä. ”Perheeni on minulle todella tärkeä. Lasten kanssa pääsee heti muihin sfääreihin, jalkapallo-otteluihin, treeneihin ja muihin harrastuksiin”, Dima kertoo.

Omiakin harrastuksia on, mutta intensiivisten työskentelyjaksojen aikana ne jäävät taka-alalle.

Ensimmäinen teos, jonka Dima Kansallisoopperassa näki oli Peter Grimes vuonna 1998. Syksyllä 2026 hän johtaa saman oopperan ylikapellimestarikautensa ensimmäisenä teoksena.
Ensimmäinen teos, jonka Dima Kansallisoopperassa näki oli Peter Grimes vuonna 1998. Syksyllä 2026 hän johtaa saman oopperan ylikapellimestarikautensa ensimmäisenä teoksena.

Dima Slobodenioukin nelivuotisen ylikapellimestarikauden ensimmäinen johdettava teos on Benjamin Brittenin läpimurto-ooppera Peter Grimes. Sen työstäminen on ollut äärimmäisen mieluisaa. ”Ilo, jota tunsin tullessani valituksi on vain kasvanut, kun varsinaista työtä on päästy tekemään.”

On sattumaa, että työstössä on juuri Peter Grimes. Se on ensimmäinen teos, jonka Dima Kansallisoopperassa näki. ”Vuosi oli 1998, olin parikymppinen ja muuttanut Helsinkiin paria vuotta aiemmin. Teoksen hurja draama, kauneus ja musiikin monipuolisuus jäivät mieleen. Jos en johtaisi Peter Grimesia, tulisin ehdottomasti katsomaan sitä nyt. Ooppera teki minuun valtavan vaikutuksen vuonna 1998 ja uskon, että se tekee saman myös tämän päivän yleisölle”, hän lupaa.

Peter Grimes on Kansallisoopperan ohjelmistossa 21.11.–11.12.2026. Lue lisää oopperasta.

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat VEIKKO KÄHKÖNEN