Kesäkiertueilla balettia koko kansalle
Kansallisbaletin käännekohtia 4
Sotien jälkeen koko Suomi pääsi osalliseksi ooppera- ja balettiesityksistä laulajien ja tanssijoiden mittavilla kesäkiertueilla. Taiteilijoiden vaatimattomat palkkatulot pakottivat useimmat töihin myös kesällä, ja Oopperan talouspäällikkö Alfons Almin johdolla he toteuttivat kiertueita ollessaan lomalla päätoimestaan Oopperassa. Vaikka toiminta ei ollutkaan Oopperan organisoimaa, kaikki tanssijat ja laulajat olivat Oopperasta.
Monipuolista ohjelmaa
Kesäkiertueita järjestettiin vuosittain 1945–67. Ensimmäisellä kiertueella kesällä 1945 esitettiin ooppera Pajatso sekä balettikohtauksia pianosäestyksellä. Myöhempinä vuosina kiertueelle koottiin pieni orkesteri. Ensimmäinen yksinomaan balettia sisältänyt kiertue järjestettiin 1947, jolloin Joutsenlampi lähti Suomen kiertueelle. Teos oli kesäkiertueiden vakio-ohjelmaa ja nähtiin yhteensä kuutena kesänä. Muita kesäkiertueiden baletteja olivat muun muassa Pähkinänsärkijä, Sylfidit, Coppélia, Prinsessa Ruusunen ja Giselle sekä kantaesityksensä kesäkiertueella saanut Pessi ja Illusia.
Kesäkiertueen esiintymispaikat olivat hyvin vaihtelevia. Monissa kaupungeissa esiinnyttiin oikeilla teatterinäyttämöillä, esimerkiksi Turun ruotsalaisessa teatterissa, Tampereen Teatterissa sekä Kajaanin, Joensuun ja Kotkan kaupunginteattereissa. Usein näyttämöinä toimivat myös seurantalot, työväentalot ja palokunnantalot, joita myös paikalliset teatteriseurueet saattoivat käyttää esiintymispaikkoinaan. Sopivia esiintymispaikkoja olivat myös esimerkiksi Niinisalon varuskunnan juhlasali, elokuvateatteri Kinolinna Pieksämäellä, Pateniemen saha ja Jylhämän voimalaitos.
Olosuhteet baletin tanssimiseen olivat harvoin ihanteelliset. Tanssilattiaa kiertuenäyttämöillä ei ollut, vaan monilla näyttämöillä oli puulattia, josta tanssija saattoi saada tikkuja liukuessaan lattialla. Kiertuematka taittui junalla omassa vaunussa, joka toimi samalla majoituspaikkana. Vaunu liitettiin mukaan tavallisiin matkustajajuniin, jotka veivät perille seuraavalle kiertuepaikkakunnalle. Toisinaan kiertueet ulottuivat myös laivamatkan päähän Maarianhaminaan.
Yleensä esitykset järjestettiin sisätiloissa, mutta esimerkiksi vuoden 1952 kiertueohjelmassa pohjoisin esiintymispaikka oli kesäyön auringossa juhannuksena ulkoilmassa Aavasaksalla. Tällä kertaa matkassa oli kuitenkin huonoa onnea, sillä Aavasaksan esitys jouduttiin perumaan sateisen sään vuoksi. Toisaalta peruuntunut esitys toi kiertueelle toisen vapaapäivän, sillä puolitoista kuukautta kestäneelle kiertueelle oli varattu ainoastaan yksi vapaapäivä!
Pessi ja Illusia vie kiertuenäyttämöiltä elokuvaksi
Ehkä kaikkien aikojen ikimuistoisin kesäkiertue tehtiin vuonna 1952, kun kiertueohjelmassa oli kantaesitysbaletti Pessi ja Illusia. Riihimäen seuratalolla ensi-iltansa saanut Ahti Sonnisen sävellys ja Irja Koskisen koreografia pohjautui Yrjö Kokon sota-aikana kirjoittamaan satuun, joka oli noussut suureen suosioon. Baletin päärooleissa nähtiin parikymppiset nuoret, Illusiana Doris Laine, Pessinä Heikki Värtsi ja Ristilukkina Maj-Lis Rajala. 15 tanssijaa ja 11 muusikkoa kiersi junalla 48 paikkakunnalla ympäri maata.
Kesäkiertueen jälkeen lokakuussa 1952 Pessi ja Illusia saatiin näyttämölle myös Oopperatalossa, jonne uudet modernistiset lavasteet ja puvut suunnitteli Tove Jansson. Lavasteet vaihdettiin kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin perinteisempään näyttämökuvaan. Baletista sovitettiin elokuvaversio, joka kuvattiin Otaniemen urheiluhallissa talviöinä Oopperatalon esitysten jälkeen. Jack Witikan ohjaama Suomen ensimmäinen tanssielokuva sai ensi-iltansa toukokuussa 1954. Samana vuonna baletti vieraili myös Brysselissä.
Kiertuetoimintaa elvytetään myöhempinä vuosikymmeninä
Kiertuetoiminta alkoi hiipua 1960-luvulla, kun autoistumisen myötä ihmisten mahdollisuudet vierailla kauempana kulttuuritapahtumissa lisääntyivät, eikä matka Helsinkiinkään ollut enää vain harvojen huvia. Myös television yleistyminen kodeissa 1960-luvun kuluessa vei kiinnostusta elokuvilta ja eläviltä esityksiltä, kun kulttuuria saatiin omalle kotisohvalle. Baletin kesäkiertueet päättyivät vuonna 1967 Pessiin ja Illusiaan, tällä kertaa Elsa Sylvesterssonin koreografiana.
Myöhempinä vuosina Kansallisbaletti on vieraillut eri puolella Suomea kiertueiden sijaan pääosin yksittäisissä vierailunäytännöissä esimerkiksi maakuntakeskusten teattereissa. 1970-luvun puolivälissä kiertueita järjestettiin muutamana kesänä, ja ne veivät parhaimmillaan yli 20 paikkakunnalle Salosta Sodankylään. Kiertuetoimintaa elvytettiin jälleen 2010-luvulla, jolloin kesäkiertue vei ulkoilmanäyttämölle maakuntakeskuksiin. Kiertueilla nähtiin katkelmia koko illan teoksista ja varta vasten kiertueille tehtyjä nykytanssiteoksia. Vierailut muodostuivat monessa kaupungissa alkukesän kohokohdaksi, ja parhaimmillaan esitykset keräsivät monituhatpäisen yleisön toreille ja puistoihin baletin ääreen.
Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat SUOMEN KANSALLISOOPPERAN JA -BALETIN ARKISTO (mm. Tenhovaara, Waldemar Baronin), MARJO TUOMI
Kirjallisuutta
Juhani Koivisto: Suurten tunteiden talo (WSOY 2011)
Laakkonen ym. (toim.): Se alkoi joutsenesta. Sata vuotta arkea ja unelmia Kansallisbaletissa (Karisto 2021)
Irma Vienola-Lindfors & Raoul af Hällström: Suomen Kansallisbaletti 1922–1972 (Fazer 1981)
Muita lähteitä:
Suomen kansallisoopperan ja -baletin arkisto
Heidi Almin arkisto
Helsingin Sanomat 21.2.2010
Katso Yle Areenassa
Suosittelemme
Suomalainen Ooppera saa balettiryhmän
Gé, Saxelin, Gé, Saxelin…
Rintamakiertueita ja suru-uutisia
Kansainvälisiä huippuja idästä ja lännestä
Balettimestarit vaihtuvat, Sylvestersson pysyy
Kansallisbaletti vie Suomi-kuvaa maailmalle
Yksityisestä balettikoulusta ammatilliseksi oppilaitokseksi
