Laineen ja Uotisen johdolla uuteen taloon
Kansallisbaletin käännekohtia 9
Vuonna 1984 Kansallisbaletissa alkoi uusi kausi, kun monien lyhytaikaisiksi jääneiden johtajien jälkeen tehtävään kiinnitettiin ryhmän entinen ensitanssija Doris Laine. Tanssijoiden keskuudessa Laineen valinta herätti ensin vastustusta, sillä hänen asemansa ensitanssijana ja pääjohtaja Alfons Almin puolisona oli herättänyt kiistoja esimerkiksi roolivalinnoissa. Laine vakiinnutti kuitenkin muutamassa vuodessa paikkansa uudessa tehtävässään, toimi aktiivisesti koko tanssin kentän puolestapuhujana monissa luottamustehtävissä ja luotsasi ryhmää kohti uutta Oopperataloa.
Pitkä tie kohti uutta Oopperataloa
Aleksanterin teatteri oli tarkoitettu alun perinkin vain väliaikaiseksi tilaksi Oopperalle, ja tilojen ahtaus ja puutteellisuus haittasivat toimintaa vuosi vuodelta yhtä enemmän. Näyttämön pienuuden vuoksi baletti ei pystynyt esittämään täysimittaisia klassisen baletin teoksia, vaan koreografiaa jouduttiin soveltamaan pienelle näyttämölle sopivaksi. Esimerkiksi Joutsenlampea ei enää vanhassa talossa esitetty lainkaan 1980-luvun alun jälkeen.
Uuden Oopperatalon suunnittelu entiseltä sokeritehtaalta vapautuneelle tontille Töölönlahden rannalle alkoi lopulta 1970-luvulla, ja Doris Laineen aloittaessa baletinjohtajana 1984 suunnitelmat uudesta talosta olivat jo valmiina. Talon valmistuminen kuitenkin viivästyi suunnitellusta, ja uuteen taloon päästiin muuttamaan vasta Laineen kauden päätyttyä 1993. Ohjelmistossa kuitenkin näkyi jo lähestyvä muutto suuremmalle näyttämölle muun muassa aiempaa suuremmille esiintyjäryhmille tehtyinä teoksina ja useiden eri osajakojen harjoittamisena samoihin teoksiin.
Laineen kaudella pääpaino klassisessa baletissa näkyi esimerkiksi Pähkinänsärkijän, Napolin, Bajadeerin ja Gisellen uusina versioina sekä monina uusina klassisen baletin liikekielellä toteutettuina koko illan tarinabaletteina. Uusia mittavia teoksia olivat muun muassa Youri Vamosin Carmina Burana Carl Orffin musiikkiin sekä Jerome Robbinsin Les Noces Igor Stravinskyn musiikkiin. Molemmat esitettiin Messukeskuksessa, jossa näyttämön suuruus ja katsomopaikkojen määrä olivat aivan toista luokkaa kuin vanhassa Oopperatalossa. Les Noces palasi ohjelmistoon seuraavan kerran vasta uudessa Oopperatalossa.
Pitkän uran koreografina tehneen Elsa Sylvesterssonin jäätyä eläkkeelle baletti tilasi uusia kotimaisia teoksia monilta koreografeilta. Marjo Kuusela jatkoi Seitsemän veljeksen jälkeen tarinallisten aiheiden parissa luoden baletin Ronja Ryövärintytär Jukka Linkolan musiikkiin. Tommi Kitti puolestaan laati Niskavuori-tarinaan pohjautuvan koreografian Loviisa Eero Hämeenniemen musiikkiin. Sukutaustaltaan suomalainen, Pariisin Oopperan kokeellista tanssiryhmää luotsannut Carolyn Carlson teki ohjelmistoon nykytanssiensi-illan Maa Kaija Saariahon musiikkiin.
Laineen kaudella nuoresta polvesta solistitehtäviin kohosivat muun muassa Jukka Aromaa, Tiina Väre, Susanna Vironmäki, Juha Kirjonen, Sini Länsivuori, Jarkko Niininen ja Tuuli Tuominen.
Uusi baletinjohtaja – uusi Oopperatalo
Doris Laineen seuraajaa valittaessa ei myöskään vältytty keskustelulta uuden johtajaehdokkaan sopivuudesta tehtävään. Tehtävään valittiin aiemmin Kansallisoopperan baletissa tanssijana työskennellyt Jorma Uotinen, joka oli kuitenkin suunnannut baletista vahvasti nykytanssin suuntaan työskennellessään tanssijana Carolyn Carlsonin kokeellisessa ryhmässä Pariisissa sekä Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän tanssimestarina, koreografina ja taiteellisena johtajana. Vuonna 1992 baletinjohtajaksi valitun Uotisen arvioitiinkin ennakkoon vievän ryhmää aiempaa vahvemmin nykytanssin suuntaan.
Uuden Oopperatalon myötä baletti sai ajanmukaiset ja asialliset, aiempaan nähden kolminkertaiset harjoitus- ja esitystilat ja ryhmän koko kasvoi kolmanneksella. Uudessa talossa ohjelmistoon voitiin ottaa täysimittaisia teoksia, jotka edellyttivät suurikokoista näyttämöä ja aiempaa suurempaa tanssijakuntaa. Päänäyttämön lisäksi pienimuotoisia, usein nykytanssipohjaisia tuotantoja voitiin toteuttaa pienellä näyttämöllä Alminsalissa.
Uotisen kauden alkaessa baletti sai huomattavaa nostetta uuden johtajan järjestämistä näkyvistä vierailuista, maksuttomista esityksistä Eduskuntatalon edessä jopa 20 000 katsojalle ja Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa järjestetyistä vierailevista näytännöistä. Uuden Oopperatalon avajaiset olivat luonnollisesti aikakauden huomattavin mediatapahtuma kulttuurin saralla, ja ankarasta lama-ajasta huolimatta uuden talon 1300-paikkainen katsomo täyttyi ääriään myöten ilta toisensa jälkeen.
Oopperatalon avajaisviikon balettiensi-iltana nähtiin Vladimir Bourmeisterin Joutsenlampi, jota oli pyritty saamaan jo vuosia aiemmin vanhan talon ohjelmistoon. Uuden tuotannon päärooleissa nähtiin nuoren polven lahjakkaita tanssijoita: Nina Hyvärinen, Minna Tervamäki ja Anu Sistonen sekä Antti Honkanen, Jarkko Niininen ja Juha Kirjonen. Muita 1990-luvun uusia kärkinimiä olivat esimerkiksi Sampo Kivelä, Jonas Lundqvist, Kare Länsivuori, Francis Guardia, Jessica Kellgren ja Barbora Kohoutková.
Uuden näyttämön myötä useat klassikkoteokset saivat uudet versionsa näyttämölle Pähkinänsärkijästä ja Prinsessa Ruususesta La Sylphideen. Hyvin aikaa kestäviksi suosikeiksi nousivat 1995 ensi-iltansa saanut Don Quijote, 1996 Romeo ja Julia sekä 1997 Bajadeeri, jotka kaikki ovat säilyneet Kansallisbaletin ohjelmistossa jo yli 25 vuoden ajan. Kansainvälisestikin merkittävä ensi-ilta oli ranskalaisen tähtitanssijan Sylvie Guillemin Kansallisbaletille luoma uusi Giselle, jossa koreografi itse tanssi yhtenä nimiroolin esittäjistä. Giselle oli yksi useista ensi-illoista, joissa näkyi Uotisen vahvat suhteet ranskalaiseen tanssiyhteisöön.
Uusi johtaja toi ohjelmistoon teoksia maailmalta useilta nykytanssin huippunimiltä kuten William Forsythelta, Ohad Naharinilta ja Angelin Preljocaj’lta. Uotinen itse teki ryhmälle johtajakautensa aikana yhdeksän uutta teosta, ja ohjelmistossa nähtiin myös hänen aiempaa tuotantoaan, kuten vielä 2010-luvullakin esitetty Ballet Pathétique. Voimakkaimmin taiteiden raja-aitoja mursi goottihenkinen punkkaribaletti Evankeliumi, joka toi katsomoihin aivan uudenlaista yleisöä.
Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat SUOMEN KANSALLISOOPPERAN JA -BALETIN ARKISTO (Kari Hakli, Sakari Viika)
Kirjallisuutta
Laakkonen ym. (toim.): Se alkoi joutsenesta. Sata vuotta arkea ja unelmia Kansallisbaletissa (Karisto 2021)
Uotinen. Baletin käsiohjelma (Suomen kansallisbaletti 2010)
Muita lähteitä
Kansallisoopperan ja -baletin arkisto
Ohjelmistoa ja tanssijoita 1984–2001
Katso Yle Areenassa
Suosittelemme
Suomalainen Ooppera saa balettiryhmän
Gé, Saxelin, Gé, Saxelin…
Rintamakiertueita ja suru-uutisia
Kesäkiertueilla balettia koko kansalle
Kansainvälisiä huippuja idästä ja lännestä
Balettimestarit vaihtuvat, Sylvestersson pysyy
Kansallisbaletti vie Suomi-kuvaa maailmalle
