Morgonstjärnan – Aamutähti: teosesittely
Romaanissa Aamutähti ja siihen perustuvassa Morgonstjärnan – Aamutähti -oopperassa nähdään taivaalla valtava tähti. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Tuoko valtava tähti tuhon vai onko se jonkin uuden alku? Se ei kirjassa selviä, mutta sen voin kertoa, milloin arvoitus mahdollisesti ratkeaa. Palataan siihen tämän teosesittelyn lopussa.
Jos näitte oopperan Höstsonaten – Syyssonaatti, ymmärrätte hyvin, miksi säveltäjä Sebastian Fagerlundilta pyydettiin uutta oopperaa. Fagerlundilla on mitä ilmeisimmät taipumukset oopperasäveltäjäksi, ja yhteistyö näytelmäkirjailija Gunilla Hemmingin kanssa oli tuottanut erinomaista musiikkiteatteria.
Sebastian Fagerlund oli tehnyt pitkään soitinmusiikkia, mutta oikeastaan nämä musiikkiteatteritaipumukset kuuluivat jo silloin. Hänen sävellyksensä ovat olleet hyvinkin draamallisia, värikkäitä ja erilaisia tunnelmia herättäviä. Kuulijan oli helppo kokea ne tarinoina, etenkin kun musiikissa saattoi kuulla kaikuja erilaisista tyyleistä.
Musiikkiopintonsa Fagerlund aloitti viulunsoitolla, ja tämä vahva instrumentaalitausta kuuluu kyllä hänen taidossaan käsitellä soittimia. Instrumenttien tuntemus on johtanut Fagerlundin säveltämään useita konserttoja. Ja konserttohan on aina draamallinen teos, melkein kuin oopperaa, sillä solistien ja orkesterin suhde on helppo kokea kuvana yksittäisestä ihmisestä yhteisön keskellä.
Sebastian Fagerlundin taito luoda vuolasta ja värikästä orkesterisointia on vienyt hänet maailmalle. Hänen teoksiaan on soitettu kaikkialla. Viimeksi Fagerlundin soinnit hurmasivat yleisön Yhdysvalloissa, jossa hänen musiikkiaan soitti sellainen aika kiva pieni orkesteri kuin New Yorkin filharmonikot.
Taipumukset viittasivat vääjäämättä musiikkiteatteriin, ja ensimmäinen kamariooppera syntyikin jo vuonna 2009. Ooppera Döbeln sai ensiesityksensä Kokkolassa ja se kuultiin myös Turussa. Seuraavaksi oltiinkin sitten jo isomman mittakaavan teoksessa, kun Ingmar Bergmanin elokuvaan perustuva Höstsonaten – Syyssonaatti esitettiin Kansallisoopperassa vuonna 2017. Sen jälkeen sekä Kansallisooppera että säveltäjä olivat halukkaita jatkamaan yhteistyötä. Puuttui vain inspiroiva aihe, ja sitä säveltäjä etsi pitkään. Vuonna 2021 hän lopulta sai käsiinsä kirjan, jonka erityinen tunnelma sytytti ja alkoi soida mielessä. Libretisti Gunilla Hemmingille hänellä oli yksi tärkeä kysymys: saisiko tästä oopperan?
Kysymys oli aiheellinen. Romaani Aamutähti on ensinnäkin laaja. Sen pituus on norjankielisenä tarkalleen 666 sivua. Kaiken lisäksi siinä tapahtuu valtavasti erilaisia asioita. Kirjan tapahtumat voi yrittää tiivistää lyhyesti näin: helteisessä Bergenissä seurataan kahden päivän ajan useiden ihmisten elämää samalla kun taivaalle ilmestyy kirkas tähti. Käytännössä kirjassa on kuitenkin suuria teemoja ja viittauksia moneen suuntaan.
Karl Ove Knausgård oli tämän romaanin ilmestyessä vuonna 2020 jo kansainvälisesti tunnettu kirjailija omaelämäkerrallisen Taisteluni-sarjan ansiosta. Taisteluni oli kirjallisuusmaailmassa iso juttu. Sanottiin jopa, että on kirjallisuutta ennen ja jälkeen Knausgårdin. Taisteluni todellakin toi kirjallisuuteen ilmiön nimeltä autofiktio. Oman elämän perusteellinen kuvaaminen ei toki ollut mikään uusi juttu, olihan meilläkin Kalle Päätalo toteuttanut vastaavan projektin. Päätalon kirjasarjassa on muuten 26 osaa, joten siihen nähden Knausgård kirjoittaa hyvinkin tiiviisti: hän saa siihenastisen elämänsä mahtumaan kuuteen osaan.
Taisteluni-sarjan jälkeen Knausgårdin hurja julkaisutahti on jatkunut. Pitkiä kirjoja on tullut kerran vuodessa, ja vuonna 2020 ilmestyneestä Aamutähdestä on alkanut kokonainen sarja. Sitä on nyt Norjassa ilmestynyt kuusi osaa, joista suomeksi on saatavilla neljä.
Kokonaisen sarjan sikiäminen Aamutähdestä on ymmärrettävää. Siinä on paljon kiinnostavia henkilöitä, joiden menneisyyteen on syytä perehtyä. Lisäksi siinä on todella suuria teemoja: ensinnäkin on kuolema ja sen voittaminen, toiseksi puolisoiden suhde, kolmanneksi vanhempien ja lasten suhde, neljänneksi yliluonnollinen taso ja viidenneksi raamatullisuus.
Elämän ja kuoleman rajapinta ja jopa kuolleista palaaminen on kirjan keskeistä materiaalia. Puolisoiden suhteet tulevat esiin etenkin Kathrinen ja Gauten liitossa, vanhempien ja lasten suhteet taas tulevat pinnalle Olen ja Viktorin kautta. Yliluonnollista tasoa edustavat oudosti käyttäytyvät eläimet ja kirkkaana loistava tähti, jolle ei kirjan maailmassa löydy selitystä. Todellisuudessa ilmiö muuten olisi melkein mahdollinen, sillä Orionin tähdistöön kuuluva Betelgeuze voi räjähtää erittäin kirkkaaksi supernovaksi milloin tahansa.
Raamatullisuus näkyy jo kirjan nimessä. Se on peräisin Johanneksen ilmestyksestä, jossa Jeesus sanoo ”Minä tulen pian, ja tullessani minä maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Minä olen kirkas aamutähti”. Eikä ole sattumaa, että kirjassa oli juuri 666 sivua, eli Ilmestyskirjan pedon luku, jonka muuten voitte nähdä oopperan lavasteissakin.
Siis valtavasti viittauksia eri suuntiin, useita risteäviä tarinoita, outoja tapahtumia. Voiko tästä saada oopperan? Kyllä voi, mutta tarvitaan taitava kirjoittaja, joka tietää, mikä näyttämöllä toimii. Gunilla Hemmingillä on todellakin riittävästi osaamista ja kokemusta, onhan hän kirjoittanut lukuisia näytelmiä ja kuunnelmia ja tehnyt ennen Aamutähteä kaksi librettoakin.
Näin erikoinen romaani oli joka tapauksessa osaavalle kirjoittajallekin haaste. Sekä Kansallisoopperan taiteellinen johto että säveltäjä odottivat librettoa suurella mielenkiinnolla. Sain tekstin käsiini syksyllä 2022, ja heti ensilukemalta selvisi, että Gunilla Hemming oli löytänyt romaanin sisältä oopperan. Säveltäminen saattoi alkaa.
Oopperalibrettoonhan mahtuu romaanin tekstimäärästä vain viitisen prosenttia, sillä musiikille pitää jäädä tilaa. Tähän rajattuun tekstimäärään Gunilla Hemming oli saanut sijoitettua juuri ne henkilöt ja tapahtumat, jotka tarvitaan. Mitään olennaista ei puutu: romaanin monet tarinat ja niiden taustalla olevat ajatukset välittyvät libretossa, ja mikä tärkeintä, siinä on tavoitettu kirjan aivan erityislaatuinen tunnelma.
En yritä kertoa oopperan toisiinsa risteäviä tapahtumia kokonaisuudessaan, ne kyllä selviävät esityksessä. Käydään kuitenkin läpi keskeiset pariskunnat, joiden suhteet kärjistyvät aamutähden valossa.
Oopperan aloittava pappi Kathrine on raskaana ja hänellä on repivä riita mustasukkaisen aviomiehensä Gauten kanssa. Leipääntynyt toimittaja Jostein pettää vaimoaan Turidia Taiteilijan kanssa ja haaveilee kunnon jutusta. Turid löytää itsetuhoisen poikansa Olen verisenä ja Jostein etsii Olea kuoleman maasta. Arnella on vaikeuksia mielenterveyden ongelmista kärsivän vaimonsa Toven kanssa ja hän hakee lohtua juomisesta. Egilin luo tulee hänen ex-vaimolleen jäänyt poikansa Viktor ja hän yrittää lähestyä vieraantunutta poikaansa. Sairaanhoitaja Solveig kohtaa entisen rakastettunsa Ramsvikin, joka on nyt sairaalassa elämän ja kuoleman rajalla.
Oopperassa tarvitaan tietenkin kuoro, ja sellainen muodostuu luontevasti paikalla olevista henkilöistä. Kuten Gunilla Hemming on todennut, kuoro koostuu yhteiskuntaa ylläpitävistä ihmisistä, kuten sairaanhoitajista ja poliiseista. He edustavat ihmisten pyrkimystä kohdata uhat ja turvata elämän jatkuminen.
Näistä henkilöistä ja tapahtumista rakentuu lyhyin ja toisiinsa lomittuvin kohtauksin tiiviissä tahdissa etenevä kokonaisuus. Erityisesti libreton finaaliratkaisu on onnistunut, sillä siinä tuodaan yhteen keskeiset teemat ja tärkeimmät ihmiset. Kaikkien vaikeiden kokemusten jälkeen siinä soi myös toivo, kun lapsikuoro laulaa miten ”kaikki oleva puhuu meille, puut, lehdet, maahan lankeava kaste.” Oletan, että Knausgård ei kuuntele tätä, joten rohkenen sanoa, että oopperassa lopetus on jopa parempi kuin romaanissa.
Libreton dramaturgia sopi hyvin Fagerlundin tyyliin. Häntä on musiikissa kiehtonut jo pitkään jatkuva kehittely ja hidas muuntuminen, ja juuri tällaisesta vähittäisestä muutoksestahan tässä tekstissäkin on kysymys.
Suuren ja kirkkaan tähden soivan kuvan luomiseen tarvittiin Fagerlundin kaikki orkestrointitaito. Näin säveltäjä kertoo tähden äänestä: ”Se lähtee aivan pienestä soinnista, jossa on jousisoittimien korkeita huiluääniä, jousella soitettuja lyömäsoittimia, korkeita, kirkkaita ja melkein kuuloalueen rajalla olevia ääniä. Vähitellen ne kasvavat koko orkesterin kattavaksi kokonaisvaltaiseksi harmoniaksi.”
Ratkaisu toimii myös dramaturgisesti: kuulija ajautuu kuin huomaamatta tähän uuteen äänimaailmaan samaan tahtiin kuin omiin ongelmiinsa uppoutuneet henkilöt vähitellen huomaavat tähden. Selkeimmin tämän tähtisoinnin voitte kuulla heti toisen näytöksen alussa.
Fagerlund käyttää myös johtoaiheita, siis tiettyihin ihmisiin ja asioihin liittyviä musiikillisia aiheita. Siten hän saa kokonaisuudesta eheän ja tekee henkilöistä tunnistettavia. Ja kun henkilöhahmoon myöhemmin palataan, hän on tunnistettavisssa mutta samalla muuttunut. Lisäksi oopperassa on kaksi suurta johtoaihetta. Ensimmäisen voi katsoa kuvaavan koko yhteisöä ja sen esittelee kuoro oopperan alussa, toinen suuri aihe edustaa epävarmuutta ja se saa yhä enemmän tilaa.
Mutta mistä tässä lopulta onkaan kysymys? Näin tiivistää Gunilla Hemming: uusi tähti aiheuttaa epävarmuutta ja pelkoa, mutta ihmisten ongelmana on väistäminen, sillä he elävät kaaoksessa. Jos ei kuuntele ja koe ympärillä olevaa, on hukassa. Myös säveltäjä katsoo oopperan käsittelevän haasteita, joiden keskellä elämme. Kaikki kamppailevat löytääkseen jonkin tarkoituksen olemassaololleen. Aamutähti ei Fagerlundin mielestä ole tarina maailmanlopusta vaan kuva meidän ajastamme, ihmisistä jotka etsivät merkitystä elämälleen.
Entä selviääkö tähden arvoitus Aamutähti-sarjan seuraavassa romaanissa? Siihen ei voi vastata edes Knausgård itse. Tiedän, että hän kirjoittaa juuri nyt Aamutähti-sarjan viimeistä romaania. Hän on kuitenkin sanonut, että hän ei kirjaa aloittaessaan vielä tiedä, mitä siinä tulee tapahtumaan. Seuraava kirja on joka tapauksessa sarjan viimeinen. Tarvittiin tietenkin seitsemän romaania, sillä Ilmestyskirjassakin avataan seitsemän sinettiä, jonka jälkeen seitsemälle enkelille annetaan seitsemän pasuunaa. Tuohan muuten kuulostaa jo kovasti oopperalta, joten odotamme suurella mielenkiinnolla.
Pian on aika astua saliin ja kokea jotain uutta. Muusikot kuuluvat jo virittelevän soittimiaan ja pian he ovat valmiina tuottamaan sellaisia orkesterisointeja, joita tuossa salissa ei ole ennen kuultu. Varautukaa varsinkin viimeisissä tahdeissa todelliseen sointihuumaan.
