Kun harpisti Stefania Saglietti kuuli, että Kansallisoopperan orkesterin pasuunan koesoiton voitti Francisco Couto, häntä harmitti. ”Pari kaveriani oli hakenut pasunistin paikkaa, ja tietenkin olin toivonut kollegaksi kaveria. Mutta vakanssin sai joku portugalilaistyyppi”, Stefania kertoo.

Hän kävi kuitenkin kurkkaamassa tulevan kollegansa Facebook-profiilia. Francisco oli kivannäköinen. Myös Francisco kävi tahollaan tutustumassa Kansallisoopperan orkesterin muusikoiden kuviin etukäteen – ja pani merkille Stefanian.

Kaksikko tapasi toisensa ensi kerran syyskauden alussa 2015. ”Orkesterissa oli tuohon aikaan vielä aika pieni osa ei-suomalaisia muusikoita, joten oli luontevaa hakeutua heti toistemme seuraan”, Francisco sanoo.

Stefania oli aloittanut työt Oopperaorkesterissa vuotta aiemmin ja tarjoutui esittelemään Franciscolle Helsinkiä. Kierroksella kävi ilmi, ettei Stefaniakaan vielä oikein tuntenut kaupunkia. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä juttua riitti tunneiksi. ”Heti oli selvää, että meillä on poikkeuksellinen yhteys. Emme voineet lopettaa puhetta, ja treffit jatkuivat kellon ympäri”, Stefania nauraa.

Kaksi viikkoa ensitreffeistä pari totesi seurustelevansa, kuukauden jälkeen he muuttivat yhteen. Töissä asiasta kerrottiin pikkujouluissa Franciscon koeajan päätyttyä. Uutinen otettiin ilolla vastaan.

Kaikkien aikojen kihlat

Helmikuussa 2017 Oopperatalossa esitettiin Joutsenlampea. Erään esityksen lopuksi orkesterin vuosittain myöntämä hyvän kollegan Jaska-palkinto jaettiin poikkeuksellisesti yleisön edessä. Palkinnon sai Stefania, joka nousi orkesterimontusta aplodien aikana näyttämölle.

”Joutsenlampi on vaativa teos harpistille, ja olin palkintoa noutaessani vielä syvästi keskittynyt musiikkiin”, Stefania kertoo.

Yllätys oli suuri, kun lavalle astelikin Francisco valtava ruusukimppu käsissään. Francisco polvistui Stefanian eteen ja kosi tätä. Pari kihlautui täyden katsomon ja kollegojen hurratessa.  

”Se oli täydellinen yllätys. Ja aivan uskomattoman romanttista”, Stefania muistelee.

Suurimman vaikutuksen teki se, miten koko talo oli juonessa mukana. Esityksen venyttäminen muutamallakin minuutilla vaikuttaa satojen ihmisten työaikaan ja vaatii järjestelyitä kaikkien illan esitykseen osallistuvien osastojen kanssa. Lisäksi lähimmät kollegat orkesterista olivat harjoitelleet tapausta varten fanfaarin kihlaparille, toiset olivat leiponeet kakkua juhlan kunniaksi. Kaikki oli tapahtunut salassa, eikä Stefania ollut aavistanut mitään.

”Halusin yllättää Stefanian ja tehdä tunteitani kuvaavan suuren eleen”, Francisco kertoo.

Vasta soittaessaan kosintaa edeltävässä esityksessä hän hoksasi, mitä oli tekemässä 1300 ihmisen edessä.

”Tapa, jolla Oopperan ja Baletin väki lähti tähän mukaan liikuttaa valtavasti. Olemme muuttaneet työn perässä pois omasta kotimaasta ja kauas omista perheistämme. Tämä työyhteisö adoptoi meidät ja muodostaa meille suuren perheen Suomessa”, Stefania summaa.

Näyttävät kihlat herättivät huomiota. Iltapäivälehti teki siitä jutun ja kevään mittaan vastaantulijat töissä ja Töölön kaduilla pysähtyivät onnittelemaan. Se oli Franciscolle vähän vaivaannuttavaa. Hän kertoo olevansa ujonpuoleinen, eikä järjestänyt kosintaa julkisuus mielessään: ”Halusin vain yllättää Stefanian ja tehdä tunteitani kuvaavan suuren eleen.”

Vasta soittaessaan kosintaa edeltävässä esityksessä hän hoksasi, mitä oli tekemässä yli 1300 ihmisen edessä. Alkoi jännittää, aika lailla. ”Ja soitin huonosti, niin että kollegat kysyivät, onko joku vialla”, Francisco nauraa nyt.

Yhdessä työskentely tuntuu hyvältä  

Stefania ja Francisco tykkäävät työskennellä yhdessä. On helppoa, kun toinen ymmärtää omaa työtä, tukee ja antaa palautetta.

”Vaikka emme harjoituksissa ja esityksissä voi puhua toisillemme, tuntuu hyvältä olla samassa huoneessa, jossa Francisco näkee minut ja minä näen hänet”, Stefania tiivistää.

Viime vuosina yhteiseen työntekoon on tullut taukoja, sillä parilla on 1- ja 4-vuotiaat lapset. Francisco vietti viime syksyn kotona perheen kuopuksen kanssa, mutta palasi orkesteriin tammikuussa. Stefanian vanhemmat tulivat Italiasta Suomeen kolmeksi kuukaudeksi auttaakseen lasten kanssa. ”En tiedä, miten pärjäisimme ilman vanhempiani. Yhtälö on vaikea, päiväkoti menee kiinni iltapäivällä, mutta me työskentelemme illat esityksissä”, Stefania kertoo.  

Vaikka työn ja perheen yhteensovittamisessa on omat kiemuransa, Stefania ja Francisco ovat suunnattoman onnellisia lapsistaan.

”Tietenkin olemme kiireisempiä ja väsyneempiä kuin ennen, mutta elämään on tullut vain entistä enemmän iloa ja rakkautta”, Francisco summaa.

Perhe on asettunut Suomeen pysyvästi. Stefanialla ja Franciscolla on vakipaikat orkesterissa ja molemmat viihtyvät Oopperalla hyvin. Suomessa on myös hyvä ja turvallista kasvattaa lapset.  

”On tässä meidän kuviossamme jotain jännittävää kohtalon makua. Millä todennäköisyydellä italialaisena tapaisin portugalilaisen miehen Suomessa? Ja että hän on kirkkaasti elämäni tärkein ihminen”, Stefania tuumii.  

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat EMMA SUOMINEN