Reinintyttäret leikittelevät Reininkullan ympärillä virran pohjalla, kun paikalle saapuu Alberich. Wellgunde kertoo Reininkullasta: maailman rikkaudet voittaa omakseen se, joka takoo Reininkullasta sormuksen. Sormus antaa kantajalleen rajattoman vallan. Alberich saa aarteen haltuunsa kiroamalla rakkauden. Hän ryöstää kullan ja katoaa.

Jättiläiset Fafner ja Fasolt ovat rakentaneet Wotanille ja muille jumalille Valhalla-linnan. Wotan on luvannut jättiläisille palkkioksi kälynsä Freian, nuoruuden ja kauneuden jumalattaren. Kun linna on valmis, jättiläiset vaativat sopimuksen mukaisen palkkionsa. Wotanin vaimo Fricka ei kuitenkaan tahdo luovuttaa sisartaan jättiläisille.

Wotan toivoo voivansa pelastaa Freian Logen avulla, mutta Loge ei etsimisestä huolimatta löydä ketään korvaamaan Freiaa. Loge tietää kuitenkin kertoa Reininkullasta, jonka Alberich on varastanut. Jättiläiset suostuvat vaihtamaan Freian kulta-aarteeseen, mutta pitävät Freiaa panttivankina siihen asti, kunnes Wotan luovuttaa kullan.

Alberich on takonut kullasta sormuksen ja hallitsee Nibelheimia. Hän on pakottanut veljensä Mimen takomaan taikakypärän. Loge on seurannut Wotania Nibelheimiin ja saa Alberichin houkutelluksi ylpeilemään taikavoimallaan: kypärän avulla tämä muuttuu ensin jättiläiskäärmeeksi, sitten sammakoksi. Nyt hänet on helppo vangita ja viedä jumalten eteen.

Henkensä lunnaiksi Alberichin on luovutettava pois koko aarre, ja vihassaan hän kiroaa sormuksen. Maaäiti Erda varoittaa Wotania sormuksen tuhoavasta voimasta. Jättiläiset saapuvat ja Freia vaihdetaan kulta-aarteeseen. Samassa sormuksen kauhistuttava voima ilmenee: aarteen jakamisesta syntyneen riidan seurauksena Fafner tappaa Fasoltin. Jumalat astuvat kohti Valhallaa ja Reinintyttäret valittavat aarteensa menetystä.