A = Alkusoitto

Oopperat ja baletit alkavat useimmiten orkesterin alkusoitolla. Se johdattelee tunnelmaan ja saattaa myös esitellä teoksen musiikillisia teemoja. ”Historiallisesti alkusoiton tarkoitus on kertoa keskenään lörpöttelevälle yleisölle, että nyt alkaa. Ooppera on syntyjään viihdettä, jonka ääreen keräännyttiin musiikin ohella seurustelemaan”, kertoo käyrätorvensoittaja Jaakko Välimäki. Modernimpien oopperoiden joukossa on toki myös teoksia, joissa ei ole lainkaan alkusoittoa.

Alkusoittoa edeltää toinenkin a, nimittäin orkesterin viritysääni. Se on oboen soittama a-sävel, johon vertaamalla muusikot tarkistavat soitintensa virityksen, ensin jouset, sitten puupuhaltajat ja lopulta vasket.

B = Banda

Kun oopperassa tai baletissa orkesterimuusikot soittavat näyttämöllä orkesterimontun sijaan, he muodostavat bandan. Banda voi olla teoksessa osana näyttämötapahtumia, tai sitten yleisöltä piilossa sivunäyttämöllä.

”Bandassa pääsee näkemään esityksestä ihan uuden puolen, sen mitä kulisseissa ja lavalla tapahtuu”, toteaa sellisti Kirsti Väyrynen-Lausund. Jaakko komppaa: ”Kun orkesterimontussa keskittyy vain musiikkiin ja laskemaan tahteja seuraavaan sisääntuloon, sivunäyttämöllä huomio kiinnittyy myös siihen, miten ympärillä tulee ja menee lavasteita ja esiintyjiä. Saa olla tarkkana, ettei putoa musiikin kyydistä.”

C = CircOpera 2.0

Muusikot nostavat yksissä tuumin aakkosiin CircOpera 2.0 -esityksen, sillä se on poikkeuksellinen tapaus orkesterityössä. Kun tavallisesti esityksessä soitetaan yksi teos alusta loppuun, CircOpera 2.0 koostui yksittäisistä numeroista. Montun sijaan orkesteri soitti lavan takaosassa kolmessa eri kerroksessa ja soittajilla oli lisäksi runsaasti näkyviä solistisia tehtäviä.

D = Divisi

”Tämä on jousiston termi, joka tarkoittaa sitä, että yleisimmin yksi jousisoitinryhmä soittaa samoja ääniä. Joskus säveltäjä jakaa kuitenkin ryhmän kahdeksi tai useammaksi ääneksi eli divisiksi. Muun muassa Richardit Wagner ja Strauss ovat kirjoittaneet jopa 6–8 äänen divisejä”, Kirsti kertoo.  

E = Ensi-ilta ja ensi-iltajuhlat

”Ensi-ilta on piste, jossa harjoittelemamme teos on esitysvalmis. Työn suurimmat lataukset ovat ensi-illoissa. Niiden toivoo onnistuvan erityisen hyvin”, lyömäsoittaja Heikki Parviainen kertoo. Ensi-illan päätyttyä Oopperatalossa on pienimuotoiset juhlat, joihin ovat tervetulleita kaikki talon työntekijät. ”Ne ovat tärkeitä hetkiä, kerralla näkee melkein koko talon porukan. Arjessa olemme harvoin kaikki samaan aikaan paikalla”, Jaakko toteaa.

F = Fermaatti

Fermaatilla tavataan! Se on musiikillinen pidäke eli tauko, sävel tai sointu, joka kokoaa orkesterin ja laulajat yhteen ja kestää niin kauan, kun kapellimestari näyttää. Erityisesti tenorit nauttivat fermaateista, muusikot hymähtävät.

G = Gongi

Gongi on monessa teoksessa kuuluva lyömäsoitin. ”Gongeilla säveltäjät ovat halunneet tuoda musiikkiinsa itämaista sävyä, mikä oli muodissa erityisesti 1900-luvun alussa. Hyvä esimerkki on Giacomo Puccinin Turandot. Siinä gongeilla soitettiin jopa bassolinjoja, mutta usein niitä kumautetaan vain kerran tai pari”, Heikki kertoo.

H = Huiluääni

Kun viulussa, alttoviulussa, sellossa tai kontrabassossa sormen asettaa kielen päälle mutta ei paina sitä aivan pohjaan asti, syntyy huiluääni, jonka toinen nimi on flageoletti. Huiluäänissä soi jousiston yläsävelsarja. Kauniin esimerkin voi kuulla esimerkiksi Pähkinänsärkijän ja Hiirikuninkaan toisessa näytöksessä.  

Toinen jousistolle olennaisesti kuuluva H on hartsi. ”Jouset on tehty hevosen hännästä, joten ne ovat liukkaita. Jotta jousella saa soittimen kielestä äänen, tarvitaan hartsia eli kitkaa. Jos sitä on liian vähän, jousi lipsuu kieliltä pois, ja jos sitä on liikaa, soittaminen käy hyvin raskaaksi”, Kirsti kertoo.

I = Iltatyö

Oopperan ja Baletin orkesterissa tehdään painokkaasti iltatyötä. Koska samaan aikaan ohjelmistossa on useampia eri teoksia, yhteen viikkoon kertyy helposti neljä tai viisi iltaa töissä. Niiden lisäksi päivisin harjoitellaan ohjelmistoon tulevia teoksia. Työvuorot vaihtelevat viikoittain.

”Lapsiperheissä iltatyöt johtavat välillä aikamoiseen aikataulubalettiin, varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat samassa orkesterissa töissä. Eikä meistä kellään voi olla säännöllistä läsnäoloa edellyttäviä harrastuksia iltaisin”, Heikki tiivistää. ”Jep, koirani koulutus jäi puolitiehen, kun emme päässeet töiltäni koirakouluun”, Kirsti nauraa.

J = Jousitukset

Jousisoittajien kesken sovitaan, miten jousta kuljetetaan pitkissä äänissä, työnnetäänkö vai vedetäänkö sitä. Jousitus yhtenäistää musiikillista fraseerausta, mutta sen avulla vältetään myös kolareita rajatussa tilassa. Jousituksista päättävät konserttimestarit ja soitinryhmien äänenjohtajat, sitten nuotisto merkitsee ne kullekin soittajalle erikseen.  

K = Korvamato

”Korvaan jää aina soimaan jotain pätkiä työn alla olevista teoksista. Korvamadot ovat tyypillisimmillään yksinkertaisia lurituksia, usein balettimusiikkia. Tarpeeksi pitkään jatkuessaan korvamato ajaa aina raivon partaalle”, nauraa Jaakko.

L = Laulajat

”Erittäin olennainen osa teoksia ja tätä työtä. Heitä täytyy kuunnella”, tuumaa kolmikko yhteen ääneen. Perusohje on, että jos ei kuule laulajia, soittaa itse liian lujaa.

M = Monttu

”Monttu on oopperamuusikon luontainen työympäristö. Me emme ole niinkään esiintyviä vaan piiloutuvia muusikoita”, Heikki vitsailee. Kirsti kehuu Oopperatalon viime vuosina paranneltua monttua: ”Nyt on hyvä kuuluvuus, monttua voidaan suurentaa, nostaa ja laskea tarpeen mukaan. Ja onhan montun päällä myös verkko suojaamassa, jos lavalta meinaa lentää jotain soittajien niskaan.”

N = Nuotisto

Oopperan ja Baletin nuotiston ammattilaiset tilaavat ja valmistavat esityskuntoon kaikki nuotit, joista orkesteri soittaa. ”Tämän talon nuotistonhoitajat ovat huippuhyviä. He tekevät työtään todella suurella pieteetillä ja kansainvälisellä tasolla. Lämpimiä terveisiä sinne!”, kaikki kehuvat.

O = Orkesterijärjestäjät

Nuotiston lisäksi toinen kullanarvoinen ammattikunta ovat orkesterijärjestäjät, tuttavallisemmin roudarit. ”Oli kyseessä sitten oma orkesterimonttu tai vierailuesitys kirkossa, orkesterijärjestäjät laativat kattaukset istumapaikoista ja nuottitelineistä. He hoitavat kaiken mynsteerauksen, jotta joka soittajalla on oma paikka sekä soitin valmiina”, Heikki kertoo.

”Roudarit ovat apuna myös silloin, jos jotain menee rikki. Oli se sitten tuolinjalka tai nuottivalo, orkesterijärjestäjä hoitaa. He ovat mahtavia täyden palvelun ammattilaisia”, summaa Kirsti.

P = Pumppaus

Pumppaaminen tarkoittaa sitä, että soittaa väärään aikaan eli vähän liian innokkaana aloittaa fraasin ennen muita. Pumppaus on moka, jonka kuulevat niin kollegat kuin tarkkakorvaisin yleisökin. Ei se kuitenkaan maata kaada. ”Saatetaan meillä kuitata, että olipa komeasti soitettu sooloääni, mutta ei mokia oikeasti katsota pahalla. Ihan kaikille sattuu niitä joskus”, Kirsti kertoo.

Q = Quiro

”Se on kevyt ja aika pieni lyömäsoitin, johon moni tutustuu ensi kertaa koulun musiikintunneilla. Oopperaorkesterissa quiroa pääsee soittamaan muun muassa baleteissa Peppi Pitkätossu ja Kevätuhri”, Heikki kertoo.

R = Rotaatio

Orkesterissa tunnetaan kaksi eri rotaatiota. Työvuororotaatio tarkoittaa sitä, että soittajia on enemmän, kuin mitä useimmissa teoksissa vaaditaan. ”Meitä on seitsemän käyrätorvensoittajaa, mutta useimmissa teoksissa soitettavaa on kerralla neljälle. Niinpä osa voi olla välillä vapaalla. Sairastapauksissa tuuraaja löytyy omasta orkesterista, ja päivinä, jolloin on aamulla harjoitus ja illalla esitys, saadaan illaksi tuoreita voimia työvuoroon”, Jaakko selvittää.

Toinen rotaatio liittyy jousiston istumapaikkoihin. Viulut, alttoviulut, sellot ja kontrabassot jaetaan kahden soittajan pultteihin saman nuottitelineen ääreen. Äänenjohtajat istuvat aina etummaisessa pultissa, mutta muut saavat valita paikkansa vapaasti. ”Kun paikat kiertävät, ei saman soittajan tarvitse istua kovaäänisten vaskien edessä jokaisessa työvuorossa”, summaa Kirsti.

S = Sitzprobe

Oopperan ensimmäinen yhteinen harjoitus orkesterin ja laulajien kesken. Sitzprobessa ei harjoitella näyttämötapahtumia, vaan teos soitetaan ja lauletaan alusta loppuun. ”Sitzprobe eli sitsi on aina iso hetki. Olemme siihen mennessä harjoitelleet teosta vain omissa oloissamme, ja tässä harjoituksessa kuulokuva kasvaa kerralla kokonaiseksi”, Kirsti kertoo.

T = Toi-toi-toi

Onnentoivotus, jota jaellaan oopperamaailmassa ennen esityksiä ja vaikkapa niille kollegoille, joilla on edessä isoja sooloja. Toivotukseen ei koskaan vastata kiitos, sillä sen uskotaan tuovan huonoa onnea.

U = Uusintaensi-ilta

Kun tietty teos palaa ohjelmistoon muutaman vuoden tauon jälkeen, puhutaan uusintaensi-illasta. Koska Oopperatalossa suurin osa harjoitusajasta kuluu ensi-iltateoksille, uusinnoille varataan vähemmän harjoituksia. Muusikoille se tarkoittaa paljon itsenäistä harjoittelua. ”Minun työssäni harjoitusmäärää lisää myös se, että vakanssiini kuuluu soittaa tarvittaessa mitä tahansa teoksen käyrätorvistemmoista”, Jaakko kertoo. Ja jatkaa: ”Uusintojen vähemmillä yhteisharjoituksilla bändin on pakko seurata kapellimestaria erityisen intensiivisesti. Tämä orkesteri on siinä erinomaisen hyvä.”

V = Valmistava lyönti

”Se on kapellimestarin henkäys sisään juuri ennen, kuin hän lyö ensimmäisen iskun ja soitto alkaa. Hetkessä on jotain taianomaista. Se ei näy yleisölle, mutta valmistavan iskun ansiosta orkesteri aloittaa yhteen soittamisen samassa tunnelmassa”, Heikki kuvailee.

”V tarkoittaa myös vaskia eli orkesterin tärkeintä osaa”, Jaakko huomauttaa nauraen.

W = Wagner, Richard

Richard Wagnerin teokset ovat oopperakirjallisuuden kulmakiviä. Monituntiset oopperat tarkoittavat myös pitkää istumista orkesterimontussa. ”Soittajiltakin katoaa Wagnereissa ajantaju, sillä ne on sävelletty suuriksi jatkumoiksi”, Jaakko tiivistää. Muusikot nauttivat teoksista. ”Wagnerin oopperat vaativat niin suurta koneistoa, että niitä ei ole joka kauden ohjelmistossa. Siksi aina silloin kun on, kyseessä on juhlavuosi”, Kirsti summaa.  

X = Ksylofoni

Ksylofoni on lyömäsoitin, jossa on viritetyt puiset kielet järjestettynä samoin kuin esimerkiksi pianossa. Erinomaisen vaikuttavan ja vaativan ksylofoniosuuden pääsee kuulemaan Dmitri Shostakovitsin oopperassa Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth.

Y = Yleisö

”Vaikka emme yleensä juuri näe yleisöä eikä yleisö meitä, vuorovaikutuksen aistii monttuun selvästi. Väliaplodeista kuulee heti, onko nuivempi ilta tai erityisen hurmiollista. Seisovat suosionosoitukset ovat parasta mitä tässä työssä voi olla”, sanoo Kirsti.

Z = Zedda, Alberto

”Alberto Zedda oli pitkän uran omannut, säveltäjä Gioachino Rossiniin erikoistunut kapellimestari. Aina välillä teoksia tulee johtamaan tiettyyn aiheeseen, vaikkapa säveltäjään tai nykymusiikkiin erikoistunut kapu. Spesialistien kanssa työskenteleminen antaa orkesterille paljon, siinä aina sivistyy itsekin”, Kirsti kertoo.

Ä = Äänenjohtaja

Jokaisella soitinsektiolla on äänenjohtajansa, joka on vastuussa ryhmän taiteellisesta annista. ”Äänenjohtaja kommunikoi omalla soittamisellaan sen, miten musiikkia tulkitaan. Hän on vähän kuin sektion esihenkilö”, Jaakko summaa. Kun puhallinsektiot jakautuvat aina eri ääniin, jouset soittavat samaa ääntä. Heille äänenjohtaja voi linjata myös tarkemmin esimerkiksi tiettyjen paikkojen dynamiikoista ja tempoista.

Ö = Öljy, venttiili-

Kaikki vaskisoittimet tarvitsevat välillä venttiiliöljyä. Trumpeteissa, käyrätorvissa, pasuunoissa ja tuubassa on liikkuvia osia, jotka määräävät, mihin soittimen putkista soittajan puhaltama ilma ohjataan tiettyjen äänien saamiseksi. ”Hyvissä soittimissa venttiilit liikkuvat mainosti ja öljyä tarvitsee harvoin, mutta kyllä purkki silti soitinkotelossa mukana kulkee”, Jaakko toteaa.

Haastattelun pohjana käytettiin aakkosia, joiden keräämiseen osallistuivat kaikki orkesterin muusikot. Lue lisää Orkesterista tästä linkistä.

Voit tutustua jutun kuvituksena oleviin sektiokuviin myös Oopperatalossa. Juhlanäyttely on esillä Päälämpiössä 30.3.2023 alkaen.

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat VEIKKO KÄHKÖNEN, EMMA SUOMINEN, HEIKKI TUULI