”Jotain samaa kuin Romeossa ja Juliassa”
Philip Venablesin säveltämä ja Ted Huffmanin kirjoittama nykyooppera Denis & Katya kertoo teini-ikäisen parin hätkähdyttävän tositarinan. Kansallisoopperalle teoksen ohjaa Johanna Freundlich, ja se saa ensi-iltansa osana Musica nova -festivaalia 8.3.2023. Haastattelussa säveltäjä ja ohjaaja avaavat teoksen teemoja.
Taustalla traaginen tositapahtuma
Philip Venables: Marraskuussa 2016 libretisti ja ohjaaja Ted Huffmann selasi Facebookin uutisvirtaa, kun hän törmäsi erääseen otsikkoon. Kaksi venäläisnuorta oli karannut kodeistaan, linnoittautunut mökkiin kaupungin laidalle ja menehtynyt epäselvissä oloissa. Tästä uutisesta alkoi syntyä seuraavan oopperamme aihe.
15-vuotiaiden Denis Murayovin ja Katya Vlasovan kohtalo päätyi uutisotsikoihin maailmanlaajuisesti. Nuoret karkasivat kotoaan ilmeisesti riideltyään vanhempiensa kanssa. He pakenivat mökkiin Strugi Krasnyessa, striimasivat pakoaan Periscope-somepalveluun ja pitivät samalla yhteyttä online-katsojiin. Muutaman päivän kuluttua poliisi piiritti mökin, tilanne kärjistyi ja pari kuoli ampumahaavoihin 16. marraskuuta 2016. Muut olosuhteet heidän kuolemastaan ovat epäselvät.
Uutinen ilmaantui Tedin Facebookiin kenties siksi, että hän oli sattunut googlettamaan Romeota ja Juliaa samalla viikolla. Uutiseen oli niin ikään tägätty sanat Romeo ja Julia.
Johanna Freundlich: Löysin Denis & Katya -oopperan esittelyn New Yorkerin jutusta ja muistan, että jokin tarinassa kiinnitti huomioni heti. Monitasoisen ja kompleksin tarinan rinnalla oopperassa on jotain hyvin kristallinkirkasta ja selkeää. Kuten Philip mainitsi Romeon ja Julian: tarinassa on jotain samankaltaista, ja se pitää otteessaan heti. Ooppera on kirjoitettu alun perin englanniksi, mutta Helsingissä teos esitetään suomeksi.
Denisin ja Katyan tragedia tapahtui vuonna 2016 ja nyt elämme kevättä 2023. Tässä välissä ooppera on saanut monia ensi-iltoja ympäri maailman. Seitsemän vuotta on oopperan aikajänteellä lyhyt. On hienoa, että ooppera voi reagoida ajankohtaisiin, oman aikamme teemoihin.
Philip: Oopperaa on esitetty tähän mennessä englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Käännökset tuovat teoksen kunkin maan kontekstiin. Myös yleisö vapautuu tekstien lukemisesta, ja ollaan lähempänä ideaa teatterista. Oopperan keskiössä onkin tarinankerronta. Kuinka kerromme tarinoita toisillemme, niin tosielämässä kuin internetissä? Oopperassa on kuusi henkilöhahmoa: toimittaja, bestis, opettaja, naapuri, nuori ja lääkäri. Heistä jokainen tuo oman näkökulmansa tapahtumiin.
– Säveltäjä Philip Venables
Oman aikamme ooppera
Philip: Denisin ja Katyan tragedia olisi voinut tapahtua myös muualla kuin Venäjällä. Oopperan tapahtumat ovat universaaleja, ja se oli lähtökohta tämänkaltaisen aiheen käsittelylle. Myös teemat voyerismista ja internetin pimeästä puolesta ovat ainakin länsimaisissa yhteiskunnissa yleisiä. Siellä missä on internet, oopperan tapahtumat olisivat mahdollisia.
Jokaisessa teoksessani koetan asettaa itseni sen raameihin: mikä roolini säveltäjänä on? Onko teoksessa jokin metataso, jota säveltäjänä kuvaan? Yksi tällainen metataso on se, että olemme itse voyeristeja tehdessämme oopperaa traagisista tositapahtumista. Niinpä voisi sanoa, että teos on yksi osatekijä voyerismin prosessissa.
Johanna: Oopperan tekijät ja tulkitsijat altistavat itsensä teokselle ja sen aiheille, siksi olisi vaikea kuvitella teosta ilman tätä näkymätöntä kertojaa. Tietysti käsittelemme teemoja myös Suomessa: kouluampumiset ja väkivalta ovat tragedioita, jotka koskettavat useita ihmisiä. Koen, että teoksessa on paljon empatiaa nuoria ja heidän perheitään kohtaan. Ooppera ei tee suoranaisia moraalisia tuomioita, vaan nostaa kuuluviin erilaisia ääniä.
Philip: Haastattelimme oopperaa varten kahta tapahtumia lähietäisyydeltä seurannutta henkilöä. Toinen heistä oli Denisin paras ystävä, toinen toimittaja, joka vieraili tapahtumapaikalla ja kirjoitti laajan artikkelin tragediasta. Muut hahmot ovat fiktionalisoituja, ja heidän tarinansa on koottu erinäisistä lähteistä, kuten uutisista ja television keskusteluohjelmasta. Lisäksi tekstissä on otteita minun ja Tedin Whatsapp-keskusteluista.
Johanna: Jokainen hahmo tulkitsee tapahtumat omasta näkökulmastaan ja heistä jokainen toimii siinä ympäristössä, kuten parhaiten osaa. Erityisen kiinnostava hahmo on tapahtumia ulkopuolelta seuraava toimittaja, joka toteaa, ettei hän oikeastaan olisi halunnut kokea tragediaa läheltä: hänet vain lähetettiin tekemään työtään. Hän tuntuu olevan kauhuissaan, mutta velvollisuudentunnosta hän meni tapahtumapaikalle ja kirjoitti juttunsa. Toimittajan ja opettajan roolit ovat ohjaajana tulleet myös eniten ”iholle”.
– ohjaaja Johanna Freundlich
Kaksi laulajaa, neljä sellistiä
Philip: Tedin ja minun ensimmäisessä oopperassa 4.48 Psychosis lavalla on kuusi laulajaa ja 12 muusikkoa. Teos on melko iso pienille näyttämöille, mutta liian pieni isoille. Joten halusimme seuraavan teoksen olevan kompakti, helposti liikuteltava ja teknisestä näkökulmasta virtaviivainen.
Idea kahdesta laulajasta oli olemassa ennen kuin keksimme oopperan aiheen. Olen myös viehättynyt useamman saman instrumentin käytöstä, siksi soittimiksi valikoitui neljä selloa. Vertaisin selloa ihmisääneen, sillä sen äänellinen materiaali ulottuu pääosin samalle alueelle kuin mezzosopraanon ja baritonin. Teoksessa ei ole kapellimestaria, vaan eri tunneskaalat välittyvät suoraan esiintyjiltä katsojille. Solisteilla ja sellisteillä on esityksessä klikit. Sellistit ovat sijoitettuina lavan neljään kulmaan, ja asettelussa on samaa symmetriaa, jota olen halunnut ilmentää musiikissa.
Johanna: Kun olin tutustunut partituuriin tarkemmin, tiesin, että Ville Rusanen ja Mari Palo olisivat täydelliset solistit. Teos on vaativa kahdelle laulajalle. On nopeita vaihtoja henkilöhahmoista, näkökulmista ja tunnetiloista toiseen. Jokainen tuotanto on tietysti erilainen, ja siihen vaikuttavat ihmiset, jotka sen tekevät ja tulkitsevat.
Mielikuvituksen teatteri
Philip: Vaikka tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan ja teemat ovat ajankohtaisia, ajatuksemme oli tehdä mielikuvituksen teatteria, ei niinkään suoranaista dokumentaarista oopperaa. On ollut tietoinen päätös, että teoksessa ei esimerkiksi nähdä videomateriaalia oikeista tapahtumista, eikä niitä käsitellä itse Denisin ja Katyan kautta. Ajatuksemme oli tehdä eräänlainen roolipeliteatteri.
Johanna: Ooppera ei suoraan kerro meille faktoja maailmasta, vaan se antaa meille näkökulmia ja välineitä tulkita sitä. Tätä ideaa tukee myös se, että lavalla ei nähdä massiivisia lavasteita, kuten oopperoissa perinteisesti. Esteettinen kauneus ja tapahtumien kauheus syntyvät henkilöhahmojen kemiasta, musiikista ja kaikista niistä moninaisista tunteista, joita he käyvät läpi. Rankkoja teemoja käsitellään kuitenkin niin, että se kunnioittaa henkilöiden loukkaamattomuutta.
Väkivalta ja internetin synkät kulmat
Johanna: Internetistä löytyy valtavasti materiaalia Denisin ja Katyan tarinasta. Pitikö sinun rajoittaa sitä, kuinka paljon etsit aiheesta tietoa?
Philip: Tietysti, ne menivät ihon alle. Näkemääni kuvastoa enemmän minua kuitenkin kylmäsi ajatus siitä, kuinka armoton internet on. Tekoprosessin aikana tajusin, että internetissä on erityisen synkkiä kulmia, joita en ennen edes tiennyt olevan.
Johanna: Väkivaltatilanteet ovat usein monien kerrostumien summa. Jos tapahtumia pääsisi kertaamaan mikrosekunnin tarkkuudella, olisi ehkä mahdollista spekuloida, mikä tapahtuma johti mihinkin. Ajattelen, että kaikki paikallaolijat ovat vaikuttaneet tilanteeseen tavalla tai toisella. Tietysti ideaalimaailmassa tapahtumat eivät eskaloituisi niin pitkälle. Mutta kun ongelmat alkavat kasaantua lumivyöryn lailla, on mahdotonta sanoa tarkalleen, mistä tapahtumasarja on alkanut ja mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet.
Denis & Katya saa yleisellä tasolla pohtimaan sitä, mitä ruokimme katseellamme. Joskus pelkkä sivusta seuraaminen voi olla juuri se seikka, jolla vaikutamme tapahtumien kulkuun ja olemme osa ilmiötä. Voisiko joskus olla asiallisempaa olla katsomatta ja osallistumatta? Tämä pätee erityisesti internetissä.
Denis & Katya saa ensi-iltansa Suomen kansallisoopperan Alminsalissa 8.3.2023. Teos on osa Musica nova Helsinki -festivaalia ja se tuotetaan yhdessä Taite ry:n kanssa.
Philip Venables on brittiläislähtöinen säveltäjä. Hänen kaksi oopperaansa Psychosis 448 ja Denis & Katya ovat olleet arvostelu- ja yleisömenestyksiä ympäri maailman. Venables kirjoittaa tällä hetkellä kolmatta oopperaansa.
Johanna Freundlich on suomalainen ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on opiskellut ohjaajantyötä paitsi Teatterikorkeakoulussa myös New Yorkin yliopiston Tisch School of the Arts -koulussa. Freundlich on ohjannut mm. Kansallisteatterissa, Kansallisoopperassa, Savonlinnan Oopperajuhlilla ja Dostojevski-teatterissa Venäjällä.
Haastattelu PETRA RÖNKÄ
Philip Venablesin kuva ÉTIENNE GRANDON
Johanna Freundlichin kuva HEIKKI TUULI