Siirry sisältöön

Inhimillisten tarinoiden älykäs tulkki

Hampurin baletin pitkäaikainen koreografi ja pääjohtaja John Neumeier on vuosikymmenten aikana luonut suuren määrän visuaalisesti vaikuttavia balettiteoksia, jotka kertovat ihmisyyden eri puolista. Hänen intohimonsa on aina ollut luoda koskettavia tarinoita liikkeen avulla, ja hänen teoksensa pohjautuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin.

Toivottavasti baletissa ei puhuta.

John Neumeier syntyi kolmilapsisen perheen keskimmäisenä poikana vuonna 1942 Milwaukeessa, Yhdysvaltain Wisconsinissa. Hänen isänsä oli merikapteeni Suurilla järvillä ja äitinsä ompelija ja kotiäiti.
Sattuma sai John Neumeierin kohtaamaan baletin nuorena. Hän luki 11-vuotiaana Vaslav Nijinskyn elämäkerran ja vakuuttui siitä, että baletti olisi hänen elämänsä. Vanhemmat eivät aluksi halunneet päästää poikaa balettitunneille, vaan ehdottivat tilalle akrobatiaa ja steppitanssia. Neumeier kuitenkin kiittää vanhempiaan siitä, että nämä tukivat häntä unelmissaan. ”Olen todella kiitollinen siitä, että erityisesti isäni, joka ei oikein ymmärtänyt mihin pyrin, ei koskaan suhtautunut toiveisiini negatiivisesti”, hän kertoo. ”Tuskin kumpikaan vanhemmista saattoi arvata kuinka suuresta asiasta oli kyse.”

John Neumeier

Neumeier oli nähnyt tanssia elokuvissa ja musikaaleissa, ja oli sitä mieltä, että niiden puheosuudet olivat tarpeettomia ja pitkäveteisiä. Ensimmäisen balettinsa hän näki kahdeksanvuotiaana äitinsä kanssa Milwaukeen Pabst Theaterissa. Teos oli Coppélia, jonka esitti kaupungissa vieraillut Ballet Russe de Monte Carlo. ”Ballerinan astuessa näyttämölle muistan rukoilleeni, ettei tämä vain puhuisi. Eikä hän sitä onneksi tehnyt”, Neumeier hymyilee. Hänellä oli nuorena monia urahaaveita. Yhtenä haaveena oli mm. papin ammatti. ”Uskon, että syynä oli kirkon teatterinomaisuus: sen monet rituaalit, musiikki ja erilaiset asut tekivät minuun lapsena suuren vaikutuksen. Se oli myös ensimmäinen esittämisen muoto, johon ylipäänsä tutustuin.” Ennen tanssiopintoja Neumeier haaveili myös kuvataitelijan urasta. Jossain vaiheessa kiinnosti myös psykiatrin ammatti, sillä häntä kiehtovat ihmisen erilaiset, kummallisetkin puolet.

Neumeierista ei tullut pappia, kuvataiteilijaa eikä psykiatria. Onneksi, sillä muuten suuri määrä älykkäitä ja koskettavia baletteja ei olisi koskaan syntynyt. Mutta nämä erilaisilta tuntuvat urahaaveet näkyvät hyvin hänen tuotannossaan: visuaalisesti vaikuttavissa teoksissa ihmisten tunteet ja heidän välisensä suhteet ovat hyvin motivoituja. Koreografi on osannut eläytyä eri hahmojen tunteisiin ja ajatuksiin suurella herkkyydellä.
John pääsi balettitunneille, ensin omassa kotikaupungissaan ja jatkoi myöhemmin opintojaan mm. Lontoon Royal Ballet Schoolissa. Lisäksi hän suoritti Milwaukeen Marquetten yliopistossa kandidaatin tutkinnon englannin kirjallisuudessa sekä teatteritieteessä.

Minun tehtäväni tässä maailmassa on luoda liikkeen avulla.

Kuten useamman muun merkittävän koreografin, myös John Neumeierin uraan on vaikuttanut merkittävällä tavalla Stuttgartin baletin johtaja John Cranko. Tämä kiinnitti hänet ryhmänsä tanssijaksi vuonna 1963 ja antoi hänelle mahdollisuuden myös koreografioiden tekemiseen. Neumeier eteni nopeasti solistitanssijaksi, mutta keskittyi pian koreografin työhön. ”Minulla ei ollut koskaan aikomusta jäädä Saksaan, niin vain tapahtui”, Neumeier kertoo.

John Neumeier

Matka jatkui Frankfurtiin, jonka baletinjohtajaksi hänet kutsuttiin vuonna 1969. Siellä hän herätti pian huomiota ennen kaikkea klassisten balettien uusilla tulkinnoilla. Vuonna 1973 Neumeier kutsuttiin Hampurin baletin johtajaksi. Hänen johdollaan se on noussut maailman merkittävien balettiseurueiden joukkoon. Ryhmästä on sanottu, että se on yhtä kuin John Neumeier, sillä kaikki perustuu hänen tuotantojensa esittämiseen.

Neumeier kertoo, että hänen teostensa taustalla on aina hänen omat henkilökohtaiset kokemuksensa. ”Päätän vaistonvaraisesti mistä aiheesta ryhdyn balettia luomaan ja annan luomisprosessin aikana teokseen mukaan paljon itsestäni ja niistä asioista, jotka minua koskettavat.”

Neumeierin koreografinen mielenkiinto keskittyi alusta lähtien suureen muotoon ja kokoillan baletteihin. Hän myöntää perinteen velvoittavan, samalla kun hän tietoisesti etsii uusia kerronnan muotoja omissa teoksissaan. Hänen laaja, yli 150 teosta sisältävä tuotantonsa sisältää mm. uusia tulkintoja keskeisistä klassikkobaleteista, Shakespeare-balettien sarjan sekä kirjallisiin aiheisiin pohjautuvia baletteja. Kansainvälistä huomiota ovat saaneet hänen Gustav Mahlerin sinfonioihin koreografioidut balettinsa sekä uskonnollisista aiheista ammentavat koreografiat Bachin Matteus-passion ja Mozartin Requiemin musiikkeihin.

Hampurin baletti on John Neumeierin johdolla tehnyt yli 300 kiertuetta ja vieraillut 30 maassa ja viidellä mantereella. Vuonna 1978 hän perusti Hampurin baletin yhteyteen balettikoulun, ja nykyään valtaosa ryhmän tanssijoista on tämän koulun kasvatteja. John Neumeier on vieraillut lukuisten merkittävien balettiryhmien koreografina. Suunnitelmia hänellä on tässä vaiheessa aina vuoteen 2020 asti. ”Minun elämäni tärkein tehtävä on luoda baletteja”, hän kertoo. ”Baletin luominen on samaa kuin loisi kokonaisen uuden maailman.”

John NeumeierNeumeier perusti vuonna 2006 nimeään kantavan säätiön, jonka tehtävänä on hänen tanssia ja balettia käsittelevän kirja- ja taidekokoelmansa ylläpito sekä laajan balettiohjelmistonsa taltiointi eri dokumenttien avulla. Kokoelma sisältää myös noin 13 000 tanssia käsittelevää kirjaa, 3 000 tanssia esittävää litografiaa ja mittavan kokoelman Vaslav Nijinskyyn liittyvää esineistöä: kirjoja, veistoksia ja muistoesineitä.
Neumeier perusti vuonna 2011 Saksan kansallisen nuorisobaletin, jonka tanssijat esiintyvät kansainvälisten vierailujen lisäksi kouluissa, vanhainkodeissa ja vankiloissa. Neumeier uskoo siihen, että taide voi antaa ihmisille inspiraatiota ja voimaa elämän eri tilanteissa. ”Taide on ajatonta, ja se elää pidempään kuin esimerkiksi politiikka, sillä se kytkeytyy suoraan ihmisyyteen, kun taas politiikka tarjoaa vastauksen johonkin ohimenevään”, hän tähdentää.

John Neumeier harjoittaa Sylviaa Joffrey Ballet’lle – katso video

Sylvia syntyi onnellisen sattuman kautta

Neumeierilla kaikki luomistyö lähtee liikkeelle rakkaudesta. ”Jos jotain rakastaa, siihen haluaa täysin uppoutua.” Työ balettisalissa tanssijoiden kanssa määrittelee sen, mihin luomisen matka suuntautuu.
Uuden teoksen luominen etenee hänellä viidessä vaiheessa. Ensin sattuma tarjoaa inspiraation. Sylvia-baletin kohdalla tapahtumat etenivät siten, että hän oli harjoittamassa Pariisin oopperan baletille omaa tulkintaansa baletista Pähkinänsärkijä. ”Lehdistötilaisuudessa eräs arvostettu balettikriitikko kysyi voisinko joskus tehdä oman versioni baletista Coppélia. Ajattelin mielessäni ettei se olisi mahdollista, mutta en halunnut olla liian epäkohtelias ja vastasin voivani harkita Sylviaa”, Neumeier kertoo. Muutamaa päivää myöhemmin Pariisin oopperan balettia vuoteen 2014 asti johtanut Brigitte Lefèvre soitti Neumeierille ja ehdotti seuraavan baletin aiheeksi nimenomaan Sylviaa. ”Ja loppu on historiaa.”

Luomistyön toinen vaihe sisältää perinpohjaista esivalmistelua sekä taustakirjallisuuteen ja -materiaaleihin perehtymistä. Kolmas vaihe on tärkein, sillä silloin alkaa työskentely balettisalissa. ”Tässä vaiheessa minun on periaatteessa unohdettava kaikki aiemmin lukemani, sillä minun on kyettävä luomaan tanssijoiden avulla jotain elävää, eikä kirjallisuus enää siinä vaiheessa auta.” Tämä vaihe sisältää myös koreografille itselleen paljon fyysistä työtä ja hikeä balettisalissa, sillä hän haluaa näyttää tanssijoille liikkeet malliksi. Neumeier oli tutustunut Sylvia-balettiin jo opiskellessaan Lontoon Royal Ballet Schoolissa. ”Muistaakseni esitin lammasta tai lammaspaimenta Frederick Ashtonin versiossa, ja baletin musiikki teki jo silloin suuren vaikutuksen.”
Jokainen harjoitus taltioidaan videoille, jotka koreografi sitten käy prosessinsa neljännessä vaiheessa läpi kohta kohdalta ja miettii mikä toimii ja mitä täytyy kenties muuttaa. Viides ja viimeinen vaihe ei lopu koskaan. Hampurissa ollessaan Neumeier istuu lähes jokaisessa balettiesityksessä ja tarkkailee omaa työtään. ”Tuo on liian pitkä kohtaus, tuo on tarpeeton, sen voi jättää pois. Voisi ajatella, että tähän mennessä minulla olisi jo riittävästi kokemusta havaita tuollaiset heikkoudet aikaisemmassa vaiheessa, mutta se ei toimi niin, sillä työskentelen tunnetilojeni kautta.”

Sylvia

Sylvia-baletti kertoo Neumeierin näkemyksessä poikkeuksellisen kunnianhimoisesta nuoresta naisesta, joka luottaa täydellisesti opettajaansa ja ohjaajaansa Dianaan. Lakia ja järjestystä edustava Diana rikkoo itse lakia rakastamalla Endymionia. ”Minusta tämä on tärkeää ja inhimillistä, sillä usein ankarasti käyttäytyvillä ihmisillä on omat heikkoutensa”, Neumeier kertoo ja vertaa Dianaa joukkoineen nykyaikaisiin balettitanssijoihin ja urheilijoihin, jotka keskittyvät täydelliseen suoritukseen niin paljon, että uhraavat joskus ihmisyytensä. Neumeierin teos koskettaakin nykyajan ihmistä, joka yrittää tasapainotella menestyksen ja rakkauden kaipuun välillä.

Ja kaikkein tärkeintä Neumeierille on koskettaa yleisöä. ”Jos teemme jotain, mikä on totta, ja katsoja tuntee iloa, surua, rakkautta ja vihaa, niin silloin olemme onnistuneet ammatissamme.”

Teksti HEIDI ALMI
Kuvat KIRAN WEST (Neumeierin kuvat), HOLGER BADEKOW (teoskuva) / Hampurin baletti

John Neumeierin koreografioita Yle Areenassa

Yle Areenassa on nähtävissä kaksi kiinnostavaa John Neumeierin koreografiaa:

Nijinsky, Hampurin baletin esitys (katsottavissa 20.1.–19.2.2019)

Tatjana, Hampurin baletin esitys (katsottavissa 3.2.–4.3.2019)

Tatjana-baletin tarina, dokumentti teoksen tekemisestä (katsottavissa 2.2.–3.3.2019)

John Neumeierin teoksia

Separate Journeys (1968)
Rondo (1970)
Romeo ja Julia (1971)
Pähkinänsärkijä (1971)
Dafnis ja Khloe (1972)
Don Juan (1972)
La Sacre (1972)
Baiser de la fée (1972)
Mahlerin kolmas sinfonia (1975)
Hamlet: Connotations (1976)
Joutsenlampi (1976)
Rückert-Lieder (1976)
Mahlerin neljäs sinfonia (1977)
Josephslegende (1977)
Kesäyön unelma (1977)
Prinsessa Ruusunen (1978)
Kamelianainen (1978)
Don Quijote (1979)
Age of Anxiety (1979)
Vaslav (1979)
Mahlerin ensimmäinen sinfonia (1980)
Matteus-passio (1981)
Tristan (1982)
Artus-legenda (1982, Suomen kansallisbaletti 1995)
Viettelyksen vaunu (1983)
Mahlerin kuudes sinfonia (1984)
Othello (1985)
Hamlet (1985)
Kuten haluatte (1985, Suomen kansallisbaletti 1992)
Shall We Dance? (1986)
Magnificat (1987)
Peer Gynt (1989)
Mahlerin viides sinfonia (1989)
Des Knaben Wunderhorn (1989)
Medea (1990)
Requiem (1991)
A Cinderella Story (1992)
Now and Then (1992)
Serenade (1993)
Mahlerin yhdeksäs sinfonia (1994)
Ondine (1994)
VIVALDI, or What You Will (1996)
Sylvia (1997)
Getting Closer (1999)
Messiah (1999)
Giselle (2000)
Nijinsky (2000)
Kuolema Venetsiassa (2003)
Lokki (2003, Suomen kansallisbaletti 2006)
Pieni merenneito (2005)
Parzival – Episodes and Echo (2006)
Jouluoratorio (2007)
Orfeus (2009)
Le Pavillon d’Armide (2009)
Liliom (2011)
Purgatorio (2011)
Tatjana (2014)
Song of the Earth (2015)
Orfeus ja Eurydike (2017)