Rintamakiertueita ja suru-uutisia
Kansallisbaletin käännekohtia 3
Talvi- ja jatkosodan aika 1939–44 vaikutti monin tavoin baletin toimintamahdollisuuksiin. Sota-aikana noudatettiin tiukkaa tanssikieltoa, sillä seuratansseja ei nähty soveliaiksi samaan aikaan kun rintamalla kuoli sotilaita. Tanssikielto koski kuitenkin sosiaalista tanssia eikä niinkään taidetanssia, kuten balettia, jonka toiminta oli rajoitettua muiden syiden vuoksi.
Talvisodan syttyessä marraskuun lopulla 1939 Oopperan toiminta jouduttiin keskeyttämään, ja jo heti ensimmäisissä pommituksissa Oopperatalon naapurissa sijainneet Teknillinen Korkeakoulu ja Neuvostoliiton lähetystö kärsivät mittavia vaurioita. Oopperatalo selvisi pienemmin vahingoin: talon ikkunat särkyivät ja ilmanpaine aiheutti pieniä vaurioita. Tanssijoiden työ oli tauolla talvisodan ajan, ja miestanssijoita tarvittiin rintamalla.
Oopperan toiminta alkoi jälleen keväällä 1940 rauhansopimuksen myötä, kun taloa saatiin kunnostettua pommitusten aiheuttamien tuhojen jäljiltä. Kaikki eivät kuitenkaan palanneet enää rintamalta jatkamaan töitään: tanssija Alf Salin menetti toisen käsivartensa Viipurinlahdella, ja hänen uransa oli takana.
Jatkosodan aikana Sylfidit näyttämöllä
Jatkosodan syttyessä 1941 useat tanssijat joutuivat jälleen palaamaan rintamalle, ja myös Oopperan orkesterina toimineen Helsingin kaupunginorkesterin muusikkoja oli palvelemassa rintamalla. Esitystoimintaa pystyttiin kuitenkin rajoitetusti jatkamaan, ja balettiohjelmistossa nähtiin muun muassa Sylfidit, johon tarvittiin ainoastaan yksi miestanssija. Arvo Martikainen tanssi roolin saadessaan lomaa merivoimista.
Esitystoiminta sota-aikana oli monin tavoin poikkeuksellista, ja yleisölle opastettiin ennen esityksen alkua, miten suojautuminen kellarikäytäviin tapahtuu mahdollisen ilmahälytyksen sattuessa. Oopperatalo kärsi pienistä vaurioista helmikuun 1944 suurpommituksissa, ja kaupungin ollessa pimennettynä esityksiä voitiin järjestää vain valoisana aikana. Tavallista vähäisemmän esitystoiminnan vuoksi tanssijat esiintyivät myös esimerkiksi Suomen Tanssitaiteilijain Liiton näytöksissä sekä erilaisissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa. Jatkosodan aikana saatiin myös suru-uutisia, kun tanssija Robert Nikko kaatui Karjalan rintamalla syyskuussa 1941.
Oman haasteensa toi myös jatkuva pula ja säännöstely sota-aikana ja vielä sodan jälkeenkin. Ruokaa säännösteltäessä tanssijoiden ruumiillinen työ kuitenkin huomioitiin siten, että tanssijat saivat raskaamman työn mukaisen ruokakortin verrattuna toimistotyötä tekeviin rinnastettuihin laulajiin. Esimerkiksi sodan jo päätyttyä 1945 Ooppera joutui hakemaan lupaa myös puhdistusaineelle, sillä lavasteet tuli pestä ja käyttää uudelleen kankaiden puutteen vuoksi. Siitä huolimatta baletin toimintakin pääsi nopeasti vauhtiin tanssijoiden palattua rintamalta. Lokakuussa 1944 saatiin näyttämölle baletti Onnen linna, ja ensimmäiset Joutsenlammenkin esitykset nähtiin seuraavana vuonna – kun venäläiset oopperat ja baletit eivät olleet enää sota-ajan tapaan jäädytettyinä.
Viihdytystoimintaa rintamalla
Jatkosodan aikana sotilaille järjestettiin laajaa viihdytystoimintaa. Myös Oopperan laulajat ja tanssijat olivat mukana. Kesällä 1943 Eva Hemming, Irja Koskinen ja Alexander Saxelin tekivät kuukauden pituisen kiertueen yhdessä hanuristin ja kolmen voimistelijan kanssa rintamalinjojen lähelle Itä-Karjalan Uhtuaan. Samana vuonna 30-henkinen joukko laulajia ja tanssijoita lähti rintamalle esittämään Carmen-oopperaa. Esityksiä järjestettiin Terijoella, Ollilassa, Valkeasaaressa ja Siesjärvellä, joihin rakennettiin amfiteatterit ja näyttämöt lavasteineen. Ooppera ja baletti olivat monille sotilaille täysin uusia kokemuksia, mutta kiitollinen yleisö seurasi esityksiä tarkasti ja eläytyen. Kiertueen aikana Carmenin näki noin kymmenentuhatta sotilasta, lottaa ja siviiliä.
Keväällä 1944 hyvin tanssipainotteinen ohjaus operetista Kreivitär Mariza esitettiin 8 000 katsojalle Kivennavan Haukilammen maastossa. Esitykset toivat vaihtelua pitkään rintamalla olleille sotilaille, ja sotilasvirkailija kirjasi esityksestä ottamaansa kuvaan: ”Balettikohtaukset antoivatkin erikoisesti silmänruokaa. Vähän ärsyttävää kylläkin sille joka on ollut pidemmän aikaa lomalla käymättä.” Suomi lienee ollut maailman ainoita maita, joka vei kokonaisia oopperaesityksiä rintamalle. Suurten rintamakiertueiden lisäksi tanssijat esiintyivät myös esimerkiksi aseveli-illoissa ja sotasairaaloissa.
Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat SUOMEN KANSALLISOOPPERAN JA -BALETIN ARKISTO, SA-KUVA (mm. Esko Manninen, J. Taube)
Kirjallisuutta
Juhani Koivisto: Suurten tunteiden talo (WSOY 2011)
Laakkonen ym. (toim.): Se alkoi joutsenesta. Sata vuotta arkea ja unelmia Kansallisbaletissa (Karisto 2021)
Irma Vienola-Lindfors & Raoul af Hällström: Suomen Kansallisbaletti 1922–1972 (Fazer 1981)
Katso Yle Areenassa
Katso Elonetissä
Suosittelemme
Suomalainen Ooppera saa balettiryhmän
Gé, Saxelin, Gé, Saxelin…
Kesäkiertueilla balettia koko kansalle
Kansainvälisiä huippuja idästä ja lännestä
Balettimestarit vaihtuvat, Sylvestersson pysyy
Kansallisbaletti vie Suomi-kuvaa maailmalle
Yksityisestä balettikoulusta ammatilliseksi oppilaitokseksi
