A = Arabeski

Arabeski eli arabesque on baletin ehkä tunnetuin asento, jossa tanssija seisoo yhdellä jalalla, toinen jalka taakse ilmaan ojennettuna, polvi suorana ja nilkka ojennettuna. Arabeskissa kädet ovat linjakkaassa ojennetussa asennossa, toinen ojennettuna eteenpäin, toinen yleensä sivulle, kämmenet alaspäin niin, että eteen ojennetun käden sormenpäästä varpaisiin muodostuu mahdollisimman pitkä linja.

B = Barre

Barre eli balettitanko on harjoitussalissa käytetty vaakasuuntainen tanko, josta tanssija voi ottaa tukea harjoitellessaan balettitekniikkaa. Balettitangot kiertävät yleensä salin seiniä, mutta suurissa harjoitussaleissa voi olla myös siirrettäviä tankoja, jotka voi sijoittaa salin keskilattialle. Baletin alkeistunnit alkavat usein kahdella kädellä tangosta kiinni pitäen, kasvot seinään päin. Ammattitanssijoiden balettitunneilla tunnin alkuosa tehdään tangon äärellä pääosin yhdellä kädellä tangosta kiinni pitäen niin, että tanko jää vuoroin tanssijan vasemmalle, vuoroin oikealle puolelle.

C = Corps de ballet

Corps de ballet (suom. baletin joukko) tarkoittaa balettikuoroa eli tanssijoita, jotka tanssivat ryhmässä. Klassisen baletin teoksissa corps de ballet’n tanssijat saattavat olla esimerkiksi kylän asukkaita tai hoviväkeä sekä balettien loistokkaissa valkoisissa kohtauksissa esimerkiksi joutsenia, lumihiutaleita, päähenkilön kaksoisolentoja tai henkiä.

D = Demi plié

Demi plié (suom. puolitaivutettu) on yksi baletin perusliikkeistä. Pliéssä tanssija koukistaa polviaan jalkojen ollessa aukikierrossa. Demi plié on pieni plié, jossa tanssijan kantapäät pysyvät maassa. Grand pliéssä tanssija puolestaan painuu alas saakka niin, että kantapäät nousevat ilmaan. Plién hyvä hallinta on edellytyksenä hypyille ja pirueteille, ja plié-sarjat kuuluvat yleensä balettitunnin alkuosaan, joka tehdään balettitangon ääressä.

E = Étoile

Étoile (suom. tähti) on Pariisin oopperan baletin tanssijoiden korkein arvonimi. Myös Kansallisbaletissa otettiin käyttöön tähtitanssijan arvonimi vuonna 2009, kun Minna Tervamäki sai nimityksen. Kansallisbaletissa on edelleen kaksi tähtitanssijaa, mutta uusia tähtitanssijoita ei ole enää 2020-luvulla nimitetty. Nykyisin Kansallisbaletin korkein arvonimi on ensitanssija, joka vastaa useimpien balettiryhmien nimikettä (engl. principal dancer).

F = Fouetté-piruetti

Fouetté-piruetti on yhdellä jalalla varpaiden kärjellä tehtävä pyörähdys, joita voidaan toistaa peräkkäin. Liikkeen nimi tarkoittaa ilmaa ”piiskaavaa”, sillä jalka ei laskeudu pyörähdysten välissä maahan, kuten normaaleissa pirueteissa. Koko pyörähdysten sarja suoritetaan yhden jalan varassa, mikä tekee liikesarjasta vaativan ja raskaan. Esimerkiksi Joutsenlammen Odile tekee 32 peräkkäistä fouetté-piruettia, jolloin tanssijan tulee pysyä paikallaan varvastossun kärjellään koko liikkeen ajan. Piruettien määräksi vakiintui 32 italialaisen tanssija Pierina Legnanin tehtyä ne Pietarin keisarillisessa baletissa 1800-luvun lopulla.

G = Giselle

Giselle on tunnetuin romantiikan kauden baletti. Romantiikan kauden baletit syntyivät 1830-luvulta 1870-luvulle jatkuneena ajanjaksona pääosin Pariisissa. Näille baleteille tyypillisiä olivat henkiolennoiksi muuttuneet naiset, joita teoksen miehet tavoittelivat. Balettihameet olivat romantiikan ajan baleteissa vielä pitkiä, vapaasti roikkuvia tyllihameita. Vuonna 1841 kantaesitetty Giselle kuuluu kaikkien suurten balettiryhmien perusrepertuaariin, ja myös Kansallisbaletissa teos on ollut ohjelmistossa vuodesta 1929 saakka. Nykyinen Javier Torresin versio sai ensi-iltansa 2025.

Giselle on romantiikan ajan tunnetuin baletti. Katso traileri.

H = Harjoitussali

Harjoitussali on tanssijan tavanomaisin työympäristö. Työpäivä alkaa kuusi kertaa viikossa aamutunnilla harjoitussalissa. Aamutunnilla opettaja antaa tanssijoille askelsarjat, jotka toistetaan opettajan antaman ohjeen mukaisesti pianistin soittaessa musiikkia. Tunti alkaa pienillä sarjoilla tangon ääressä ja siirtyy tunnin kuluessa keskilattialle isompiin, hyppyjä sisältäviin sarjoihin. Aamutunnin jälkeen harjoitussaleissa jatkuvat teosharjoitukset. Saman teoksen eri kohtauksia saatetaan harjoitella kolmessa eri salissa yhtä aikaa. Saleista näyttämölle siirrytään vasta pari viikkoa ennen esitysten alkua. Harjoitussalissa on vähintään yhdellä seinällä suuri peili, ja teoksia harjoitellaan yleensä peilin suuntaan. Salin nurkassa on flyygeli ja seiniä kiertävät balettitangot. Kansallisbaletin suuri balettisali on samankokoinen kuin näyttämö.

Aamutunti aloittaa tanssijan työpäivän harjoitussalissa. Katso video.

I = Improvisointi

Improvisointi ei kuulu balettiin! Vai kuuluuko? Usein ajatellaan, että tanssiteos toteutetaan koreografin tiukkojen ohjeiden mukaisesti, eikä tanssija voi improvisoida lainkaan. Aina asia ei kuitenkaan ole näin, vaan joissakin teoksissa pienet muutokset tanssijan omien mieltymysten ja taitojen mukaisesti ovat mahdollisia ja suotaviakin. Toisinaan tanssija joutuu improvisoimaan yllättävässä tilanteessa, jos esimerkiksi puku tai lavasteet eivät toimi suunnitellulla tavalla, näyttämön lattia on liukastunut niin että tanssija kaatuu tai tanssijalta putoaa näyttämölle esine, joka tulee saada pois. Nykytanssiteoksissa improvisointia käytetään tavallisemmin, ja joissakin teoksissa improvisoinnilla voi olla suuri merkitys esityksen kulkuun.

J = Joutsenlampi

Joutsenlampea voi pitää maailman tunnetuimpana balettina. Se on tyyppiesimerkki klassisen kauden baletista, joka sai kantaesityksensä Venäjän keisarikunnassa 1800-luvun loppupuolella. Useimmat nykypäivänäkin esitettävät baletit ovat saaneet alkunsa tai kehittyneet Venäjän suurilla balettinäyttämöillä Pietarissa ja Moskovassa. Joutsenlampi ei kuitenkaan ollut mikään välitön menestys. Teoksen upea, Pjotr Tšaikovskin säveltämä musiikki pelasti Joutsenlammen, jonka koreografia täydentyi pikkuhiljaa nykyisin tunnetuksi teokseksi. Kun Suomalaisen Oopperan balettiryhmä aloitti toimintansa vuonna 1922, ryhmän ensimmäisenä teoksena nähtiin juuri Joutsenlampi. Tuolloin ei yksikään länsieurooppalainen balettiryhmä ollut vielä esittänyt teosta. Sittemmin teoksesta on tullut baletin kulmakivi. Kansallisbaletti sai nykyisen David McAllisterin version ohjelmistoonsa satavuotisjuhliensa aikaan 2022.

Joutsenlampi lienee maailman suosituin baletti. Katso traileri.

K = Karakteritanssi

Karakteritanssi on baletin liikekielelle sovitettu mukaelma kansantanssista. Karakteritanssit ovat tyypillisiä 1800-luvulla alkunsa saaneissa balettiteoksissa, joissa niitä esitetään yleensä useita perätysten. Niissä teoksen juonta ei yleensä kuljeteta eteenpäin, eivätkä ne muutenkaan kytkeydy teoksen tarinaan kuin enintään kevyesti jonkin aasinsillan kautta. Karakteritanssit syntyivät aikakaudella, jolloin matkustaminen oli harvinaista ja vaivalloista, mutta kiinnostus vieraisiin maihin ja kulttuureihin lisääntyi. Tansseilla pyrittiin välittämään tunnelmia eri puolilta maailmaa koreografian lisäksi myös esimerkiksi maskeerauksella sekä puvustuksella, johon tuotiin ideoita paikallisista kansallispuvuista. Nykypäivänä karakteritanssien alkuperäinen merkitys on kadonnut ja tansseja on pyritty uudistamaan välttäen kulttuurista omimista.

L = Lihasmuisti

Lihasmuisti tarkoittaa kehon kykyä palauttaa aiemmin opitut liikeradat. Tanssijan työssä hyvin kehittynyt lihasmuisti on tärkeä työkalu, joka vapauttaa tanssijaa keskittymään ilmaisuun, kun itse liikesarjat askeleineen ja käännöksineen tulevat automaattisesti muistista. Koreografian tallentuminen lihasmuistiin edellyttää liikkeiden riittävää toistamista. Esimerkiksi yhtä ensi-iltateosta harjoitellaan tyypillisesti noin kuuden viikon ajan, ja joka päivä tanssijat saattavat harjoitella useita eri kohtauksia.

M = Mimiikka

Mimiikka on antiikin Kreikan näytelmätaiteesta kehittynyt ilmaisu, jossa esiintyjät kertovat tarinaa ilman sanoja, eleiden ja liikkeiden avulla. Klassisen baletin mimiikka kehittyi 1800-luvulla pantomiimista, ja baletissa tarinaa saatettiin kertoa sana sanalta käsien, kasvojen ja vartalon avulla tehtävällä mimiikalla. Seuraavalla vuosisadalla mimiikka koettiin vanhanaikaiseksi ja sen merkitystä balettien kerronnassa vähennettiin. Vanhoissa balettiteoksissa on kuitenkin edelleen mukana miimisiä kohtauksia ja esimerkiksi kuningatar, kyynel tai naimisiinmeno saatetaan usein ilmaista mimiikan avulla.

N = Nuorisoryhmä

Nuorisoryhmä on nykypäivän suurissa balettiryhmissä tavallinen, usein noin kymmenhenkinen ryhmä, johon palkataan vastavalmistuneita nuoria tanssijoita. Nuorisoryhmässä tanssijat pääsevät totuttelemaan tanssijan täysipäiväiseen työhön ja tekemään myös omia esityksiään, joissa saavat olla päärooleissa nuoresta iästään huolimatta. Kansallisbaletin nuorisoryhmä perustettiin 2013, ja monet Kansallisbaletin nykyisistä tanssijoista ovat aloittaneet uransa nuorisoryhmässä ja edenneet aina ensi- tai solistitanssijoiksi saakka.

Kansallisbaletin nuorisoryhmän täyttäessä 10 vuotta 2023 tanssijat ja ryhmän koordinaattori kertoivat työskentelystä ryhmässä. Katso video.

O = Oopperatalo

Oopperatalot ovat balettiryhmien tavallisimpia kotitaloja. Baletti taidemuotona syntyi oopperan rinnalle, ja on säilyttänyt paikkansa oopperataloissa. Pitkään baletti oli kuitenkin alisteinen oopperaan nähden ja yhä tänäkin päivänä puhutaan useimmiten oopperataloista ja useita ooppera- ja balettiryhmiä kutsutaan vain oopperan nimellä. Usein myös baletinjohtajat työskentelevät oopperanjohtajien alaisuudessa. Suomessa baletti ja ooppera ovat olleet organisaatiossa tasa-arvoisessa asemassa vuodesta 2007, ja Suomen kansallisoopperan nimi muutettiin Suomen kansallisoopperaksi ja -baletiksi 2015. Myös esimerkiksi Lontoon Royal Opera House on vaihtanut nimensä muotoon Royal Ballet & Opera. Silti kielenkäyttöön on yhä vakiintunut tapa puhua rakennuksesta oopperatalona niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

P = Pas de deux

Pas de deux eli kaksintanssi on baletin pääparin tanssima kohtaus, jossa pääroolien tanssijat pääsevät näyttämään osaamistaan. Useimmissa klassisen baletin teoksissa joka näytöksessä nähdään omanlaisensa pas de deux, joka kertoo osaltaan teoksen sen hetken tunnelmasta. Teoksen viimeisessä näytöksessä on yleensä suuri ja näyttävä grand pas de deux. Se alkaa adagiolla, jossa tanssi on luonteeltaan rauhallista ja sulavaa. Sitä seuraavat molempien tanssijoiden yksin esittämät soolonumerot eli variaatiot. Grand pas de deux päättyy codaan, jossa tanssijat esittävät vauhdikkaita ja taituruutta vaativia liikkeitä yhdessä ja vuorotellen. Pas de deux’itä esitetään myös teoksesta irrallisina ohjelmanumeroina esimerkiksi gaalaesityksissä ja balettikilpailuissa.

Pähkinänsärkijän toisen näytöksen grand pas de deux alkaa adagiolla. Klaaran roolissa tanssii Yuka Masumoto ja prinssinä Michal Krčmář. Katso video.

Q = Quadrille

Quadrille on Pariisin oopperan baletissa käytetty termi, joka viittaa balettiryhmän hierarkiassa alimpaan luokkaan, corps de ballet- eli balettikuorotanssijoihin. Suomessa tämän ryhmän jäseniä kutsutaan vain nimellä tanssija.

R = Relevé

Relevé (suom. kohotettu) on plién ohella yksi tavallisista baletin liikkeistä, joita harjoitellaan balettitunneilla heti alkeistunneilta alkaen. Relevéssä tanssija nousee joko puolivarpaille eli päkiän varaan tai kokovarpaille eli varpaiden kärjille tangon ääressä tai keskilattialla ilman tukea.

S = Solistirooli

Solistirooli on baletissa yleensä selkeästi nimetty rooli, jossa tanssija tekee yksilöllistä koreografiaa. Varsinaisten pääroolien lisäksi teoksissa voi olla enemmän tai vähemmän muita, pienempiä solistirooleja, jotka omalta osaltaan kertovat tarinan juonta. Baleteissa jako solisteihin ja kuoroon ei ole kuitenkaan yhtä selkeä kuin oopperoissa, joissa solistit löytyvät yleensä teoksen partituurista eli käsikirjoituksesta. Balettiryhmissä useimmat tanssijatkin saavat esittää solistirooleja riippumatta siitä, millä tasolla he ovat baletin hierarkiassa.

T = Tutu

Tutu on balettitanssijan harsomainen hame, joka on yleensä kiinnitetty puvun yläosaan. Ensimmäiset tutut tulivat käyttöön La Sylphide -baletissa 1830-luvulla. Romantiikan ajan ranskalaisissa baleteissa tutut olivat vapaasti roikkuvia, nilkkaan asti ulottuvia hameita, mutta vuosisadan lopun klassisissa baleteissa kehittyi nykyisen kaltainen, lyhyt, jäykkä ja ulkoneva tutu, joka tuo esille tanssijan jalkatyöskentelyn.

Tutu on tärkeä osa baletin visuaalisuutta. Katso video tutun historiasta.

U = Unikohtaus

Unikohtaus on monille klassisille baleteille tyypillinen kohtaus, jossa kuvataan päähenkilön näkemää unta. Esimerkiksi Bajadeerissa soturi Solor murtuu rakastettunsa Nikiyan kuolemasta, nauttii oopiumia ja näkee harhakuvana Varjojen valtakunnan, jossa balettikuoro tanssii Nikiyan moninkertaistuneena kaksoisolentona. Don Quijotessa nimihenkilö puolestaan vaipuu uneen ja kohtaa unessa ihannoimansa Dulcinean, ympärillään kauniita henkiolentoja dryadeja. Unikohtaukset ovat tyypillisiä balettien valkoisia kohtauksia, joissa suuri joukko naistanssijoita esittää näyttävän, taianomaisen kohtauksen.

V = Variaatio

Variaatio on baletin kaksintanssin eli pas de deux’n osa, jossa tanssija esittää yksin soolonumeron kaksintanssin keskellä. Variaatiossa tanssija pääsee näyttämään omaa osaamistaan ilman parityöskentelyä, ja usein variaatioissa esitetään haastavia ja näyttäviä liikesarjoja. Variaatioita nähdään irrallisina ohjelmanumeroina etenkin balettikilpailuissa.

Tanssija Yuka Masumoto esittää variaation baletissa Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas. Katso video.

W = Wili

Wilit ovat Giselle-baletissa esiintyviä henkiolentoja, kuolleiden morsiamien haamuja, jotka näkyvät baletin valkoisessa kohtauksessa. Valkoinen kohtaus on perinteiseen balettiteokseen olennaisesti kuuluva osa, jossa valkoisiin pukuisin pukeutuneet naistanssijat esittävät suurena joukkona näyttävän kohtauksen tehden liikkeet samanaikaisesti ja muodostaen geometrisiä kuvioita. Wilien kohtaus nähdään Gisellessä toisen näytöksen alussa, mikä on tavallista valkoisille kohtauksille; kun ensimmäisessä näytöksessä baletin tapahtumat keskittyvät ”todelliseen maailmaan”, toisessa näytöksessä siirrytään henkimaailmaan.

X = X-polvet

X-polvilla voidaan tarkoittaa baletin harjoittelussa syntyvää virheellistä asentoa, joka altistaa tanssijan polvivammalle. Klassisessa baletissa tanssijan jalat ovat aukikierrossa siten, että jalkaterät osoittavat suoraan sivuille. Aukikierto tulee lähteä tanssijan lonkista, jotta asento on turvallinen, mutta riittävän aukikierron saaminen lonkista edellyttää harjoittelua usein jo lapsesta saakka. Jos tanssija pakottaa jalkaterät aukikiertoon ilman lonkan tukea, eivätkä polvet käänny jalkaterien suuntaan, syntyy X-polvet.

Y = Ylväys

Klassisessa baletissa korostuu usein tanssijan ylväs asento pitkine niskoineen ja avoimine rintakehineen. Ylväs asento luo vaikutelman tanssin vaivattomuudesta ja etenkin kuninkaallisissa rooleissa viestittää arvovallasta. Baletin lisäksi myös esimerkiksi flamencossa, tangossa ja hitaassa valssissa ylväs asento on keskeinen.

Z = Z-sukupolvi

Z-sukupolven vuosina 1995—2012 syntyneet edustajat ovat nykyisin suurin ikäryhmä balettitanssijoiden keskuudessa. Balettitanssijan ura ammatissa alkaa yleensä varsin nuorena, 17—19-vuotiaana. Useimmat tanssijat ovat uransa huipulla noin 30-vuotiaana. Iän lähestyessä 40:ä vuotta moni tanssija joutuu jättämään raskaat pääroolit nuoremmille ja keskittymään joko pienempiin solistirooleihin tai vain kävelyrooleihin. Toiset tanssijat kuitenkin saattavat pystyä jatkamaan täysillä päärooleissakin aina eläkeikään, 44 vuoteen saakka.

Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat mm. ROOSA OKSAHARJU
Videot mm. JOUKA VALKAMA