Valoa ja varjoa: Mark-Anthony Turnage ja Lee Hall kertovat, kuinka Festen-ooppera syntyi
On kenties yllättävää, että säveltäjä Mark-Anthony Turnage ja libretisti Lee Hall päättivät tehdä oopperan juuri Thomas Vinterbergin elokuvasta Festen (”Juhlat”), joka julistautui alusta alkaen Dogma 95 -elokuvaksi. Vinterbergin ja Lars von Trierin vuonna 1995 luoma Dogma-tyylisuuntaus oli äärimmäinen vastareaktio kaikelle, mikä sen perustajien mielestä oli vialla nykyelokuvassa. Ylenpalttisen teknologian ja kaukaiseen aikaan tai paikkaan sijoittuvien tarinoiden sijaan se vaati pelkistettyä kerrontaa ja tapahtumia tässä ja nyt. Miten elokuvan riisuttu tyyli voisi toimia oopperassa, jota pidetään usein maailman loistokkaimpana ja pisimmälle hiottuna taiteenlajina?
Kun Turnage katsoi Festen-elokuvan ensimmäistä kertaa, hän ei vielä nähnyt sitä mielessään oopperana. Ei, vaikka hän myöntää etsivänsä jatkuvasti uusia ooppera-aiheita ja kokee niiden olevan ”todella vaikeita löytää”. Ystävänsä ehdotuksesta hän kuitenkin palasi uudelleen elokuvan ääreen, ja toisella katsomalla asia oli päivänselvä. “Miten ihmeessä en heti ymmärtänyt? Miksei kukaan tanskalainen säveltäjä, tai kukaan säveltäjä ylipäätään, ollut tehnyt tästä oopperaa? Valtaosa tapahtumista sijoittuu yhteen huoneeseen, juhlavieraiden joukko on koko ajan näyttämöllä kuin kuoro, ja illallispuheet ovat tietenkin aarioita!”
Myös Hall innostui aiheesta. Hänestä ooppera oli luonteva keino nostaa esiin Festenin rikasta tarinankerrontaa. “Elokuvassa todellisuus on ikään kuin korostettua. Dogma-tyyli käsivarakameroineen luo vaikutelman dokumentista, vaikka kyseessä on äärimmäisen tarkkaan rakennettu draama. Käsikirjoituksen osalta se on täydellinen: kaikki tapahtuu oikealla hetkellä, ja sivuhenkilöilläkin on omat pienet tarinan kaarensa. Festen oli kaunis teos sovitettavaksi uuteen muotoon, kuten oopperaksi.”
Hall uskoi oopperan laajentavan elokuvan ilmaisua vahvistamalla ja syventämällä tarinaa sekä toisinaan luomalla siihen ristiriitoja. “Ooppera antaa mahdollisuuden lisätä kerroksia ja leikitellä yleisön odotuksilla musiikin eri muotoja kohtaan. Musiikki voi provosoida tai rakentaa valheellista turvallisuuden tunnetta, joka myöhemmin rikotaan. Tai sitten näyttämöllä voi tapahtua jotakin kauheaa, mutta orkesterin luoma vastapaino tekee kokonaisuudesta vielä rikkaamman.”
Turnage on samaa mieltä. Hän kertoo, kuinka haastavaa oli luoda musiikkia teoksen keskeisen henkilöhahmon, Christianin, pitämään illallispuheeseen. Puheessa paljastuu, että isä on hyväksikäyttänyt seksuaalisesti Christiania ja tämän äskettäin itsemurhan tehnyttä kaksoissisarta Lindaa. “Miten muka sellainen puhe sävelletään? Elokuvassa tuo hetki on järisyttävä. Ratkaisin lopulta ongelman kirjoittamalla siihen melko lyyristä, jopa hieman arkista musiikkia. Musiikki täynnä ahdistusta olisi ollut toivoton ratkaisu.”
”Ooppera antaa mahdollisuuden lisätä kerroksia ja leikitellä yleisön odotuksilla musiikin eri muotoja kohtaan.”
Hallia kiehtoi myös oopperalle ainutlaatuinen keino kuvata ristiriitaisia tapahtumia ja tunteita samanaikaisten sävelkulkujen avulla. “Elokuvassa tapahtuu paljon yhtä aikaa. Oopperassa tämä voidaan tietenkin esittää näyttämöllä, mutta musiikki sitoo kokonaisuuden yhteen.”
Turnage jatkaa samoilla linjoilla. ”Eräässä kohtauksessa isoäiti laulaa juhlavieraille herkkää, kansanlaulumaista sävelmää, ja samanaikaisesti ulkona käydään raivokasta tappelua. Lyyrisen ja toivoakseni kauniin sekä inhottavan ja väkivaltaisen pohjavireen välille avautuu valtava ristiriita, jonka musiikki nostaa keskiöön.”
Entä luoko Turnage yksilöllisen, tunnistettavan musiikillisen teeman syventämään kutakin henkilöhahmoa? “Kyllä, ja niitä voi kutsua jonkinlaisiksi johtoaiheiksi”, hän sanoo. “Mutta kyseessä saattaa olla vain pieni melodianpätkä, harmoninen tausta tai tietty soittimen sävy. Jokaisella hahmolla on oma äänimaailmansa.”
Sekä säveltäjän että libretistin mielestä jo pelkkä esiintyjien määrä tuo uuden ulottuvuuden elokuvan tarinaan. Laajan henkilökaartin lisäksi mukana on kuoro. “Kun lavalla on 80 ihmistä, tarina ei enää rajoitu yksilöihin ja heidän tragedioihinsa vaan kertoo kollektiivisesta kieltämisestä”, Hall toteaa. Myös Turnage tunnistaa suuren ihmismassan visuaalisen ja äänellisen voiman. “Se muistuttaa Benjamin Brittenin Peter Grimesista. Kuoron rooli on todella tärkeä. Peter Grimesissa kuoro on syyttävä väkijoukko, kun taas Festenissä se on yhteisö, joka sivuuttaa ja peittää totuuden. Tällainen ihmismassan sointi on mahdollista vain oopperassa.”
Kollektiivisen kieltämisen teema sai lopulta kaksikon muuttamaan alkuperäistä tarinaa merkittävällä tavalla. He vaihtoivat lopun. Elokuvassa lapsiaan hyväksikäyttänyt isä myöntää viimein syyllisyytensä ja vetäytyy yhteisöstä nöyrtyneenä. Oopperassa ei nähdä vastaavaa tilintekoa, ja katsojalle käy selväksi, että sanaton sopimus hiljaisuudesta jatkuu.
“Mielestämme elokuvan loppu oli ristiriidassa tarinan perusajatuksen kanssa, joka käsittelee myötäilyä ja kieltämistä”, Hall sanoo. ”Elämme kieltämisen aikakaudella, oli sitten kyse seksuaalisesta väkivallasta, ilmastonmuutoksesta tai maailmalla nousevasta poliittisesta populismista. Elokuvan loppuratkaisusta luopuminen ulottaa oopperan teeman tarinan tapahtumia laajemmalle. Meille oli tärkeää, ettei isä joudu tilille teoistaan, sillä se olisi vienyt huomiota uhreilta. Halusimme pitää yleisön sympatiat heidän puolellaan.”
Päätös keskittyä uhrien näkökulmaan aiheutti myös toisen tärkeän eroavuuden oopperan ja elokuvan välille. Toisin kuin elokuva, ooppera antaa äänen Lindalle, hyväksikäytetylle ja kuolleelle tyttärelle. Oopperan lopussa hän laulaa mystikko Juliana norwichlaisen sanoin: “Kaikki kääntyy hyväksi, ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.” Turnagen mukaan tämä aaria ja sen jälkeinen orkesterivälisoitto muodostavat oopperan emotionaalisen huippukohdan.
Turnagen haluun luoda ooppera juuri Hallin kanssa vaikutti suuresti tämän musiikillinen ymmärrys. Billy Elliottin kirjoittanut Hall jos kuka tietää, millaiset laulun sanoitukset toimivat lavalla. “Jotkut kirjoittajat luulevat, että oopperalibreton ja näytelmän kirjoittaminen ovat yksi ja sama asia. Lee osaa valita sanoja, jotka kuulostavat laulettuina hyvältä, sillä hän on kirjoittanut musikaaleja.”
Festen-oopperan librettoa lukiessa huomaa heti, että kyseessä on libretto eikä näytelmä. Mukana on toistoa, rytmiä, kontrapunktia, kuoroa ja yhteislaulua. Musiikki tuntuu suorastaan pomppaavan sivuilta liikkeelle. “Tämä ei todellakaan päde moneen librettoon, usko pois”, Turnage sanoo.
Libreton keveys on niin ikään kaukana elokuvan ilmapiiristä. Tekstissä on mukana jopa huumoria. “Festen on todella, todella musta komedia”, Hall sanoo. “Huumorilla on vahva rooli Markin tuotannossa, ja siksikin olin niin innoissani yhteistyöstä. Emme edes puhuneet satiirista tai huumorista vaan ymmärsimme toisiamme vaistomaisesti. Suureen draama kuuluu myös nokkeluutta, satiiria, kitkeryyttä ja rouheutta. Se on aina moniäänistä. Miettikää vaikka Shakespearea! Festenin henkilöhahmojen kokoontumisen ja kohteliaiden muodollisuuksien kuvauksessa satiiri on yhtä tärkeää kuin synkät paljastukset. Hyvä esimerkki löytyy aivan oopperan alusta, missä kokonainen kuoronumero on omistettu illallisvieraiden pohdinnoille heille tarjotusta keitosta.”
”Toivon, että musiikillinen kieleni on suorasukaista; siinä on keveyttä, joka toimii vastapainona raskaalle tarinalle.”
Turnage kertoo musiikkinsa tuovan emotionaalisesti monisyiseen teokseen sekä valoa että varjoa. “Toivon, että musiikillinen kieleni on suorasukaista; siinä on keveyttä, joka toimii vastapainona raskaalle tarinalle. Ja kuten useimmissa sävellyksissäni, modaalisuus ja jazzin sointi ovat aina jollakin tavalla läsnä.”
“Rakastan Markin kurinalaista lähestymistapaa”, Hall sanoo. ”Tarinan musiikki edustaa oopperan parhaita perinteitä: vaikeatkin aiheet voivat olla esteettisesti upeita ja toisinaan jopa nautinnollista kuunneltavaa. Lopputulos on vuoristorata, niin kuin oopperan kuuluukin olla.” Turnage lisää: ”Elokuvan nähneet saattavat kuvitella, että ooppera on synkkä. Toivon heidän yllättyvän. Festen ei ole 90 minuuttia synkkyyttä.”
Teksti GILLIAN MOORE
Kirjoittaja on musiikkikuraattori, kirjoittaja ja radiojuontaja. Hän on Southbank Centren taiteellinen kumppani ja toiminut aiemmin sen musiikinjohtajana. Lisäksi hän on Royal Scottish National Orchestran taiteellinen neuvonantaja.
Kuvat MARC BRENNER / The Royal Opera
Festen Kansallisoopperan ohjelmistossa 27.3.2026 – 7.5.2026. Lue lisää Festen-oopperasta.
Suosittelemme
La Traviata
Morgonstjärnan – Aamutähti
La Traviata: teosesittely
Morgonstjärnan – Aamutähti: teosesittely
Morgonstjärnan – Aamutähti: ohjaajan näkökulma
Morgonstjärnan – Aamutähti: visuaalisen maailman tekijät
Morgonstjärnan – Aamutähti: näin oopperan musiikki syntyi
