A = Altto

Kuoro jakautuu neljään stemmaan laulajien äänialan mukaan: sopraanoihin, alttoihin, tenoreihin ja bassoihin. Joka stemman sisällä on vielä jako kahteen laulukorkeuden mukaan. Altto on kuoron matalampi naisääni. Naiskuoro-osuuksissa altot luovat soinnille pohjan, sekakuoro-osuuksissa stemman paikka on korkeiden ja matalien äänien välissä tuomassa syvyyttä ja pehmeyttä sointiin. Stemman laulajat ovat äänialaltaan mezzosopraanoita tai alttoja.

B = Basso

Basso on kuoron matalampi miesstemma, joka antaa kivijalan kaikelle soinnille. Bassojen sanotaan usein olevan möreän äänensä lisäksi nallekarhumaisia ja leppoisia tyyppejä. Valikoituukohan stemmaan erityisen lupsakoita persoonia, vai tekeekö matalalta soiva ääni laulajastaan leppoisan?

C = Korkea C

Korkeaäänisten laulajien, sopraanoiden ja tenorien paikka loistaa on kuuluisa korkea C. Sen kuulee teosten huippukohdissa. Kuorolla sitä on laulettavana harvemmin. Pari pykälää matalammalla oleva on A riittää esimerkiksi komeaan tenoriuraan hienosti.

D = Don Giovanni

Don Giovanni on yksi esimerkki sellaisista oopperoista, joissa kuorolle on kirjoitettu melko vähän laulettavaa ja kuorokohtausten välissä on pitkiäkin taukoja. Niiden aikana laulajat voivat käydä punttisalilla tai saunassa, kutoa, opiskella tai vaikka katsoa Netflixiä. Monet käyttävät ajan omaan harjoitteluun. Toimi täytyy kuitenkin voida jättää kesken heti. Odotteluaika on laulajille levotonta. Vaikka varmuudella tietää, että lavalle menoon on vielä tunti, ei pysty rentoutumaan. Lavalta ei saa myöhästyä koskaan.

E = Ensi-ilta

Vaikka oopperalaulajat ovat tehneet työtään vuosia ja esiintymiseen on kehittynyt rutiineja, ensi-illan taika ja kihelmöivä tunnelma eivät haihdu koskaan. Ensi-ilta on kohokohta, jossa uusi esitys viedään yleisön eteen. Harjoitukset on harjoiteltu ja teos alkaa elää omaa elämäänsä.

F = Fakki

Fakiksi kutsutaan laulajan äänityyppiä. Se määrittyy äänen luontaisen korkeuden ja volyymin mukaan, mutta siihen vaikuttaa myös äänen tummuus tai valoisuus, notkeus tai raskaus. Esimerkiksi tenorin äänityyppejä ovat dramaattinen, lyyrinen, spiel ja karaktääri. Kansallisoopperan kuoro koostuu hyvästä sekoituksesta eri äänityyppejä. Mukana on muun muassa kirkkaita korkeita ääniä, mureita alttoja ja väkeviä bassoja. Monessa teoksessa laulajat joutuvat kuitenkin laulamaan myös ohi omasta tyypistään. Se vaatii hyvää kuntoa ja ammattitaitoa.

G = Glamour

Oopperan kuorossa kimalluksesta tulee osa työtä, ja laulajille oman elämän glamouria voi olla vaikkapa vain arkinen vapaailta sohvalla. Vaikka pukuloistoon ja ylellisyyteen tottuu, työssäkin on hetkiä täynnä glamouria. Ne syntyvät siitä, kun yleisö innostuu teoksesta, ja sen aistii lavalle asti.

H = Hengitystieinfektio

Laulajan helvetti on hengitystieinfektio, sillä sen myötä työtä ei voi tehdä. Kun flunssa iskee, jäädään heti kotiin lepäämään, lääkitsemään ja noitumaan, jotta tauti menisi mahdollisimman nopeasti ohi eikä leviäisi kollegoihin. Silloin käytössä on koko arsenaali sinkkisuihkeista höyryhengitykseen, nenäkannuihin ja vitamiineihin.

I = Improvisointi

Kuoron oopperalaulajan täytyy osata improvisoida. Ohjaajat luottavat kuoroon ja antavat yleensä melko suurpiirteiset ohjeet siitä, mitä toivovat kuoron näyttämöllä tekevän. Se voi tarkoittaa esimerkiksi iloista hoviväkeä juhlissa tai maanviljelijöitä työhönsä uppoutuneina.

J = Juominen

Kuiva kurkku ei toimi, joten laulajan on juotava reippaasti vettä. Juomisesta huolehditaan erityisesti sellaisissa teoksissa, joissa on paljon liikuntaa näyttämöllä. Jos lavastuksessa on käytetty vaikkapa hiekkaa, olkia tai muita kuivattavia elementtejä, näyttämöä myös kosteutetaan, jotta siellä pystyy laulamaan.

K = Kollegat

Parasta työssä ovat muut kuoron oopperalaulajat, joiden kanssa ollaan tiiviisti yhdessä, usein jopa kirjaimellisesti toisen iholla. Vuosien saatossa kollegoista tulee läheisiä ystäviä, lauluveljiä ja -siskoja. Työkavereilta saatava tuki ja hyvä tunnelma pelastavat vaikeat päivät, joita kaikille tulee väistämättä silloin tällöin vastaan.

L = Luottamus

Hyvä esitys vaatii luottamusta, niin musiikillista kuin näyttämöllistäkin. Kuoron oopperalaulajat työskentelevät ryhmänä, jonka voima syntyy luottamuksesta toisiin. Jos joutuu epäilemään itseään tai ryhmää, esitys ei toimi.

M = Musiikkiteatteri

Ooppera on pohjimmiltaan näyttelemisen ja laulamisen yhdistelmä, siis musiikkiteatteria. Missä muussa taiteenlajissa yhdistyy samalla kertaa musiikki, tanssi, näytelmä ja kuvataide? Yhdistelmän tarjoamat elämykset ovatkin paljon suurempia kuin vain osiensa summa.

N = Näyttämö

Näyttämö on laulajalle pyhä paikka, eikä sen taika himmene vuosien saatossa.

O = Ooppera

O niin kuin ooppera, länsimaisen taiteen kuningaslaji. Taide-elämysten ohella ooppera kuljettaa eteenpäin myös länsimaisia traditioita. Ne ovat vuosisataisia perinteitä, joihin ei nykykulttuurissa välttämättä juuri viitata. Kyseessä voivat olla pienetkin tapakulttuurin yksityiskohdat siitä, miten lasia pidellään tai helmaa nostetaan. Traditio auttaa meitä ymmärtämään mistä tulemme ja keitä olemme.

P = Pianissimo

Pianissimo tarkoittaa hyvin hiljaa laulamista. Vaikka oopperakuoro jää helposti mieleen suurimmista soinneista, juuri pianissimot saavat sukat pyörimään jaloissa. Kansallisoopperan kuoro on maan ainoa porukka, joka voi kokonsa ja osaamisensa puolesta loihtia esiin koko salin täyttävän pianissimon.

Q = Kuukuoro

Puccinin Turandot-oopperan Kuukuoro on ihanaa laulettavaa. Siinä on kaunis melodia ja maaginen pianissimo, joka kasvaa koko kohtauksen ajan suureksi jylyksi. Kannattaa kuunnella.

R = Ramppikuume

Kuoron oopperalaulajat ovat mukana niin monissa esityksissä, ettei näyttämölle meno jännitä. Kokemus tuo varmuutta, ja kuorossa laulaessa on aina osa muuta porukkaa. Ramppikuumetta puolestaan saavat aikaan solistiroolit ja sekä tilanteet, joissa täytyy hypätä sairastuneen solistin paikalle. Silloin jännittää ja adrenaliini virtaa, mutta se on vain hyvä. Ramppikuume tuo työhön säihkettä, se pakottaa keskittymään ja tekee esityksestä paremman.

S = Sopraano

Sopraano on kuoron korkea naisääni, joka laulaa usein melodiaa. Mielikuvat laulajista elävät äänialan mukaan, ja niissä korkealta soivat sopraanot mielletään helposti tyttömäisiksi. Usein heidät roolitetaan näyttämölläkin tytöiksi, siinä missä matalammalta laulavat altot äideiksi.

T = Tenori

Korkeisiin miesääniin kuuluvien tenorien mielestä heidän stemmansa on luonnollisesti kuoron paras. Muut taas neuvovat, ettei näyttämöllä kannata asettua korkealta ja kovaa laulavan tenorin eteen. Tenorien korkealla killuvat stemmat ovat usein raskasta laulettavaa ja käyvät urheilusta.

U = Ulkoa opettelu

Työ Oopperan kuorossa vaatii valtavan teksti- ja musiikkimassan ulkoa opettelemista. Jokainen laulaja tekee sen omalla tavallaan. Jotkut oppivat helpoimmin sanat, toiset melodiat, kolmannet kokonaisuuden heti, kun mukaan tulevat näyttämötapahtumat. Oppiminen vaihtelee myös elämäntilanteen mukaan. Jos samaan aikaan on opeteltavana monta uutta teosta vierailla kielillä, jonkun niistä mieleen painaminen voi takkuilla. Tuttuihinkaan kieliin ei voi luottaa, sillä tekstissä voi olla yllättäviä tilkesanoja, joita puheessa ei käytettäisi.

V = Vampyyrit ja zombit

Vaikka ensimmäisenä oopperakuoroa ajatellessa mieleen tulee säihkyviä juhlapukuja ja hovitansseja, yllättävän paljon laulajien roolilistauksesta löytyy myös vampyyreita ja zombeja. Niiden lisäksi roolihahmoina on ollut myös pörssimeklareita, taviksia, sotilaita, tyttöjä, juoppoja, merimiehiä, ilotyttöjä, hotellin johtajia, salaliittolaisia, nunnia ja kyläläisiä.

W = Wagner

Richard Wagnerin säveltämät suuret oopperaklassikot ovat uljasta musiikkia, mukaansa vieviä kokonaistaideteoksia ja hienoa laulettavaa. Esittäjiltään ne vaativat kovaa kuntoa ja raskaita äänityyppejä. Melodialinjat ovat pitkiä, ja korkeat stemmat pysyvät korkealla kauan.

X = X-asento

Kuoron näkee harvoin laulavan X-asennossa, kädet ja jalat harallaan. Sellainen kohtaus on kuitenkin musikaalissa Oopperan kummitus, joka villitsi yleisönsä ilta illan jälkeen.

Y = Yleisö

Ilman yleisöä kuoron tai koko Kansallisoopperan työtä ei olisi. Yleisön reaktiot synnyttävät oopperalaulajan työn palkitsevimmat kokemukset. Missä muualla saa elää intensiivisesti saman hetken 1 500 ihmisen kesken?

Z = Zitti zitti -kuoro

Rigolettoon kuuluva mieskuoron Zitti zitti -kohtaus on rytmisesti tarkka ja tiukan yksityiskohtainen. Ohjauksessa laulajat on sijoitettu kauas kapellimestarista ja toisistaan, joten rytmissä pysymiseksi pitää keskittyä äärimmäisen paljon. Kuorotyössä tulee vastaan tilanteita, joissa kapellimestaria on vaikea tai mahdotonta nähdä. Silloin luottamus kollegoihin on ensiarvoisen tärkeää.

Å = Åland

Oopperatalossa on esitetty kolme Ahvenanmaalle sijoittuvaa oopperaa: Rödhamn, Kung Karls Jakt ja viimeisimpänä talvella 2019 kantaesitetty Jää, joka sai yleisöltä ylistäviä arvioita.

Ä = Äänenhuolto

Kuorotyössä lauletaan kuuden päivän työviikon aikana hyvin monipuolista ohjelmistoa. Ääntä täytyy huoltaa, jotta se ei väsy. Huoltoa ovat muun muassa laulutunneilla käyminen ja laulutuntien antaminen, uni, lepo ja hiljaisuus sekä kehonhuolto ja omat ääniharjoitukset. Yhteisiä äänenavauksia ei ole, vaan jokainen huolehtii että oma instrumentti on lämmitelty harjoituksiin tultaessa.

Ö = ”öööh” eli black out

Black outeja, hetkiä jolloin ei yhtäkkiä muistakaan mitä seuraavaksi tapahtuu tai pitäisi laulaa, tulee kaikille. Kuoron osalta sen saattaa huomata vain naapuri, ja tauoilla tilanteesta veistellään hyväntahtoisesti. Black outin sattuessa tärkeintä on pitää pokka ja naamioida tilanne, tehdä fuulaamisesta taidetta.

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat HEIKKI TUULI, STEFAN BREMER ja SAKARI VIIKA