Eric Arthur Blair, kirjailijanimeltään George Orwell oli nuoresta pitäen kiinnostunut yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Hän syntyi vuonna 1903 vähävaraiseen keskiluokkaiseen perheeseen, mutta pääsi Etonin eliittikouluun stipendin turvin. Yliopiston sijaan hän lähti kuitenkin siirtomaapoliisiksi Britannialle kuuluvaan Burmaan eli nykyiseen Myanmariin, jossa alkoi inhota kolonialismia.

Orwellin kirjoittajanura käynnistyi eräänlaisena tutkivana journalistina. Hän naamioitui kulkuriksi, soluttautui Lontoon köyhälistön pariin ja yritti tutkimusmielessä jopa joutua vankilaan. Rajujen aiheiden vuoksi kirjailijanimen keksiminen tuli ajankohtaiseksi.

Kiinnostus huono-osaisten elinoloihin oli ensin enemmän sosiologista kuin poliittista. Sosialismi alkoi vetää Orwellia puoleensa, kun hän oli tutkimassa Pohjois-Englannin kaivostyöläisten elämää.

Orwell on sanonut: ”Minusta tuli sosialismin kannattaja pikemminkin siksi, että köyhimpien työläisten sorto ja laiminlyönti inhotti minua, kuin siksi, että olisin teoreettisessa mielessä ihaillut tietyllä lailla järjestettyä yhteiskuntaa.”

Anti-stalinistinen, demokraattisen sosialismin kannattaja Orwellista tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun hän päätyi todistamaan kommunismin todellisuutta Espanjan sisällissodassa. Huolimatta tuttujen toppuuttelusta hän lähti loppuvuodesta 1936 taistelemaan Espanjaan antifasistien rintamaan. Orwell oli vastikään mennyt naimisiin Eileen O’Shaughnessyn kanssa, joka ei suostunut jäämään talonvahdiksi vaan lähti pian perässä.

Pariskunta liittyi espanjalaisiin marxisteihin. Orwell halusi taistelemaan, Eileen puolestaan työskenteli marxistien toimistossa. Pian he huomasivat olevansa keskellä väkivaltaista välienselvittelyä, kun neuvostomyönteiset kommunistit kävivät trotskilaisiksi kutsumiensa marxistien kimppuun. Orwellit näkivät konkreettisesti, miten totalitaristinen propaganda vaikuttaa. Samaan aikaan Neuvostoliitossa riehuivat Stalinin puhdistukset, joiden arvioidaan vaatineen jopa yli miljoona ihmishenkeä.

Runsaan puolen vuoden kuluttua Orwellit pääsivät nipin napin hengissä kotiin. Siellä englantilaiset sosialistit uskoivat mukisematta Neuvostoliitosta kerrottuja kaunisteltuja totuuksia. Kun toinen maailmansota syttyi, Britannian virallinen linja oli, että Stalinin terrori on vain natsien pahansuopaa fantasiaa.

Eläinten vallankumous eli Animal Farm, Orwellin ensimmäinen tietoisen poliittinen teos, syntyi tarpeesta räväyttää länsimaalaisten eteen totuus Stalinin hallinnosta. Lyhyt romaani alkoi muovautua jo Espanjassa ja valmistui vuonna 1944.

Orwell tunsi suurta tarvetta ravistella brittiälymystöä, joka sulki silmänsä Neuvostoliiton hirmuteoilta voidakseen mukavammin perustella arvokkaan liittolaisuuden yhteistä vihollista natsi-Saksaa vastaan. Loppupelissä Orwell halusi vaikuttaa siihen, etteivät demokraattisen sosialismin mahdollisuudet tuhoutuisi stalinismin vuoksi.

Neuvostoliiton kritiikki ei ollut Britanniassa tervetullutta. Kun Orwell viimein sai Eläinten vallankumouksen julki vuonna 1945, vastaanotto oli ristiriitainen: jotkut eivät tohtineet nähdä mihin satiiri osoitti, toisten mielestä se oli liiankin alleviivaavaa. Pian Eläinten vallankumouksesta tuli kansainvälinen myyntimenestys, ja kylmässä sodassa sitä käytettiin propagandavälineenä, jota tiputeltiin rautaesiripun tuolle puolen. Tällaiseen yksinkertaistettuun käyttöön Orwell ei missään nimessä kirjaa tarkoittanut.

Eläinten vallankumous on kuvaus ihanteiden murskautumisesta hyödyntavoittelun jalkoihin. Se analysoi purevasti, miten ihmiset eivät pääse irti oman edun ajamisesta ja heikompien alistamisesta. Samalla siitä välittyy usko oikeudenmukaisemman maailman mahdollisuuteen. Hieman myöhemmin Orwell kirjoitti niin ikään maailmanlaajuiseksi menestysteokseksi nousseen romaanin 1984, joka käsittelee tulevaisuusdystopian kautta kansalaisten alistamista ja manipulointia.

Eläinten vallankumous, alaotsikoltaan a fairy story eli satu mukailee satiiristen eläinhahmojen keinoin Neuvostoliiton syntyä ja sosialististen ihanteiden kääntymistä päälaelleen. Se etenee vertauskuvallisesti Venäjän vallankumouksesta Josif Stalinin valtaannousuun ja 1930-luvun terrorin aikaan. Isäntä Jones vastaa tsaaria, sika nimeltä Vanha Majuri vallankumouksen sytyttävää Leniniä. Palkintokarjut Napoleon ja Snowball ovat Stalin ja Lev Trotski, joista jälkimmäinen häviää valtakamppailun ja lavastetaan yhteiskunnan viholliseksi. Uuttera hevonen Boxer on stahanovilainen sankarityöläinen, kanat edustavat ukrainalaisia, lampaat aivopesulle altista kansaa ja niin edelleen.

Suora Neuvostoallegoria johtajan henkilökultteineen ja väkivaltakoneistoineen on kuitenkin vain pintataso. Tarinan varsinaisena sisältönä on tarkkasilmäinen analyysi totalitaarisen yhteiskunnan salakavalista syntymekanismeista.

Eläinten vallankumousta on dramatisoitu alusta asti. Jo pian sodan jälkeen BBC esitti Orwellin itsensä sovittaman radiodraaman, ja sen jälkeen Eläinten vallankumousta on nähty muun muassa animaationa ja musikaalina.

Alexander Raskatovin säveltämä Eläinten vallankumous sai kantaesityksensä Hollannin oopperassa keväällä 2023. Tämä tilaus sopi Raskatoville kuin nenä päähän. Hurja sattuma on, että hän syntyi Stalinin hautajaispäivänä. Moskovassa opiskellut ja pian Neuvostoliiton hajottua länteen muuttanut säveltäjä on vuodesta 2004 asunut Ranskassa.

Raskatov on kaikissa oopperoissaan käsitellyt Stalinin ajan perintöä, sekä henkilökohtaisellakin tasolla omaa ja perheensä suhdetta neuvostomenneisyyteen. Eläinten vallankumouksen libretto on pitkälti säveltäjän omaa käsialaa, ja hän on siinä voimistanut tarinan neuvostoallegoriaa entisestään liittämällä mukaan Stalinin, Trotskin ja neuvostoviranomaisten sanomiksi kerrottuja sitaatteja sekä lisäämällä muutaman kohtauksen. Samaan aikaan kertomus ajankohtaistuu. Alkuperäisen tekstin viittaukset Englantiin ja Hitlerin Saksaan on poistettu. Mielivaltaiset teloitukset ovat alkuperäistekstistä poiketen myrkytyksiä, mikä yhdistyy hermomyrkkyä salamurha-aseenaan käyttävään nyky-Venäjään.

Raskatoville oli tärkeää että Eläinten vallankumous olisi rajusti toiminnan ajamaa musiikkiteatteria ilman turhaa selostamista. Sävellysprosessin aikana muotoutui viiltävä tyyli, jota Raskatov on kutsunut ”skalpellimaiseksi”. Säveltäjä on sanonut:

”Ooppera ei ole puritaaninen sävellysmuoto. Siihen voi upottaa kaikkea mahdollista ristiriitaisiinkin yhteyksiin ja näin aikaansaada paradoksaalisia vaikutelmia.”

Jokainen laulaja kuulostaa aivan omanlaiseltaan: Raskatov on käyttänyt äärimmäisiä ja erikoisia äänityyppejä supermatalasta superkorkeaan ja klassisesta koomiseen. Laulajat muodostavat Raskatovin mukaan oman ”vokaaliorkesterinsa” varsinaisen orkesterin rinnalle. Monet roolit on sävelletty Raskatovin pitkäaikaisille luottoäänille.

Lauluäänen mahdollisuuksilla rajusti herkutteleva sävelkieli ammentaa eläinten äänistä, hirnunnasta, röhkinästä ja määkinästä. Hassunkurisuuden sijaan vaikutelma on myötäelävä, ja eläinäänien kirjo tuo esiin hahmojen moninaisuuden.

Henkilöt symboloivat erilaisia yhteiskunnallisia asenteita, jotka toistuvat aikakaudesta toiseen. Oleellisin muutos Orwellin alkuperäistekstiin on ortodoksista kirkkoa edustaneen Moses-korpin muuttaminen Blacky-nimiseksi, moniselitteiseksi ja paljon keskeisemmäksi hahmoksi. Hän on opportunisti ja kaaosta lietsova takapiru.

Manipulointi, kansan pelkojen hyödyntäminen ja gaslighting eli kaasuvalottaminen, jossa toisen kokemukset vaiennetaan vähättelyllä, ovat jatkuvasti todellisuutta meillä ja muualla. Niin terrorismin ja huumeiden vastainen sota kuin globaali pandemiakin riittävät perusteluiksi perusoikeuksista tinkimiseen, ja tunteilla ratsastavasta populistisesta retoriikasta on tullut arkipäivää.

Läpi uransa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta tarkastellut Orwell on kirjoituksissaan luonut kuvaa itsestään eräänlaisena sinnikkäänä duunarikirjailijana. Hänen menestyksensä oli kuitenkin selkeästi riippuvaista läheisten naisten tuesta ja avusta. Äidin ja isoäidin jälkeen kuvaan astuivat naispuoliset perhetutut ja ystävät, jotka jatkuvasti tarjosivat Orwellille majoitusta ja auttoivat saamaan hyödyllisiä kontakteja.

Mentyään naimisiin Eileen O’Shaughnessyn kanssa Orwell alkoi luoda teoksia, jotka nostivat hänet maailmanmaineeseen. Akateemisesti koulutettu, terävä ja rohkea Eileen mahdollisti miehensä kirjailijanuran hankkimalla vakituisia tuloja ja toimimalla tuikitärkeänä kirjoitusassistenttina, jolta tuli paljon hyödyllisiä ideoita.

Orwellin aikaan kotieläinten ja työläisten raadannan lisäksi naisten selviöksi koettu käytännöllinen työ antoi parempiosaisille mahdollisuuden viettää haluamaansa elämää.

Eläinten vallankumouksen pintatarinassa on suoraan kyse eläinten hyväksikäytöstä sekä eläimen ja ihmisen suhteesta, loppupeleissä siitä, mitä on ihmisyys ja mitä eläimellisyys. Oopperassa tämä korostuu, kun laulajat käyvät kehonkielellään ja äänenkäytöllään vuoropuhelua hahmonsa eläinidentiteetin kanssa.

Alusta asti on selvää, että eläimet ovat inhimillisiä ja heidän isäntänsä sikamaisia elikoita. Kun sikojen valta lisääntyy, heistä tulee yhä enemmän ihmispetoja. Siat ovat erittäin älykkäitä eläimiä, joita on monissa kulttuureissa pidetty saastaisina. Mihin Eläinten vallankumouksen siat käyttävät älyään? Sikamaisuus on liukuva jatkumo, jolle hahmot asettuvat tekojensa mukaan.

Nykykokija ei pysty sulkemaan silmiään siltä, että Eläinten vallankumouksen hahmot ovat paitsi allegorista työväenluokkaa myös oikeita eläimiä, joilla ihmiset yrittävät tuottaa maksimoidun hyödyn. Kommunismin vertauskuvaksi tarkoitettu animalismi on osittain tahattomasti myös eläinten oikeuksien ohjelmanjulistus.