Siirry sisältöön

Miten sinusta tuli kapellimestari?

Opiskelin alun perin pianon- ja cembalonsoittoa ja esiinnyin paljon eri kokoonpanojen kanssa. Ensimmäisen sykäyksen kapellimestarin ammattiin sain erään onnettoman sattumuksen kautta lähes 40 vuotta sitten. Barokkiyhtyeemme kapellimestari joutui matkalla konserttiimme autokolariin eikä päässyt paikalle. Mietimme muusikoiden kanssa, mitä tekisimme. Minut sijoitettiin cembalon kanssa muusikoiden eteen keskelle ja sovimme, että näytän fraasien lähdöt muille. Konsertti sujui hyvin. Huomasin, miten paljon muusikoiden soittotapaan voi vaikuttaa musiikkia johtamalla ja mietin, että voisin mennä kapellimestaritunnille tietääkseni, miten homma tehdään.

Millainen oli ensimmäinen oppituntisi?

Päätin kokeilla onneani 80-vuotiaan mestarikapellimestari Louis Fourestierin luona. Hän oli toiminut 40 vuotta Pariisin oopperan ylikapellimestarina ja Pariisin konservatorion professorina johtajana. Koputin hänen ovelleen, esittäydyin ja pyysin kapellimestarituntia. Fourestier katsoi minua ja kysyi, olinko jo opiskellut orkestrointeja, fuugaa ja muita orkesterinjohdon eri osa-alueita. Kielsin ja kerroin pyytäväni vasta ensimmäistä tuntia aiheen pariin. Hän kysyi nimeäni ja käski palaamaan luokseen viiden vuoden kuluttua.

Fourestierin torjunnasta loukkaantuneena palasin konservatorioon ja tein kapellimestaritutkintoni ennätysajassa, vain kahdessa vuodessa. Sitten koputin jälleen Fourestierin ovelle. Minut nähtyään hän sanoi: ”No mutta, herra Fournillier! Olette etuajassa, ei ole vielä kulunut viittä vuotta.” Olin hämmästynyt siitä, että hän muisti nimeni. Näytin diplomini ja pyysin jälleen tuntia. Fourestier kertoi painaneensa nimeni mieleen, koska siinä oli samoa kirjaimia kuin hänen omassaan. Sitten aloitimme. Ehdin opiskella hänen johdollaan puoli vuotta ja opin häneltä kaiken olennaisen tästä ammatista.

Kapellimestari Patrick Fournillier: ”Voimme toki elää ilman musiikkia, mutta emme lainkaan niin hyvää elämää, kuin musiikin kanssa.”

Mitä kapellimestari tekee?

Kuvaan työtäni mielelläni piirrosvertauksena. Kapellimestarina minulla on mielessäni tarkka kuva esitettävästä musiikista. Ensimmäisessä yhteisessä harjoituksessamme orkesteri taas soittaa musiikin niin ikään tietynlaisena kuvana, joka ei ole vielä sama kuin mielessäni oleva kuva. Minun tehtäväni on yhdistää nämä kaksi kuvaa yhdeksi, selväksi kokonaisuudeksi ja siten välittää musiikissa oleva viesti kuulijoille.

Musiikin tekeminen on tärkeää. Voimme toki elää ilman musiikkia, mutta emme lainkaan niin hyvää elämää, kuin musiikin kanssa.

Millaisia ominaisuuksia kapellimestarina toimiminen vaatii?

Kapellimestari joko on tai ei ole, sitä ei voi oppia. Se on sisäsyntyistä. On tietenkin kymmenen erilaista tapaa olla kapellimestari ja johtaa musiikkia. Kyseessä ei ole instrumentti, jossa on tietyt näppäimet.

Tärkeintä kapellimestarille on kyky kommunikoida selvästi. Työssäni välitän mielessäni kirkkaana olevan kuvan musiikista edessäni olevalle orkesterille, joka välittää sen takanani olevalle yleisölle. Jos viesti ei ole selkeä, se ei mene perille. Välitän musiikin viestin orkesterille kehollani ja eleilläni, aivan kuin kaksi ihmistä tekee puhuessaan toisilleen. Näin viesti kulkee tunteiden kautta ja on kirkas, sillä tunne on tarkempi kuin sanat.

Työssäni välitän mielessäni kirkkaana olevan kuvan musiikista edessäni olevalle orkesterille, joka välittää sen takanani olevalle yleisölle. Jos viesti ei ole selkeä, se ei mene perille.

Vierailit Kansallisoopperassa ensi kertaa vuonna 2015. Millaisen ensivaikutelman sait?

Koen, että orkesterit ovat omanlaisia persooniaan, vähän kuin ihmiset. Joskus kapellimestarin ja orkesterin kemia kohtaa ja kaikki loksahtaa vaivatta paikoilleen. Suomen kansallisoopperan ja -baletin orkesterin kanssa näin kävi heti.  He luottivat minuun ja minä heihin.

Rehellisyyden nimissä minulla on toki ollut sama tunne muidenkin orkestereiden kanssa, kuten New Yorkin Metropolitan-oopperan, Milanon La Scalan ja Amsterdamin oopperaorkestereiden kanssa. Luen Oopperan ja Baletin orkesterin noiden huipputalojen kanssa samaan luokkaan suhteessa siihen, miten sitoutuneita työnsä laatuun muusikot ovat. Harjoittelemme tosissamme ja keskittyneesti, mutta silti rennosti. En missään nimessä kannata kapellimestarin yksinvaltiutta, mieluummin pidän mieleni avoinna ja kunnioitan orkesterista välittyviä tulkintaehdotuksia.

Patrick Fournillier

Pystytkö nimeämään suosikkioopperaa?

Lempiteokseni on aina se, jota työstän. Keskityn siihen täysin ja löydän uusia puolia, varsinkin kun kyseessä on usein mestarillinen sävellys.

Mutta jos minulta kysyttäisiin, mitkä teokset ottaisin mukaani autiolle saarelle, saattaisin ehkä kallistua kolmeen Mozartin oopperaan: Don Giovanni, Figaron häät ja Così fan tutte. Ja kyllä niiden lisäksi täytyy mainita vielä Debussyn Pelléas ja Mélisande, Massenet’n Werther ja Don Quichotte, Verdin Falstaff sekä Poulencin Dialogues des Carmélites.

Mikä on parasta työssäsi?

Se, kun saan rakentaa orkesterin sointia kuin muovaisin veistosta. On fantastinen hetki, kun kuulen juuri sen soinnin, jota olen mielessään suunnitellut. Tällaisia kokemuksia saan sekä harjoituksissa että esityksissä. Ja parhaiden orkestereiden kanssa tämä sointi syntyy jopa ilman sanoja, yhteinen kuvamme musiikista syntyy tunteiden ilmaisun kautta.

Mikä työssäsi on haastavinta?

Kun toimii kapellimestarina yli 30 vuotta, tulee johtaneeksi samoja teoksia hyvin monta kertaa. Haastavinta on löytää niihin aina uusi näkemys, jotta tulkinta on tuore. Tätä työtä ei voi tehdä rutiinilla, joten haluan välttää rutinoitumista viimeiseen asti.

Suurimpia oopperaklassikoita esitetään usein. Miltä tuntuu johtaa sama teos uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen?

Ooppera muuttuu jokaisella esityskerrallaan, sillä sen tulkitsevat muusikot vaihtuvat. Usein samalla esitysperiodilla rooleja laulaa kaksi eri miehitystä.

Musiikki on pohjimmiltaan tarinankerrontaa. Sitä tulkitessamme voimme muutella kerronnan tapaa jonkin verran esimerkiksi tempojen, fraseerauksen ja musiikin suunnan mukaan. Kaikki riippuu kuitenkin aina säveltäjän tyyliratkaisuista.

Kuunteleminen on tärkeä osa tätä työtä. Mielessäni oleva kuva teoksesta elää myös sen mukaan, miten kuulen sitä tulkittavan, vaikkapa solistin pianoharjoituksessa, orkesterin harjoituksessa tai oboen soolosta esityksessä. Kun joku tekee kiinnostavan uuden tulkinnan, otan siitä mielelläni kiinni ja jatkan eteenpäin. Näin teos on jatkuvassa liikkeessä.

Miten irrottaudut työstäsi, vaikkapa esityksen jälkeen?

Esityksen jälkeen mietin sitä koko seuraavan yön: mitä olisin voinut tehdä toisin, mikä toimi erityisen hyvin, missä kohdassa oli epäselvyyksiä. Käsittelen teoksia mielessäni oikeastaan ihan koko ajan, sillä musiikki on elämäntapani.

Mutta jos haluan työstä tauon, tykkään käydä kävelyllä. Helsingissä paras reitti on Töölönlahden ympärillä. Kun sen kiertää pari kolme kertaa, olo on kirkas ja mieli avoinna.

 

Lue lisää Patrick Fournillierista ja katso hänen johtamansa tulevat esitykset Oopperassa & Baletissa.
Seuraa Patrickia Facebookissa.

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat HEIKKI TUULI