Peppi on pienten ja sorrettujen puolella
Astrid Lindgrenin tarinoiden taustalla on myös yhteiskunnallisia aiheita
Astrid Lindgren on tullut tunnetuksi yhtenä maailman merkittävimmistä lastenkirjailijoista, ja monet hänen kirjojensa hahmot, etunenässä Peppi Pitkätossu, ovat varsinkin Pohjois-Euroopassa tuttuja kaikille lapsille. Lindgrenin tarinoiden takana on kuitenkin usein syvällisiä ja vakavia asioita, ja monet Lindgrenin teokset ovat ilmestymisensä aikaan herättäneet suurta yhteiskunnallista keskustelua.
Astrid Lindgren oli jo koululaisena aktiivinen kirjoittaja, jonka juttuja julkaistiin hänen kotikaupunkinsa Vimmerbyn sanomalehdessä. Hänen perheessään tärkeitä arvoja olivat vapaus ja luottamus, ja lapset saivat vapaa-aikanaan leikkiä ja kuunnella isänsä kertomia tarinoita. Perheessä arvostettiin kirjallisuutta ja mielikuvitusta. Kun Lindgren sai ensimmäisen lapsensa vain 19-vuotiaana, hän päätyi aikakaudelle epätavalliseen ratkaisuun: hän ei avioitunut lapsen isän kanssa, vaan jatkoi elämäänsä naimattomana.
Kirjojensa ja artikkeleidensa avulla Lindgren taisteli niin lasten oikeuksien, tasa-arvon kuin eläinten oikeuksienkin puolesta. Hänestä tuli merkittävä mielipidevaikuttaja, jolla oli merkitystä suorasti tai epäsuorasti moniin Ruotsin lakeihin. Saatuaan saksalaisten kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon vuonna 1978 Lindgren vetosi voimakkaasti lapsiin kohdistuvaa kuritusta ja väkivaltaa vastaan, ja vuosi tämän jälkeen Ruotsissa säädettiin lapsen kurituksen kieltävä laki.
Tarttuuko Pepin käytös muihin lapsiin?
Kun Peppi Pitkätossu julkaistiin vuonna 1945, heräsi teosta kohtaan myös voimakasta vastarintaa. Kirjan ilmestymisen aikoihin vallalla olivat varsin alistavat kasvatusmetodit, eikä vapaamielinen ja omapäinen Peppi edustanut ihanteellisena pidettyä lapsen mallia. Peppi ei ollut edes vapaan kasvatuksen tulos, vaan hän ei ollut saanut minkäänlaista kasvatusta! Kritisoijat arvioivat, että kirjaa lukevat lapset saavat vaikutteita Pepistä ja alkavat käyttäytyä yhtä ”mielisairaasti” kuin Peppi.
Suuri yleisö ja etenkin lapset ottivat kuitenkin Pepin heti omakseen. Tarinasta tuli huippusuosittu, ja se käännettiin lukemattomille kielille. Myös suomeksi Pepin tarina saatiin lukea vain vuoden kuluttua kirjan ilmestymisestä. Peppi päätyi niin musikaalien ja näytelmien päähenkilöksi kuin ikoniseen ruotsalaiseen tv-sarjaankin tasan 50 vuotta sitten, vuonna 1969.
Pepistä, kuten monista muistakin Astrid Lindgrenin satuhahmoista, tuli esikuva useille lapsille. Lindgren osoitti kirjoissaan kuinka tarinan sankariksi voivat nousta myös pienet ja heikot. Yksin Huvikummussaan asuva Peppi näytti monille lapsille mallia kuinka elämästä löytää lukemattomia iloisia asioita, vaikka elää orpona ja menehtynyt äiti seuraa tytärtään enkelinä taivaalla. Peppi on ollut mallina myös monille tytöille ja naisille itsenäisesti toimeentulevana tyttönä aikakaudella, jolloin naisen asema oli aivan toinen kuin tänä päivänä.
Kun koko illan baletti Peppi Pitkätossusta sai kantaesityksensä Tukholman kuninkaallisessa baletissa 2005, oli Astrid Lindgrenin luoma Peppi kaikkine ystävineen ja muine pikkukaupungin asukkaineen siirtynyt lopulta myös balettinäyttämölle. 1950-lukua henkivä visuaalisuus kuljettaa katsojan Pepin syntyajan yhteiskuntaan, jossa Pepin kaltainen itsenäinen nuori nainen oli täysin ennenkuulumaton. Niin Peppi-kirjoista kuin baletistakin voi jokainen lukija ja katsoja ammentaa itselleen omasta näkökulmastaan tärkeitä yksityiskohtia – ja samalla nauttia baletin keinoin tarinasta, joka on meille useimmille tuttu.
Teksti JUSSI ILTANEN
Sivun pääkuva © INGRID VANG NYMAN / Astrid Lindgren Aktiebolag
Suosittelemme
Kuolema Venetsiassa: koreografi ja tanssijat kertovat
Thomas Mann ja kaipuun anatomia
”Rakkaus, joka ei uskalla sanoa nimeään”
Kesäyön unelma on komedia rakkaudesta
Aloittelijan opas balettiin
Uusia kasvoja Kansallisbaletissa 2024
Ruusunen sai Suomen ensi-iltansa lähes sata vuotta sitten
