Kampaaja-maskeeraaja Daniela Echkart
Miten ja milloin päädyit töihin Oopperaan & Balettiin?
Opiskelin kampaamokoulussa ja tulin tänne työharjoitteluun vuonna 2005. Tässä talossa samat ihmiset tekevät esiintyjille sekä kampaukset että maskit, ja harjoitteluni aikana minulle vinkattiin, että kannattaisi opiskella myös maskeeraajaksi. Tein työtä käskettyä ja kampaajaksi valmistuttuani aloitin maskeeraajakoulun. Ei mennyt kauaa, kun kampaamo-maskin esimies Marjo Riihimäki soitti ja kysyi, koska tulisin takaisin hommiin. Olin miettinyt etten palaisi ihan heti, olin juuri saanut pojan ja koulu oli kesken. Lupauduin kuitenkin kiireavuksi. Siitä on nyt 12 vuotta ja täällä ollaan edelleen. Koulu jäi lopulta kesken.
Millainen on tavallinen työpäiväsi?
Teemme töitä aamu- ja iltavuoroissa. Päivä voi olla 7 tai 14 tunnin mittainen riippuen siitä, mitä on ohjelmassa.
Kun tulen töihin, tarkastan ensin sähköpostit ja teen muut pakolliset työt tietokoneella. Sitten kampaan ja huollan peruukkeja ja kasvojen lisäosia kuten neniä, korvia, viiksiä ja partoja. Niistä poistetaan vanhat liimat, suoristumaan päässeitä karvoja kiharretaan ja kihartumaan päässeitä suoristetaan. Usein valmistelen tulevien ensi-iltateosten peruukkeja eli värjään, leikkaan ja rullaan niitä kampauksiksi. Kampaamossa saattaa myös piipahtaa esiintyjiä, joiden omat hiukset leikataan roolien vaatiman tyylin mukaisiksi. Peruspäivään mahtuu myös kokouksia maski-kampaamon kesken ja muiden ammattiryhmien kuten pukuhuollon ja tarpeiston kanssa.
Kun päivän ohjelmassa on harjoitus tai esitys, ryhdymme muilta töiltä tekemään maskeja ja kampauksia esiintyjille pari tuntia ennen harjoituksen tai esityksen alkua. Yhteen laulajaan tai tanssijaan saa käyttää maksimissaan 20 minuuttia. Enemmän aikaa menee, jos roolihahmoon käytetään erilaisia lisäosia. Sellainen oli vaikkapa Taikahuilun Yön kuningattaren päähine. Esitysten aikana teen pikavaihtoja, kun esiintyjä vaihtaa toiseen rooliin. Suurimmat muutokset tehdään väliajalla, mutta osa jopa lavalla teoksen lomassa. Sellainen oli Kalevalanmaassa, kun esityksen alussa 100-vuotias Aino muutettiin katsojien edessä nuoreksi neidoksi.
Millaisia maskeja on hauskinta tehdä?
Rakastan haasteita ja tykkään muokata kasvoja erilaisilla lisäosilla. Kun aloitin työt Oopperalla, sanoin haluavani päästä vielä tekemään zombeja ja örkkejä. Se nauratti kollegoita.
Yksi mieleen jäänyt haastava ja sitä myöten mahtava projekti oli goottihenkinen Don Carlos. Oopperan yhdessä kohtauksessa on joukko kerettiläisiä, joiden kasvot jäävät pitkien hiusten taa piiloon. Seuraavassa hetkessä samojen esiintyjien piti olla toisennäköisiä, joten tarvittiin pikavaihto. Teosta suunniteltaessa pähkäiltiin, miten vaihto tehdään. Nostin käteni ja sanoin voivani tehdä tilanteen vaatimat naamiot, vaikka en vielä tiennyt, miten se onnistuisi. Seurasi unettomia öitä ja sormet ruvella työskentelyä, mutta sain aikaiseksi helposti riisuttavat ja uskottavan näköiset kerettiläiskasvot. Sen jälkeen samantyyppisiä silikoninaamioita on käytetty talon muissakin esityksissä.
Mikä on lempiteoksesi?
Ihastun teoksiin, joiden musiikki koskettaa. Niiden parissa tykkään myös työskennellä. Yksi suosikeistani on ollut ooppera Faust.
Toisaalta jos teokseen liittyy jotain erityistä työkuviota, se nousee tärkeäksi. Sellainen on Oopperan kummitus, jossa pääsin kehittelemään Kummituksen kasvojen arpeutunutta osaa. Sain pukusuunnittelijalta ohjeita ja fiiliskuvia, joiden perusteella kehittelin halutunnäköisen arpikudoksen kasvoille. Oli mahtavaa saada omaa kädenjälkeä mukaan teokseen.
Mikä työssäsi on parasta, mikä nihkeintä?
Parasta on työn monipuolisuus. Maskiin tulevat taitelijat istuvat aina ensimmäiseen vapaaseen tuoliin, joten ikinä ei tiedä, minkälaista hahmoa pääsee tekemään. Tykkään myös siitä, että ohjelmistossa olevat esitykset vaihtuvat usein, uutta on aina nopeasti luvassa.
Olen sen verran käsityöläinen, että vähiten tykkään tietokonehommista. Niitä tehdään, koska dokumentoimme kaikki esitysten lookit: otamme kuvat ja kirjaamme ohjeet niiden tekemiseen huulipunasävyjä myöten. Samalla merkkaamme ylös teoksen erityispiirteet ja pikavaihdot. Ohjeet ovat tärkeitä paitsi kiireapuna toimiville freelancereille, myös tulevaisuutta varten, jos teos palaa muutaman vuoden tauon jälkeen ohjelmistoon.
Millaisia ominaisuuksia työ vaatii?
Pitää olla uskallusta ja tarmoa tehdä asioita oman pään mukaan. Ja pitää osata katsoa ympärilleen! Täällä työskentelee mahtavan taitavia tekijöitä, ja on suorastaan synti jos ei poimi heiltä toimivia kikkoja. Lisäksi pitää olla ihmistuntemusta ja osata lukea peilin eteen istuutuvaa taiteilijaa. Jotkut haluavat jutella, toiset olla hiljaa esitykseen keskittyessään.
Tuleeko työssä vastaan tiukkoja tilanteita?
Silloin tällöin. Kylmää hikeä nousee, jos esiintyjän pitäisi päästä jo lavalle, mutta lookiin kuuluva hiuskoriste puuttuu. Kerran minulla oli edessä tiukka pikavaihto Pähkinänsärkijässä sivunäyttämöllä. Olin laskenut työaikani sekunnilleen, jotta ehtisin juosta paikalle ja tehdä vaihdon, mutta perillä tajusin, että tanssijan päähän tuleva koriste jäi maski-kampaamoon. Ei auttanut kuin rynnätä sitä hakemaan niin kovaa kuin jaloista lähti. Ehdin, ja tanssija pääsi lavalle oikeaan aikaan koriste päässään. Onneksi olen tosi nopea, kiitos vapaa-aikani.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Pelaan amerikkalaista jalkapalloa tavoitteellisesti, Suomen naisten liigassa ja 1. divarissa. Pelikausi käynnistyy aina toukokuun lopussa kun esityskausi töissä päättyy. Kesä menee pelatessa, talvi treenatessa. Laji on ihan mahtava, siellä pääsee päästämään höyryjä. Mutta on se rajukin. Minä pelaan running back -paikalla, jota kutsutaan tykinkuulaksi. Paikka vastaa jalkapallon keskushyökkääjää, ja minuun otetaan ronskisti fyysistä kontaktia. Välillä olen pelien ja harjoitusten jäljiltä aika pahoilla mustelmilla. Silloin puen töihin pitkähihaista päälle, jotteivät kollegat turhaan säikähdä.
Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat HEIKKI TUULI JA DANIELA ECHKARTIN KOTIALBUMI
Danielan työ vs. vapaa-aika
Suosittelemme
Kurkkaa kulisseihin: Ammattilaiset esittelevät työvälineensä
Toisiaan täydentävät Antti ja Teemu
Baritoniboksin kaverukset
Rakkautta orkesterimontussa
Kolmen vuosikymmenen ystävyys
Oopperan ja Baletin vuosikymmenet
Yleisötyön tuottaja Sonja Lipponen kertoo työstään Oopperassa ja Baletissa
