Madama Butterfly: japanilainen näkökulma
Giacomo Puccinin Milanossa vuonna 1904 ensi kertaa esitetyn Madama Butterflyn tarina sijoittuu Japaniin. Artikkelissa pianisti Kumi Shimozaki avaa oopperan historiaa ja sen yhteyksiä japanilaiseen kulttuuriin.
Kun teoksen tarina sijoittuu vieraaseen kulttuuriin, on vaikeaa välttää toisintamasta kulttuurisia ja etnisiä stereotypioita. Madama Butterfly ei ole poikkeus, ja oopperan yhteydessä tuodaankin usein esiin sen kiistatta sisältämä orientalismi. Oopperaa voi kuitenkin katsoa toisenlaisestakin näkökulmasta. Toisin kuin esimerkiksi koominen ooppera Mikado (1885), Madama Butterfly ei sekoita Itä-Aasian maita keskenään tai sisällä avointa etnisyyteen tai kulttuuriin kohdistuvaa pilkkaa. Puccini tarjoutui säveltämään oopperan välittömästi nähtyään alkuperäisen David Belascon Madama Butterfly -näytelmän vuonna 1900, ja teoksen viehätysvoima kumpuaakin merkittävästi muokatusta libretosta ja oopperan musiikillisesta ilmaisusta, joka kurkottaa näytelmän sisältämän tyypillisen orientalismin yli.
”Ooppera sisältää runsaasti ennakointeja sekä yksityiskohtaisia viittauksia japanilaiseen kulttuuriin, ajatteluun ja musiikkiin.”
Puccinin perehtyneisyys materiaaliinsa tulee esimerkiksi esille tavassa, jolla hän hyödyntää musiikillisia elementtejä draaman ilmaisuun. Tässä merkittävä rooli on oopperan sisältämillä japanilaisilla lauluilla, kuten vanhalla sävelmällä ”Sakura sakura”, kansallislaululla ”Kimigayo” ja marssilaululla ”Miyasan miyasan”, jotka tunnetaan hyvin nyky-Japanissakin. Esimerkiksi ensimmäiseen näytökseen sisältyy kohtaus, jossa Pinkertonille esitellään Cio-Cio Sanin samurai-isän lyhyt miekka, jolla tämä suoritti perinteisen soturin itsemurhan, seppukun. Saattaa vaikuttaa yllättävältä, että taustalla soi kirsikankukkia kuvaava ”Sakura sakura” -melodia. Todellisuudessa melodian valinta kuitenkin osoittaa japanilaisen kulttuurin tuntemusta: japanilaisessa symboliikassa kirsikkapuiden kukinnon lyhyyden edustama katoavaisuus rinnastuu usein kuolemaan. ”Sakura sakuran” käytön voikin tulkita musiikilliseksi vihjeeksi, joka rinnastaa samurait ja kuoleman kirsikankukkiin. Samalla se mahdollisesti ennakoi Cio-Cio Sanin kohtaloa.
Ooppera sisältääkin runsaasti vastaavanlaisia ennakointeja sekä yksityiskohtaisia viittauksia japanilaiseen kulttuuriin, ajatteluun ja musiikkiin. Tähän myötä vaikutti merkittävästi japanilainen Hisako Ōyama, jonka avulla Puccini tutustui japanilaiseen kulttuuriin Milanossa. Ōyama oli Japanin suurlähettilään Tsunasuke Ōyaman puoliso sekä viulisti, pedagogi ja säveltäjä Nobu Kōdan läheinen ystävä, jolla oli syvä musiikillinen tausta. Puccini pyysi tietoja japanilaisesta ajattelusta ja kulttuurista Hisakolta, joka hankki tälle Japanista saakka nuotteja ja levyjä sekä muuta Japanin kulttuuriin liittyvää materiaalia. Täytyy muistaa, että 1900-luvun alussa Japani oli ollut vuosisatojen sulkeutumisen jälkeen auki muulle maailmalle vasta noin puoli vuosisataa, eikä maa ollut maailmalla vielä kovin tunnettu tai vaikutusvaltainen. Puccinilla olikin ilmeinen pyrkimys hankkia Japanista mahdollisimman paljon oikeaa tietoa, jota ei ollut helposti saatavilla.
Madama Butterfly kantaesitettiin Milanossa helmikuussa 1904, mutta yleisön vastaanotto jäi tuolloin viileäksi. Kun uudistettu versio esitettiin kolme kuukautta myöhemmin Bresciassa, oopperasta tuli valtava menestys. Mitä esitysten välillä tapahtui? Ilmeisen syyn eli libreton muokkaustyön ohella unohtuu helposti, että oopperan uusi menestys liittyi myös Venäjän–Japanin sotaan. Japanin tuoreet voitot – lopulta voitto koko sodassa – nostivat pienen itäaasialaisen saarivaltion kansainvälistä profiilia, mikä teki Japaniin sijoittuvasta oopperasta huomattavasti kiinnostavamman. Ironista onkin, että jos Japanin sotaonni olisi ollut toisenlainen, Madama Butterflyn vastaanotto olisi saattanut jäädä kantaesityksen tasolle. Tämä kertoo siitä, miten sattumanvaraiset asiat saattavat vaikuttaa kiinnostukseen toista kulttuuria kohtaan.
Merkittäviä historiallisia latauksia liittyy myös tapahtumapaikkaan, Nagasakiin, joka sijaitsee Kyūshūn saarella Lounais-Japanissa. Hiroshiman tavoin kaupunki tiedetään maailmanlaajuisesti kenties parhaiten vuoden 1945 atomipommista, mutta Nagasaki tunnetaan myös syvästä yhteydestään kristinuskoon, joka on vahvempi kuin millään muulla Japanin alueella. Alue on tästä syystä joutunut myös buddhalaisten vainojen kohteeksi. Myös Madama Butterflyssa voi havaita, kuinka syvälle juurtunut buddhalaisuuden ja kristinuskon välinen ristiriita on. Cio-Cio Sanin setä esimerkiksi raivostuu kuullessaan, että tämä on kääntynyt kristinuskoon avioiduttuaan Pinkertonin kanssa – buddhalaisuus oli nimittäin merkittävä osa samuraiden identiteettiä. Cio-Cio Sanin näkökulmasta aviomiehen uskontoon kääntyminen on osoitus pyyteettömästä rakkaudesta, mutta sedälle tämä näyttäytyy juurien ja esi-isien kieltämistä. Näin raskasta rikettä on mahdotonta sovittaa.
Nagasakissa eli oopperan tapahtumien aikaan paljon naisia, joista tuli Japaniin sijoitettujen ulkomaisten sotilaiden ja kauppiaiden ”paikallisia vaimoja”. Cio-Cio San on kuitenkin tässä ryhmässäkin poikkeus. Hän on syntyjään korkea-arvoisesta samuraisuvusta, ja vasta 15-vuotiaana hän luultavasti uskoo Pinkertonin kauniita sanoja eikä ymmärrä asemaansa amerikkalaisen miehen kepeänä romanssina. Suorastaan orientalistinen perusasetelma yhdistää alkuperäistä näytelmää ja Puccinin oopperaa, mutta oopperassa henkilöhahmojen puutteita myös hyvitetään. Cio-Cio Sanilla itsellään on oopperassa vahvempi tahto kuin näytelmässä, jossa hän on hyvin epävarma eikä juurikaan tuo esiin itseään. Alussa itsekeskeisenä esitetty, imperialistinen Pinkerton puolestaan katuu jälkipuoliskolla vilpittömästi harkitsemattomuuttaan, kun hän tajuaa rakastuneen Cio-Cio Sanin odottaneen itseään uskollisesti. Todennäköisesti Pinkertonilla ei ollut minkäänlaista kulttuurista ymmärrystä tapahtumista ja niiden vaikutuksesta ennen oopperan traagista loppua.
Tässä mielessä Puccinin ooppera kuvaa myös kulttuuristen kohtaamisten ja muutosten tärkeyttä, vaikkakin oman aikansa näkökulmasta. Ihmiset näkevät maailman eri tavoin riippuen kasvuympäristöstään ja kokemuksistaan. Kokemukset ovat elämän rikkaus, mutta voivat johtaa myös vääriin päätöksiin. Meidän on monesti elämässämme kyseenalaistettava itseämme tiedostamattomista uskomuksistamme ja ennakkoluuloistamme. Madama Butterflyn kaltaiset oopperat ja taiteen voima tarjoavat siihen mahdollisuuden.
Teksti KUMI SHIMOZAKI
Kirjoittaja on pianisti ja musiikkitieteilijä
Kuvat HEIKKI TUULI
