Siirry sisältöön

Suomen kansallisbaletissa vuodesta 2002

Aloitin tanssimisen todella varhain kotona telkkarin edessä niin, etteivät äiti ja isä vain näkisi ohjelmia, vaan katsoisivat koko ajan vain minua. Hain eri vaatteeni, puin ne toinen toisensa jälkeen päälle ja tanssin. Pyykkikorimme täyttyi päivässä mekoistani, sillä aina kun tuli uusi fiilis, vein tietysti edellisen tanssin mekon pyykkikoriin. Eläydyin silloin vahvasti erilaisiin tarinoihin ja samanlaisia pukuleikkejähän elän yhä edelleen.

Kansallisbaletin entinen tanssija ja balettiopettaja Merja Tuohimaa-Puurtinen asui lähellä kotiamme, ja menin hänen samanikäisen tyttärensä Sirjan vanavedessä vuodeksi Merjan balettitunneille. Oopperan balettioppilaitokseen, silloiselta nimeltään balettikouluun hain ja pääsin 8-vuotiaana. Kävin koulua 10 vuotta, sillä puolivälissä opintojani tuli koulu-uudistus, joka hidasti valmistumistani.

Ensimmäiset varvastossuni sain Oopperan balettikoulussa, kun opintoja oli ollut vasta noin puolisen vuotta. Olen nähnyt valokuvia, joissa seison varpailla täysin muokkaamattomilla tossuilla, joilla hädin tuskin pääsin seisomaan. Nyt ajattelen mitä kaikkea olisin voinut tehdä niille tossuille seisomisen helpottamiseksi: olisin pehmentänyt niitä vasaralla ja taivutellut pohjia. Mutta siinä kuvassa minä seison rinta rottingilla ja olen ylpeä siitä, että olen varvastossuissa.

Tossut ovat todella tärkeä työväline. Kun tarkemmin ajattelee, niin onhan se aika ihmeellistä, että ballerina kannattelee koko kehoaan varpaidensa varassa. Lempitossuni ovat sellaiset, joilla olen tanssinut jo aika paljon niin, että ne ovat muokkaantuneet jaloissani sukkamaisen pehmeiksi. Olen jo joitakin kertoja lakkaillut niitä oksalakalla niin, että kärjet ovat kovettuneet ja niissä on kumimainen tunne. Myös meidän upeat suutarimme ovat muokanneet tossuja toiveitteni mukaan sen jälkeen, kun ne ovat tulleet tehtaalta.

Tossujen merkityksestä kertoo, että varsinkin lomilla saatan nähdä sellaisia unia, että minulla on esityksessä vääränväriset varvastossut. Ja äitiyslomallakin oli pidettävä mielessä, että palaa varvastossuihin. Vauvaa nukuttaessa tein vahvistavia harjoituksia eli nousin puolivarpaille heti kun raskauskilot olivat karisseet pois. Ja äitiysloman loppupuolella aloin jo pitää kotona varvastossuja, että jalat tottuisivat taas puristukseen.

Myös jaloista on pidettävä huolta. On itse asiassa oikein hyvä, että varpaiden iho kovettuu, spa-hoidon voi tehdä vasta kesäloman alussa. Tossuissa suojaan varpaani osittain lampaanvillalla ja osittain Ouch Pouchin pehmusteilla. Nykytanssiteoksissa varvastossujen on hyvä olla kuluneet ja pehmeät. Nykytanssiteosten usein nopea ja ketterä liikesanasto asettaa aivan omat vaatimuksensa varvastossuille, sillä ne eivät saa jäykistää tanssijan liikkeitä.

Kansallisbaletti on minun rakas kotini. Pukkarissa on ihanat tytöt, ryhmä on täynnä parhaita kavereita ja muilla osastoilla on mahtavia tyyppejä. Olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä urani tällaisessa paikassa: täällä on hyvä olla.

Teksti HEIDI ALMI
Kuvat JONAS LUNDQVIST

Vetoomus tanssin ystäville

Lahjoita balettitossut

Tossut ovat balettitanssijan tärkein työkalu. Ja myös erittäin kuluva sellainen. Naistanssijoillamme kuluu yhteensä noin 2 160 paria varvastossuja yhden näytäntökauden aikana. Miehillä menee samassa ajassa pehmeitä tossuja noin 1 600 paria. Lahjoittamalla rahaa tanssijoiden tossuihin tuet merkittävällä tavalla heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa ammattiaan.