Siirry sisältöön

Balettimestari Gé tuo Ruususen Suomeen

Prinsessa Ruususella on pitkät perinteet Kansallisbaletissa, sillä teos sai Suomen ensi-iltansa jo vuonna 1928, vain kuusi vuotta ryhmän perustamisen jälkeen. 1920-luvulla täysimittainen teos oli ollut ohjelmistossa kantaesitystalossaan Pietarin Mariinski-teatterissa sekä Milanossa ja Lontoossa, mutta Pietarissa saamastaan suosiosta huolimatta teos ei ollut vielä levinnyt kaikkien balettiryhmien ohjelmistoksi nykypäivän tapaan. Suomalaisille Prinsessa Ruususen tarina oli tuttu, sillä esimerkiksi Zachris Topelius oli kirjoittanut sadusta oman versionsa vuonna 1893 kokoelmaan Lukemisia lapsille 6.

Prinsessa Ruusunen 1928
Prinsessa Ruususen ensimmäinen pääpari vuonna 1928, Edith Wohlström ja George Gé.

Uuden koko illan baletin toteuttaminen tuli mahdolliseksi keväällä 1927, kun Oopperalle myönnettiin vakituinen avustus valtion raha-arpajaisten voittovaroista ja tuottoa rasittanut huvivero poistettiin. Balettimestari George Gé, joka oli saanut tanssikoulutuksensa yksityistunneilla Pietarissa, tunsi hyvin Pietarin keisarillisen baletin balettimestarin Marius Petipan teoksia, ja hän otti yhteyttä vanhaan opettajaansa ja ystäväänsä Nikolai Legatiin, joka oli muuttanut pysyvästi Englantiin Venäjän vallankumouksen jälkeen.

Gé tapasi Legatin Pariisissa ja sai tältä käyttöönsä kaikki tiedot, mitä tällä oli Pietarin Ruususesta teoksessa prinssin roolin tanssineena entisenä tähtitanssijana ja balettimestarina. Legat ohjeisti Gétä suunnittelemaan kokonaan uuden koreografian välittämättä Pietarin perinteestä, mutta antoi kollegoidensa kanssa Gélle suuntaviivoja baletin toteuttamiseksi. Gé valmisteli Ruususen Helsingissä osin omien ideoidensa, osin Petipan koreografiaan pohjautuvan muistitiedon perusteella, mutta Petipan koreografiaa muokaten oman ryhmän teknisen tason mukaiseksi.

Prinsessa Ruusunen sai ensi-iltansa Kansallisbaletissa 18. tammikuuta 1928. Ensi-ilta nousi merkkitapaukseksi suomalaisessa balettihistoriassa, ja sai kehuvan vastaanoton lehdistöltä. Balettiryhmä oli kehittynyt ensimmäisten vuosiensa aikana merkittävästi, ja Ruususessa mukana oli jo 40 tanssijaa ja balettikoulun parhaat oppilaat. Erityisesti lehdistössä ylistettiin ensi-illassa prinsessa Auroran roolissa tanssinutta Edith Wohlströmiä, jonka herttainen ja suloisesti hymyilevä olemus sopi rooliin täydellisesti. Toinen uusi lahjakkuus Ruususen ensi-illassa oli Irja Aaltonen, joka tanssi lempeästi, arvokkaasti ja kauniin linjakkaasti sireenihaltijattaren roolissa sekä viimeisen näytöksen Lintu Sinisen pas de deux’ssä. Prinssin roolissa tanssi balettimestari Gé itse, joka sai osakseen arvostelua, ja jonka osa kriitikoista koki liian iäkkääksi prinssin rooliin.

Prinsessa Ruususen ensiesityksessä pani pitkin matkaa tyydytyksellä merkille, että tanssijat eivät pyrkineet liialliseen ekvilibristiikkaan, sirkusmaisuuteen, vaan kaiken johtona oli pikemminkin jonkinlainen ethos, yksilön luontoperäinen plastillinen liike ja sen nojalla kokonaisuuden symmetria.

Saxelinin uusi versio saa Birger Kaipiaisen lavasteet ja puvut

Prinsessa Ruusunen 1938
Vuonna 1938 Ruususen pääparina ihastuttivat Lucia Nifontova ja Arvo Martikainen.

Kymmenen vuotta Suomen ensi-iltansa jälkeen, lokakuussa 1938 Prinsessa Ruusunen palasi balettiohjelmistoon balettimestari Alexander Saxelinin toteutuksena. Myös tällä kertaa Ruususen ensi-ilta oli suuri menestys, etenkin päärooleissa tanssineiden Lucia Nifontovan ja Arvo Martikaisen ansiosta. Iltasanomat ylisti pääparia arviossaan: ”Yhdessä muodostavat he mitä sopusuhtaisimman tanssiparin, joka epäilemättä täyttää hyvin korkeat yleiseurooppalaisetkin vaatimukset.”

Saxelinin Ruususen palatessa ohjelmistoon vuonna 1950 teos sai täysin uudet, Birger Kaipiaisen suunnittelemat lavasteet ja puvut, jotka loistuvat ruususmaisen heleissä ja lähes karamellimaisen makeissa väreissään. Auroran roolissa nähtiin tällä kertaa Margaretha von Bahr ja Elsa Sylvestersson.

Prinsessa Ruusunen 1950
Vuonna 1950 Prinsessa Ruusunen sai uudet, Birger Kaipiaisen suunnittelemat lavasteet. Auroran roolissa loisti Margaretha von Bahr.

Kolme uutta versiota

Prinsessa Ruusunen 1955
Doris Laine ja Klaus Salin nähtiin Ruususen pääparina vuoden 1955 ensi-illassa.

Kun Saxelinin Ruusunen oli vielä tanssijoiden ja yleisön tuoreessa muistissa, saatiinkin vuonna 1955 ohjelmistoon kokonaan uusi versio Englannista. Uuden Ruususen koreografian toteutti Mary Skeaping, joka käytti pohjana Lontoon Royal Ballet’lle Ruususen tehneen Nicholas Sergejevin muistiinpanoja. Uusi versio sisälsi paljon hienoa koreografiaa, mutta monen mielestä se vaikutti vanhahtavalta verrattuna aiempaan Ruususeen. Ensi-illan pääpari, Doris Laine ja Klaus Salin saivat kiittävän vastaanoton lehdistöltä ja yleisöltä. Myöhemmissä esityksissä Auroran roolissa tanssivat myös Margaretha von Bahr ja Maj-Lis Rajala, prinsseinään Uno Onkinen ja Jaakko Lätti. Erityistä tähtipölyä näyttämöllä nähtiin keväällä 1955, kun Auroran roolissa vieraili legendaarinen Margot Fonteyn.

Prinsessa Ruusunen 1966
Arja Nieminen ja Matti Tikkanen poseerasivat Ruususen pääparina vuonna 1966 otetussa kuvassa.

Skeapingin Ruususta seurasi vuonna 1963 balttianvenäläistaustaisen, länsieurooppalaisissa ryhmissä aktiivisesti työskennelleen Nicolas Beriozoffin versio. Uusi versio oli varsin uskollinen Petipan alkuperäisversiolle, mutta teosta oli nykyaikaistettu ja aiemmista versioista poiketen pahaa haltijatarta ei esittänyt mies vaan mustapukuinen naistanssija; roolin tulkitsi terävästi Seija Silfverberg. Seppo Nurmimaan kauniissa lavasteissa ja puvuissa Auroran roolin ensi-illassa tanssi jälleen Doris Laine, myöhemmin mm. Maj-Lis Rajala ja Arja Nieminen.

Vuonna 1969 ohjelmistoon saatiin jälleen uusi Ruusunen, kun balettimestari Elsa Sylvestersson toteutti näyttämölle oman versionsa. Sylvestersson oli siivonnut teoksesta pölyttyneitä kohtauksia ja tiivistänyt kerrontaa, mutta kriitikot pitivät lopputulosta paikoin epätasaisena. Auroran roolissa nähtiin tutut tanssijat, ensi-illassa Arja Nieminen, myöhemmin Doris Laine.

Prinsessa Ruusunen 1999
Minna Tervamäen partnerina Nurejevin version ensi-illassa 1999 tanssi italialainen Roberto Bolle.

Nurejevin ja Torresin versiot uudessa oopperatalossa

Kevään 1970 jälkeen Prinsessa Ruusunen jäi lähes 30 vuodeksi tauolle Kansallisbaletin ohjelmistosta, sillä seuraava uusi Ruususen toteutus saatiin näyttämölle vasta uudessa oopperatalossa vuonna 1999. Nyt ensi-iltansa sai Rudolf Nurejevin versio, joka perustui hänen vuonna 1966 La Scalaan ja 1989 Pariisin oopperan baletille toteuttamiin versioihin. Uuden Ruususen loisteliaat puvut olivat Erika Turusen käsialaa. Ensi-illassa Aurorana säkenöi Minna Tervamäki, prinssinä vieraili italialainen tähtitanssija Roberto Bolle. Tervamäen lisäksi Auroran roolissa nähtiin mm. Virve Olsson, Barbora Kohoutková, Salla Eerola ja Carolina Agüero.

Prinsessa Ruusunen 2008
Eun-Ji Ha ja Jaakko Eerola tanssivat päärooleissa Torresin version ensi-illassa 2008.

Nykyisin Kansallisbaletin ohjelmistossa oleva Prinsessa Ruusunen sai ensi-iltansa 2008, ja sen koreografian toteutti Kansallisbaletin entinen tanssija Javier Torres. Uusi Ruusunen oli tiivistetty aiempiin versioihin verrattuna niin, että se soveltuu hyvin koko perheen katsottavaksi. Puvut uuteen Ruususeen suunnitteli jälleen Erika Turunen, joka hyödynsi puvuissaan myös edellisen versionsa puvustusta. Ensi-illassa Auroran roolissa tanssi Eun-Ji Ha prinssinään Jaakko Eerola. Auroran roolia ovat tanssineet vuosikymmenen aikana myös mm. Linda Haakana, Salla Eerola, Petia Ilieva, Edita Raušerová ja Maria Baranova.

Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat SUOMEN KANSALLISOOPPERAN JA -BALETIN ARKISTO (Atelier Ortho, Tenhovaara, Kari Hakli, Sakari Viika)

Sivun yläreunan kuva: Suomen ensi-illassa vuonna 1928 Auroran roolissa nähtiin Edith Wohlström, haltijattarina mm. Maria Drugow, Liisa ja Airi Säilä sekä Ellen Sylvin.

Prinsessa Ruusunen Suomen kansallisbaletissa 1928–2018: katso kaikki esityspäivät ja tanssijat kautta aikojen Encore-esitystietokannasta.

Prinsessa Ruusunen palaa Kansallisbaletin ohjelmistoon syksyllä 2018. Katso esityspäivät ja osta lippuja.