Suomalainen Ooppera syntyi 150 vuotta sitten
”Tänäpänä antaa nuori suomalainen operaseura Wiipurissa ensimmäisen julkisen näytäntönsä, jotenka tällä päivällä tulee olemaan erityinen merkityksensä suomalaisen taiteen historiassa.”
Marraskuussa 2023 on kulunut 150 vuotta ensimmäisen suomalaisen oopperaryhmän perustamisesta. Suomalaisena Oopperana tunnetun ryhmän ensimmäinen esitys nähtiin ja kuultiin Viipurissa 21. marraskuuta 1873.
Ensimmäisen kerran Suomessa lienee kuultu oopperamusiikkia jo Ruotsin vallan aikana 1700-luvun loppupuolella, kun saksalainen teatteriseurue esitti puhe- ja laulunäytelmiä Turussa. Vierailevien ulkomaisten seurueiden esityksiä alettiin nähdä säännöllisemmin Helsingissä, Turussa ja Viipurissa 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäinen ensisijaisesti oopperoihin keskittynyt seurue, saksalainen W. von Kestelootin ryhmä vieraili Helsingissä 1839. Seurueen esiintyjät olivat oikeita oopperalaulajia eivätkä näyttelijöitä ja seurueella oli myös oma orkesteri. Ohjelmistossa ryhmällä oli yhdeksän oopperateosta. Seuraavina vuosikymmeninä Suomessa vieraili saksalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä seurueita.
Myös suomalaiset toteuttivat yksinkertaisia laulunäytelmiä orkesterin ja amatöörilaulajien voimin jo esimerkiksi 1820-luvulla Turussa ja Viipurissa sekä 1840-luvulla Helsingissä. Ensimmäinen suomalainen oopperateos, Fredrik Paciuksen Kung Karls jakt, Kaarle-kuninkaan metsästys sai kantaesityksensä Helsingissä Esplanadilla sijainneessa puisessa teatterirakennuksessa 1852. Se toteutettiin vielä pitkälti amatöörivoimin, sillä mukana oli vain neljä ammattilaulajaa.
Suomenkielisen kulttuurin asemaa kehittävän Suomalaisen Seuran draamallisen osaston johtaja Kaarlo Bergbom toimi aktiivisesti teatteri- ja oopperataiteen kehittämiseksi. 1870-luvun alussa hän matkusti ahkerasti Saksassa ja Pietarissa ja näki jopa 40 oopperatuotantoa. Bergbomin johdolla toteutettiin ensimmäinen suomenkielinen oopperaesitys Trubaduuri, joka sai ensi-iltansa vuonna 1870 Helsingin Arkadia-teatterissa, nykyistä Kiasmaa vastapäätä. Esplanadilta uuden kivisen teatterirakennuksen paikalta siirretty rakennus oli tuohon aikaan pääosin Venäläisen teatterin käytössä.
Suomalainen ooppera aloittaa toimintansa
Kaarlo Bergbomin tarmokkuuden ansiosta maahan saatiin myös ensimmäinen vakituinen suomenkielinen teatteriseurue, Suomalainen Teatteri. Ryhmän toiminta alkoi vuonna 1872 Porissa ja Tampereella, ja seuraavana vuonna se sai käyttöönsä Helsingin Arkadia-teatterin. Teatterin alusta alkaen Bergbomin haaveena oli perustaa sen rinnalle kansallinen oopperaseurue.
Jo teatterin toisena toimintavuotena, keväällä 1873 Bergbom valmisteli oopperatoiminnan aloittamista Suomalaisen Teatterin yhteydessä. Ensimmäiseksi oopperaksi hän valitsi Donizettin Lucia di Lammermoorin, jonka libreton suomensi Antti Tuokko (Törneroos). Tuokko ei tuntenut teoksen partituuria, joten Bergbomin tehtäväksi jäi muokata suomennosta nuotteihin sopivaksi. Syksyllä valmistelut etenivät niin, että Bergbom saattoi julkistaa teatterin lauluosaston ensimmäiset kiinnitykset. Samalla lauluosastosta alettiin käyttää nimeä Suomalainen Ooppera.
Suomalaisen Oopperan ensimmäisiksi solisteiksi kiinnitettiin sisarukset, sopraano Emmy Strömer ja altto Sofie Strömer, sekä tenori Ludvig Ericsson ja basso John Bergholm. Baritoni Lorenz Nikolai Achté toimi sekä solistina että harjoituskapellimestarina. Oopperaesitysten kuoro oli tarkoitus koota kullakin esityspaikalla paikallisista harrastajista. Ryhmään kiinnitettyjen solistien lisäksi solistirooleja laulaisivat teatterin laulutaitoiset näyttelijät.
Lokakuussa 1873 Suomalainen Teatteri matkusti Viipuriin, jossa oli ohjelmistossa niin näytelmien ensi-iltoja kuin ensimmäinen oopperaesityskin. Achté ja viipurilainen kapellimestari Herman Waechter johtivat laulajien ja näyttelijöiden harjoituksia. Ensi-iltaa odotellessa solistit antoivat viipurilaisyleisölle konsertin 13.10. Kuun lopulla solistit valmistautuivat ensi-iltaan myös vierailemalla Pietarissa Lucia di Lammermoorin esityksessä. Strömerin sisaret jäivät kuitenkin matkasta säädyllisyyssyistä, ja pääroolissa laulava Emmy Strömer oli toki jo tutustunut rooliinsa Pariisissa. Hänelle tulevan ensi-illan puitteet Viipurissa olivat muutenkin kovin vaatimattomat, kun hän oli tottunut esiintymään suuremmilla estradeilla vakiintuneen laulajaryhmän kanssa esimerkiksi Tukholmassa.
Bergbomin suurisuuntaisiin suunnitelmiin kuului myös oman orkesterin perustaminen, mutta tähän ei mahdollisuuksia ollut. Orkesterina Viipurissa kuultiin Ernst Schnéevoigtin johtamaa pientä viipurilaista orkesteria. Paikallisista lauluharrastajista saatiin koottua kuoroon riittävä määrä naislaulajia, mutta mieslaulajien vajetta jouduttiin paikkaamaan teatterin näyttelijöillä. Haasteita oli myös solistien kanssa, sillä ruotsalainen tenori Ludvig Ericsson ei osannut suomea ja hänen suomen kielen ääntämisensä oli vajavaista. Ericssonilla ei ollut myöskään kokemusta näyttelemisestä oopperoissa, joten harjoituksissa Bergbom esitti ensin hänen roolinsa hänen laulaessaan rinnalla.
Nopeasti toteutettu Suomalaisen Oopperan ensimmäinen teos sai ensi-iltansa ja samalla Suomalainen Ooppera avajaisnäytöksensä 21.11.1873. Viipurilaisyleisö ja kriitikot olivat jo saaneet nauttia saksalaisten ja pietarilaisten oopperaseurueiden säännöllisistä vierailuista, joten heille ooppera taidemuotona oli tuttu. Kriitikoiden kommentit olivat pääosin kannustavia, vaikka arviot sisälsivät myös kritiikkiä.
Suomalaisen Oopperan toiminta jatkui aktiivisena, sillä Lucia di Lammermoorin esitysten jälkeen Viipurissa sai ensi-iltansa Trubaduuri jo joulukuussa. Vuodenvaihteen jälkeen Suomalainen Teatteri lauluosastoineen suuntasi pariksi kuukaudeksi Turkuun, jonne ei vielä kulkenut rautatietä, vaan matkaa taitettiin rekien kyydissä Hämeenlinnan asemalta. Jo pelkkä laulajien matka Turkuun venyi pitkäksi, kun seurue eksyi matkalla ja jäi lopulta pitämään muutaman päivän tauon Kiikalan pappilaan. Maaliskuussa 1874 ryhmä pääsi lopulta Helsingin Arkadia-teatteriin, ja ensimmäiset Suomalaisen Oopperan esitykset nähtiin ja kuultiin myös pääkaupungissa. Niin Lucia kuin Trubaduurikin saivat Helsingissä innostuneen vastaanoton.
Lupaavasti alkaneen Suomalaisen Oopperan toiminta päättyi taloudellisiin vaikeuksiin 1879. Vakituinen suomalainen oopperaseurue loi kuitenkin pohjaa kotimaiselle säännölliselle oopperatoiminnalle, ja lopulta vuonna 1911 perustettiin uusi oopperaseurue Kotimainen Ooppera. Helsingin Aleksanterin teatterissa toiminut ryhmä sai pian sekin nimekseen Suomalainen Ooppera, ja 1950-luvulla siitä tuli Suomen kansallisooppera. Suomalainen Teatteri puolestaan jatkoi toimintaansa ilman lauluosastoa, ja se tunnetaan nykyisin Suomen Kansallisteatterina.
TEKSTI Jussi Iltanen
KIRJALLISUUTTA
Pentti Paavolainen: Arkadian arki, Kaarlo Bergbomin elämä ja työ II 1872–1887 (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu 2016)
Hannu-Ilari Lampila: Suomalainen ooppera (WSOY 1997)
suosittelemme
Suomalainen Ooppera saa balettiryhmän
Aloittelijan opas oopperaan
Armas Järnefeltin aika Suomalaisessa Oopperassa
Haastattelussa Kansallisoopperan uusi taiteellinen johtaja Thomas de Mallet Burgess
Kuoron ABC
Orkesterin uuden aikakauden alku
Joutsenlammen historiaa Suomessa
