Thomas Mann ja kaipuun anatomia
Kansallisbaletissa syksyllä 2024 nähtävä Kuolema Venetsiassa -baletti perustuu Thomas Mannin samannimiseen novelliin. Mann tunnetaan parhaiten kertomakirjallisuudestaan, johon kuuluu yksitoista romaania ja kolmisenkymmentä novellia. Jukka O. Miettinen avaa artikkelissaan kirjailijan elämää, tuotantoa ja sen merkitystä.
Kuolema Venetsiassa -baletti perustuu saksalaisen kirjailijan Thomas Mannin samannimiseen novelliin vuodelta 1912. Mann on 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuden jättiläinen. Yli puoli vuosisataa kestäneen hengästyttävän monipuolisen uransa aikana hän kirjoitti runoja, näytelmiä, artikkeleita, esseitä ja yli 600 esitelmää. Parhaiten hänet kuitenkin nykyään tunnetaan kertomakirjallisuudestaan. Siihen kuuluu yksitoista romaania sekä kolmisenkymmentä novellia, joista tunnetuin on juuri Kuolema Venetsiassa. Nobelin kirjallisuuspalkinnon hän sai vuonna 1929.
Thomas Mann syntyi vuonna 1875 vanhaan lyypekkiläiseen porvarissukuun. Vuonna 1905 Mann avioitui varakkaan ja kulturellin, maallistuneen juutalaissuvun tyttären Katia Pringsheimin kanssa. He saivat kuusi lasta. Thomas Mann tunsi jo varhain vetoa ikäisiään nuorukaisia kohtaan, mistä kertovat hänen kirjeenvaihtonsa ja päiväkirjansa. Novellissa Tonio Kröger vuodelta 1903 taiteilijaksi tähtäävä, homoerotiisuuteensa heräävä nuorukainen kuvailee, kuinka hän tuntee olevansa ”merkitty, arvoituksellisella tavalla erilainen kuin muut”. Taiteellisuus ja seksuaalinen toiseus säilyivät Mannin koko tuotannon keskeisinä teemoina.
mannit myrskyissä
Mannin toinen romaani, Taikavuori, ilmestyi vuonna 1924. Siitä tuli kansainvälinen menestys, ja kun Mann vielä viisi vuotta myöhemmin sai Nobel-palkinnon, oli hän maineensa huipulla. Maailmansodan jälkeinen Weimarin tasavallan aika vuoteen 1933 oli suhteellisen liberaali, ja esimerkiksi Mannien kaksi vanhinta lasta Erika ja Klaus saattoivat pyörittää rohkeaa poliittista kabareetaan ja elää tahoillaan suhteellisen avoimesti homoseksuaaleina. Yhteiskunta oli kuitenkin murroksessa, ja poliittisesti Thomas Mann kallistui nyt vahvasti vasemmalle.
München, missä Mannit asuivat, oli kansallissosialistisen liikkeen pääkaupunki. Tilanteen kärjistyessä Mannien lapset kehottivat vanhempiaan emigroitumaan Sveitsiin. Sinne he muuttivatkin vuonna 1933, jolloin natsit aloittivat juutalaisten ja homoseksuaalien vainot sekä kirjarovionsa. Mannin tuotantoa ei rovioon heitetty. Kotiin Müncheniin jäivät kätköön Mannin arkaluontoiset päiväkirjat, joiden joutuminen natsien käsiin olisi tuhonnut hänen maineensa. Mutkien kautta ne saatiin lopulta toimitettua Sveitsiin.
Vuonna 1943 Katia ja Thomas muuttivat Yhdysvaltoihin. Siellä Mann opetti Princetonin yliopistossa ja toimi emigranttiyhteisön keskushahmona. Hän aloitti BBC:n kansainvälisen levityksen kautta Hitleriä kritisoineen, laajaa huomiota herättäneen radiolähetysten sarjan. Mannin suurromaani Tohtori Faustus ilmestyi vuonna 1947. Se on pessimistinen kuvaus toisen maailmansodan aikojen humanistisen arvoperinnön rappeutumisesta, päähenkilönä paholaisen kanssa sopimuksen tehnyt säveltäjä. Vuonna 1953 Mannit palasivat Sveitsiin, missä Thomas Mann kuoli vuonna 1955. Hänen päiväkirjansa pysyivät kaksi vuosikymmentä sinetöityinä.
Kuolema Venetsiassa ja sen tulkinnat
Thomas Mannin 36-vuotiaana kirjoittama novelli Kuolema Venetsiassa sai heti ilmestyttyään suuren suosion. Tarinassa on monia sävyjä. Kuten yleensä, Mannin kuvaus ympäröivästä maailmasta on hyvin tarkka ja nyansoitu. Kolerahoureessa Aschenbachin todellisuudentaju häilyy, ja erilaiset ihmishahmot saavat yliluonnollista painokkuutta. Aschenbachin mielessä Tadzio näyttäytyy antiikin idealisoituina nuorukaishahmoina, kuten Ganymedeksena, Narkissoksena ja Eroksena. Tarinan voi kokea myös symbolisena ja myyttisenä kaipuuna kohti kauneutta ja valoa.
Tapansa mukaan Thomas Mann käytti tarinansa materiaalina omia kokemuksiaan ja kohtaamiaan ihmisiä; Mann esimerkiksi todella lomaili Lidolla vaimonsa ja poikansa kanssa. Vuonna 1975 ilmestyneissä muistelmissaan Katia kertoi, että kaikki yksityiskohdat olivat peräisin todellisuudesta paitsi se, että Thomas olisi seurannut poikaa ympäri Venetsiaa. Puolison enemmän tai vähemmän latentti homoseksuaalinen puoli ei ollut perheelle mikään salaisuus.
Kuolema Venetsiassa on innoittanut monia taiteilijoita omiin tulkintoihinsa. Italialaisen ohjaaja Luchino Viscontin komeaa filmatisointia vuodelta 1971 sävyttää vahvasti Gustav Mahlerin sinfoninen musiikki. Mahler oli Mannien perhetuttu, ja näin musiikki heijastaa myös aikansa henkeä. Vuonna 1973 aiheesta valmistui Benjamin Brittenin ooppera, joka jäi hänen viimeiseksi työkseen. Kantaesityksessä Aschenbachin roolin esitti Brittenin elämänkumppani, tenori Peter Pears. Musikaaliksi novellin muokkasi vuonna 2019 belgialainen ohjaaja Ivo van Hove. Suomessa Sanna Kekäläinen teki vuonna 1999 tarinasta koreografian, jonka pääosan esitti Jorma Uotinen. Viimeksi Carl Knif toteutti sen tanssiteatterin keinoin Oulun teatterissa vuonna 2023.
Teksti JUKKA O. MIETTINEN
Kirjoittaja on tanssitaiteen tohtori, tanssikriitikko ja tietokirjailija.
Kuvat ROOSA OKSAHARJU
Kuolema Venetsiassa Suomen kansallisbaletissa 1.–23.11.2024.
Suosittelemme
Kuolema Venetsiassa: koreografi ja tanssijat kertovat
”Rakkaus, joka ei uskalla sanoa nimeään”
Kesäyön unelma on komedia rakkaudesta
Aloittelijan opas balettiin
Uusia kasvoja Kansallisbaletissa 2024
Ruusunen sai Suomen ensi-iltansa lähes sata vuotta sitten
Saiturin joulu: kohti ensi-iltaa
