Suomen kansallisbaletissa vuodesta 2019
Olin lapsena erittäin liikunnallinen. Äitini mukaan rakastin musiikin kuuntelua ja katsoin televisiosta eri ohjelmia ja matkin liikkeitä niissä näkemistäni tansseista. Baletista en siinä vaiheessa tietänyt vielä mitään, mutta tanssijoiden katsominen teki minut onnelliseksi. Aloitin perinteisten kiinalaisten tanssien opinnot jo päiväkoti-ikäisenä, baletin aloitin äitini neuvosta 10-vuotiaana. Kävin Shanghain tanssikoulua, josta valmistuin 17-vuotiaana. Osallistuin sen jälkeen Prix de Lausanne -balettikilpailuun, ja sen palkintona pääsin opiskelemaan Ballet Theatren kouluun.
Muistan oikein hyvin ensimmäiset tossuni. Olin vielä balettikoulussa, ja minulla oli vain yksi pari tossuja useammaksi kuukaudeksi. Tossut menivät täysin hajalle, perheeni ei käyttänyt niin paljon rahaa tossuihin, joten äitini korjasi niitä puolestani. Kun minusta tuli ammattilainen, ymmärsin tossujen merkityksen, ovathan ne työkaluni. Vielä kouluaikana käytin tossuja vuoroin oikeassa vuoroin vasemmassa jalassa, nykyään minulle on tärkeää, että ne ovat niille kuuluvissa jaloissa.
Minulla on ollut vaikeuksia löytää itselleni sopiva tossumerkki. Tanssin Hong Kongin baletissa seitsemän vuotta, mutta en silloin löytänyt itselleni sopivaa merkkiä. Toki sielläkin käytettiin hyvien valmistajien tossuja, mutta yksikään ei vain istunut täydellisesti minun jalkaani. Täällä Suomessa sain kokeilla eri merkkejä, ja vihdoin ’se oikea’ löytyi eli käytän nyt Bloch-merkin tossuja. Olen niin onnellinen, sillä tuo tossu sopii juuri minun jalalleni.