Kurkkaa kulisseihin: Ammattilaiset esittelevät työvälineensä
Oopperatalossa on töissä useita eri alojen huippuammattilaisia. Tässä artikkelissa muutama heistä kertoo tärkeimmistä työvälineistään. Katso myös hurmaavat kuvat!
Kampaaja-maskeeraaja Laura nieminen
Kampaaja-maskeeraajat valmistelevat laulajat ja tanssijat esityksiä varten. Teemme heille kampaukset ja meikit ennen esitystä, mutta usein töitä riittää myös näytöksen aikana. Maskeeraus alkaa kaksi tuntia ennen esitystä, ja aikaa jokaista esiintyjää varten on yleensä 20 minuuttia.
Kampausten tekoon tarvitaan esimerkiksi fööniä, suoristusrautaa, harjoja, papiljotteja ja hiuskiinnettä. Tärkeitä työvälineitä ovat myös siveltimet, puuterivipat, ripsentaivuttimet ja spaattelit sekä meikit, kimalteet ja kasvo- ja vartalomaalit. Kasvo- ja vartalomaaleilla tehdään peittävät maskeeraukset. Vartalomaalien kanssa pitää olla varovainen: öljypohjaisia maaleja ei saa päätyä näyttämölle liukastumisvaaran vuoksi. Joskus käsissämme syntyy myös erilaisia naamioita ja naamareita.
”Nautin teoksista, joissa on paljon tekemistä. Niin sanotuissa pikavaihdoissa esiintyjän maskeerausta muutetaan kesken esityksen. Silloin työskentelemme näyttämön sivussa tai jopa näyttämöllä.
Pikavaihdoissa aikaa vaikkapa nutturan tekoon saattaa olla vain muutama sekunti, joten jokainen liike täytyy suunnitella huolellisesti etukäteen. Se sopii minulle hyvin, sillä tykkään järjestelmällisyydestä.”
Vt. soolokontrabasisti Sami Koivukangas
Tärkein työvälineeni on soittimeni. Thomas Kennedy -bassoni on vuodelta 1835. Varsinkin näin vanhat soittimet ovat yksilöitä, ja ne ovat keskenään hyvin erilaisia ominaisuuksiltaan ja ääneltäänkin. Myös jousten osalta tilanne on sama: soittajan täytyy löytää juuri itselleen sopiva jousi.
Toisin kuin muut jousisoittajat, basistit käyttävät viritysmittaria. Kontrabasson virittäminen on hidasta ja sen taajuudet niin matalia, ettei viritystä ehdi tekemään yhdessä orkesterin kanssa. Orkesterin yhteisessä virityshetkessä juuri ennen esitystä ainoastaan tarkistetaan vire.
Kostuttimet ovat tärkeitä varsinkin talvella. Kontrabassot ovat herkkiä ilmankosteuden vaihteluille, sillä niissä on valtavasti puupinta-alaa. Ilman kostutinta soitin menee epävireeseen ja se voi jopa haljeta.
Kontrabasson pohjassa olevaan stakkeliin eli piikkiin voidaan laittaa pyörä, jolloin soitinta voi työntää kantamisen sijaan. Paras keksintö kaurapuuron jälkeen!
Nuotit saamme Oopperan omasta nuotistosta. Tuttua teosta aletaan harjoittelemaan ensi-illan lähestyessä, mutta haastavaa ehkä jo kuukausia aikaisemmin.
”Minusta on kiehtovaa ajatella, että muusikon työnkuva ei ole juuri muuttunut satoihin vuosiin. Tätä työtä ei voi mitenkään ulkoistaa roboteille.
Tukitoiminnot työn ympärillä kyllä kehittyvät, mutta varsinainen työ on samanlaista kuin vaikkapa 200 vuotta sitten. On hauskaa, että käyttämämme välineet ja esitettävät teoksetkin voivat olla vähintään yhtä vanhoja.”
aulapalveluvastaava anna suomela
Oikealla puolellani on se osa työtä, joka tehdään asiakkaiden edessä: käsiohjelmien myynti, naulakkopalvelut ja lippujen tarkistus. Vasemmalla puolellani on kaikkea sitä, mikä jää näkymättömiin, mutta pitää pyörät pyörimässä.
Tärkein työväline aulapalvelussa on radiopuhelin, jolla viestin muun aulahenkilökunnan ja lavalla esitystä pyörittävän näytäntöjärjestäjän kanssa. Leatherman kulkee koko ajan mukana. Aina voi avata jonkun paketin tai kiristää löysällä olevan ruuvin.
Olen tehnyt töitä aulapalveluissa vuodesta 2013. Nykyään olen tiimin pomo. Tiimissäni on yli 50 henkeä, 18–68-vuotiaita mahtavia tyyppejä. Esityksissä heistä töissä on 25–30. Tehtävät jakautuvat naulakoihin, salivalvojiin, pääoveen ja katsomon oviin sekä pariin liberoon, jotka koordinoivat taksijonoa, vastaavat esteettömyysasioista ja tulevat avuksi aina siellä missä tarvitaan.
Olisi vaikea kuvitella, että tekisin vain hallinnollisia töitä toimistossa. Minusta on tärkeää olla kentällä mukana, joten teen työvuoroja esityksissä.
”Yksi kivoimmista työtehtävistä on asiakkailta saatujen kukkien välittäminen esiintyjille. Siinä tiivistyy esitysten tuoma ilo.”
1. solistitanssija anna sariola
Keho on tanssijan työvälineistä tärkein. Sitä täytyy huoltaa joka päivä aamuisin, harjoitusten tauolla sekä niiden jälkeen. Lisäverryttelyjä tulee tehtyä myös aamu- ja iltapäivälenkeillä koiran kanssa, aina kun aamu-uninen bulldoggi suostuu kunnon kävelylle.
Kärkitossuja on samaan aikaan käytössä yleensä jopa 10 paria. Jalan koko vaihtelee aamusta iltaan ja esitysten aikana. Usein tarvitaan eri tossut saman baletin eri näytöksiin. Silloin tossut vaihdetaan lavan sivussa kohtausten välissä, ja siihen menee ehkä 30 sekuntia.
On ekologista käyttää tossut loppuun asti harjoituksissa ennen kuin niistä luopuu, mutta esityksiin valitaan tietenkin parhaassa kunnossa olevat tossut. Upouudella parilla ei kuitenkaan voi mennä näyttämölle. Tossut pitää ensin ajaa sisään, muokata sopiviksi, merkitä niiden käyttötarkoitus ja laittaa sitten sivuun odottamaan, ettei niitä vahingossa kuluta liikaa. Tossujen pohjat käsitellään sopiviksi mattoveitsellä, pihdeillä ja vasaralla, ja nauhojen päät poltetaan, jotta ne eivät lähde purkautumaan.
Kuvassa jalassani olevat untuvatöppöset ovat käytössä päivittäin. Ne pitävät nilkat ja varpaat lämpiminä harjoitusten tauolla ja esimerkiksi salista toiseen vaihdettaessa. Alkujaan töppöset on suunniteltu alppikiipeilijöiden tarpeisiin, mutta ne ovat erinomaiset myös tanssijoille.
”Tutu oli nuorempana ihanin mahdollinen esiintymisasu, mutta vuosien myötä sen vetovoima on karissut pois. Esimerkiksi Carmen-baletissa oli ihanaa, kun saimme olla oikeita ihmisiä, ronskeja, aikuisia naisia hentojen prinsessojen sijaan.”
Teksti PAULA RANTO, TUIKE LEHKO
Kuvat UNTO RAUTIO
