Baletin pianisti Marja-Kaisa Mäkinen
Marja-Kaisa Mäkinen säestää työkseen Baletin harjoituksia.
”Tutustuin – ja ihastuin kertaheitolla pianonsoittoon ja klassiseen musiikkiin opettajieni Sinikka ja Vesa Rautavirran ansiosta. Kävin ala-asteen Pertunmaalla pienessä idyllisessä kyläkoulussa, jossa kaikki oppilaat saivat muun muassa kokeilla pianonsoittoa. Innostuin musiikista niin kovasti, että tokaluokkalaisena pääsin opiskelemaan Päijät-Hämeen konservatorioon Lahteen. Vanhempani urakoivat maatilan töiden ja lehmien hoidon ohessa joka viikko kuljetukseni soitto- ja teoriatunneille, vaikka matkaa oli tunti suuntaansa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen minut hyväksyttiin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, ja valmistuttuani työskentelin joitakin vuosia pianonsoiton opettajana.
Oopperataloon päädyin aivan sattumalta. Silmiini osui työpaikkailmoitus, jossa Kansallisbaletti haki balettipianisteja. Pääsin koesoittoon ja sain paikan keväällä 2001, mutta en yhtään tiennyt, mitä tuleman piti. Balettipianistin ammattiin ei ole Suomessa erillistä koulutusta, joten perehdytys sujui pitkälti seuraamalla muiden balettipianistien työskentelyä harjoituksissa ja balettitunneilla sekä balettivideoita katsomalla. Balettiin tutustuminen oli kiehtovaa, mutta myös pelottavaa. Suhina, kuhina ja korkea vaatimustaso laittoivat tottumattoman pään alkuun pyörälle.
Balettipianisteilla on tavallaan kaksi työtä. Ensimmäinen työ on säestää vierailevien opettajien ja talon omien balettimestareiden vetämät balettitunnit eli aamutunnit. Tunneilla tanssijat tekevät liikesarjoja balettitangon ääressä sekä monenlaisia piruetti- ja hyppysarjoja. Jokaisella opettajalla on oma tyylinsä, ja on tärkeää, että musiikki sopii opettajan toiveisiin, opetustapaan ja kulloiseenkin liikesarjaan. Valitsemme ja etsimme aamutuntien musiikit itse, joten saan soittaa itselleni tärkeää musiikkia, kuten omia voimabiisejäni tai vaikkapa elokuva- ja popmusiikkia. Balettitunnin aikana ehtii soittaa kymmenittäin erilaisia kappaleita, joten pidän korvat jatkuvasti auki uusille, kivoille melodioille. On aina hauskaa, kun tanssija tulee tunnin jälkeen kysymään, mikä se yksi kappale olikaan. Meille on kunnia-asia, että balettitunteja säestää oikea pianisti. Eläkkeelle jääneet tanssijat usein kertovat kaipaavansa joka-aamuista elävää musiikkia.
Työn toinen puoli on ohjelmistoharjoitukset, joissa harjoitellaan esitettäviä teoksia. Harjoitukset alkavat yleensä kuusi viikkoa ennen ensi-iltaa. Me pianistit tutustumme partituuriin ja teokseen ennen harjoitusten alkamista muun muassa katsomalla esitystallenteita ja tietenkin soittamalla. Harjoitustilanteessa teemme partituuriin jatkuvasti merkintöjä, jotta opimme tietämään, minkälainen koreografia missäkin musiikin kohdassa on. Tällä tavoin pystymme harjoituksissa aloittamaan soittamisen juuri oikeasta kohdasta.
Kaikista teoksista ei kuitenkaan ole olemassa pianopartituuria. Silloin soitamme musiikkia tallenteena tietokoneelta. Yleensä tällaisissa baleteissa musiikkina on esimerkiksi sinfonioita, konserttoja tai kuoromusiikkia. Äänitteidenkin soittaminen on antoisaa, koska silloin ehdin kiinnittää enemmän huomiota tanssijoihin ja partituuriin, kun minun ei tarvitse huolehtia omasta soitostani.
Teemme kuusipäiväistä työviikkoa kuten balettitanssijatkin. Työpäivä alkaa kymmeneltä, mutta yleensä tulen lämmittelemään ja valmistautumaan päivään vähän aikaisemmin. Teosharjoitukset alkavat klo 11.30 ja ne kestävät viiteen saakka. Esitysiltoina on myös lämmittelytunti kuudesta puoli seitsemään. Pääsääntöisesti pianisti lähtee kotiin silloin, kun yleisö asettuu katsomoon.
On hirveän kiehtovaa seurata esityksen koko matka harjoitussalista näyttämölle. Saliharjoituksista siirrytään näyttämölle paria viikkoa ennen ensi-iltaa. Orkesteri ei ole mukana ihan ensimmäisissä näyttämöharjoituksissa, vaan kapellimestari tutustuu teokseen ja tanssijoihin johtamalla pianistia. Lisäksi esityksen vaikeimpia kohtia harjoitellaan päivittäin silloin, kun esitykset ovat jo käynnissä. Tyypillisesti meillä on työn alla kahdesta kolmeen teosta samaan aikaan.
Ensi-illan lähenemisen tuntee aina nahoissaan. Saan joka kerta kylmiä väreitä, kun näyttämöharjoituksissa on ensimmäistä kertaa mukana orkesteri, lavasteet ja valot ja kun tanssijoilla on esiintymisasut ja maskit. Muistan vieläkin, miten upeaa oli, kun näin näyttämöharjoituksissa ensimmäistä kertaa Pähkinänsärkijän ja Hiirikuninkaan lumihiutaleiden tanssin. Liikutun kohtauksesta edelleen joka kerta.
Balettipianistin työ on oikeastaan palveluammatti. Tärkeintä ei ole se, kuinka hyvä muusikko olen, vaan tehtäväni on varmistaa, että harjoitukset sujuvat mahdollisimman hyvin. Sanoisin, että balettipianistilla pitää olla sopivassa suhteessa sekä nöyryyttä että pokkaa. Tämä työ tuskin sopisi esiintymistä rakastavalle, sillä parhaimmillamme olemme melko näkymättömiä.
Hyvä soittotaito on kuitenkin ehdoton edellytys tehtävässä pärjäämiselle. Työssä tarvitaan myös improvisaatiokykyä, luovuutta, hyvää muistia ja keskittymiskykyä, yhteistyötaitoja, joustavuutta sekä kestävyyttä. Koko illan baletin pianopartituurissa on keskimäärin yli 200 sivua soitettavaa, joten hiki lentää harjoituksissa usein pianistillakin.
Koen olevani etuoikeutettu, koska saan soittaa ammatikseni upeaa musiikkia ja työskennellä taitavien ihmisten kanssa. Balettitanssijat ovat todellisia superihmisiä, joiden työskentelyä on kiehtovaa saada seurata lähietäisyydeltä. Arvostan myös kapellimestareita: he saavat käyttää sekä kaikkia musiikillisia että diplomaattisia kykyjään ratkaistessaan baletin monimutkaisia tempohaasteita. Kapellimestarin rooli esityksissä on todella tärkeä, sillä he mahdollistavat tanssin ja musiikin yhteispelin. Kaiken tämän lisäksi työpaikkani sijaitsee varmasti kaupungin kauneimmalla tontilla. On todellista arkipäivän luksusta kävellä Oopperatalon käytävillä upeiden pukujen keskellä ja kuulla keskusradiosta näyttämöltä tulvivaa musiikkia.
Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta parasta tässä työssä kuitenkin on kollegani Ulla ja Dmitry. Olemme työskennelleet yhdessä pitkään, ja saamme korvaamatonta tukea toisistamme. Oopperatalossa on kaiken kaikkiaan hienoja ja osaavia ihmisiä, jotka ovat aina valmiita auttamaan. Saamme työskennellä baletin ihmisten lisäksi esimerkiksi nuotiston, ääniosaston, tuottajien sekä näytäntö- ja orkesterijärjestäjien kanssa.
Raskainta on se, että joka päivä täytyy kyetä oppimaan ja omaksumaan uutta. Tässä ammatissa oppii joka päivä jotain vähintäänkin itsestään jos ei muuten. Työ on nopeatempoista, ja tilanteet vaihtuvat ja muuttuvat tiuhaan tahtiin. Joskus härdellin keskellä on vaikea pysyä rauhallisena. Työpäivät ovat esityskaudella usein pitkiä ja yksi vapaapäivä ei aina tunnu riittävän palautumiseen. Työt myös seuraavat helposti kotiin, koska pianistin on pakko harjoitella ja huolehtia siitä, että saapuu harjoituksiin aina mahdollisimman hyvin valmistautuneena.
Suosikkibalettini on Prokofjevin Tuhkimo. Se oli urani ensimmäinen balettiensi-ilta, jonka harjoituksissa sain olla mukana alusta asti. Tuhkimon upeaa musiikkia on ihana soittaa, joten odotan aina innolla sen palaamista ohjelmistoon. Myös Spartacus on jäänyt vahvasti mieleeni, oli inspiroivaa tutustua teokseen ensimmäistä kertaa. Joutsenlampi on aina vaikuttava. Sen pianopartituurissa on vaikeita kohtia, jotka joutuu joka kerta opettelemaan uudestaan, mutta minusta on vain mukavaa, että tutussakin teoksessa on haastetta.
Vapaa-ajallani nautin ennen kaikkea hiljaisuudesta ja siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Koska työpäivien pituus vaihtelee paljon, on hankalaa sitoutua säännöllisiin harrastuksiin. Nautin lukemisesta ja kotikonnuilla vierailemisesta. Kesäisin vietän mielelläni aikaa maaseudulla mökkeilemässä. Silloin en koske pianoon ollenkaan. Olen huomannut, että muutaman viikon tauon pitäminen soittamisesta tekee hyvää.”
Teksti PAULA RANTO
Kuvat MIRKA KLEEMOLA
Suosittelemme
Thomas Mann ja kaipuun anatomia
”Rakkaus, joka ei uskalla sanoa nimeään”
Kurkkaa kulisseihin: Ammattilaiset esittelevät työvälineensä
Kesäyön unelma on komedia rakkaudesta
Aloittelijan opas balettiin
Uusia kasvoja Kansallisbaletissa 2024
Ruusunen sai Suomen ensi-iltansa lähes sata vuotta sitten
