Suomen kansallisbaletissa vuodesta 2002
Aloitin tanssimisen todella varhain kotona telkkarin edessä niin, etteivät äiti ja isä vain näkisi ohjelmia, vaan katsoisivat koko ajan vain minua. Hain eri vaatteeni, puin ne toinen toisensa jälkeen päälle ja tanssin. Pyykkikorimme täyttyi päivässä mekoistani, sillä aina kun tuli uusi fiilis, vein tietysti edellisen tanssin mekon pyykkikoriin. Eläydyin silloin vahvasti erilaisiin tarinoihin ja samanlaisia pukuleikkejähän elän yhä edelleen.
Kansallisbaletin entinen tanssija ja balettiopettaja Merja Tuohimaa-Puurtinen asui lähellä kotiamme, ja menin hänen samanikäisen tyttärensä Sirjan vanavedessä vuodeksi Merjan balettitunneille. Oopperan balettioppilaitokseen, silloiselta nimeltään balettikouluun hain ja pääsin 8-vuotiaana. Kävin koulua 10 vuotta, sillä puolivälissä opintojani tuli koulu-uudistus, joka hidasti valmistumistani.
Ensimmäiset varvastossuni sain Oopperan balettikoulussa, kun opintoja oli ollut vasta noin puolisen vuotta. Olen nähnyt valokuvia, joissa seison varpailla täysin muokkaamattomilla tossuilla, joilla hädin tuskin pääsin seisomaan. Nyt ajattelen mitä kaikkea olisin voinut tehdä niille tossuille seisomisen helpottamiseksi: olisin pehmentänyt niitä vasaralla ja taivutellut pohjia. Mutta siinä kuvassa minä seison rinta rottingilla ja olen ylpeä siitä, että olen varvastossuissa.