Kuka kirjoitti menestysnäytelmän Pohjalaisia?
Leevi Madetoja sävelsi ja kirjoitti tekstin Pohjalaisia-oopperaan. Se perustuu samannimiseen näytelmään, jonka kirjoittajaksi usein mainitaan toimittaja Artturi Järviluoma. Mutta oliko Järviluoma todellisuudessa näytelmän kirjoittaja? Kiinnostava artikkeli avaa salamyhkäistä tarinaa näytelmän taustalla.
Helmikuussa 1914 Kansallisteatterille toimitettiin näytelmä, jonka kirjoittajan nimeä ei mainittu. Näytelmä sai kannatusta ja se hyväksyttiin esitettäväksi lokakuussa. Tekijää ei kerrottu yleisölle vielä syksylläkään. Nimi paljastui vasta pari viikkoa ennen ensi-iltaa, kun Tampereen Sanomissa 13.9. kerrottiin näytelmän tulevan myös Tampereen Teatterin ohjelmistoon. Kirjoittajaksi mainittiin toimittaja Artturi Järviluoma (1879–1942).
Näytelmä Pohjalaisia sai ensiesityksensä Kansallisteatterissa 2.10.1914 ja siitä tuli valtava menestys. Ihmetystä herätti, että näytelmäkirjailijana täysin kokematon Järviluoma oli jo ensimmäisellä yrittämällä pystynyt tekemään elävien henkilöhahmojen täyttämän eheän draaman. Alkoikin liikkua huhuja, että Järviluoma ei olisi kirjoittanut tekstiä itse, vaan hänelle olisi päätynyt jonkun tuntemattoman kirjoittajan työ. Huhut vahvistuivat, kun Järviluoma ei myöhemmin pystynyt tuottamaan mitään lähellekään vastaavan tasoista tekstiä.
Varmaksi tiedetään kuitenkin, että juuri Artturi Järviluoma muokkasi syksyllä 1913 näytelmän siihen asuun, jossa se nyt tunnetaan. Säilyneistä käsikirjoitusversioista näkyy näytelmän kehittyminen ja muuttuminen. Selvää on myös, että Järviluoma lisäsi näytelmään kansanlauluja. Tässä häntä avusti kansanlaulut kerännyt säveltäjä Toivo Kuula, jonka keruumatkan alussa Järviluoma oli itsekin ollut mukana.
Ei kuitenkaan ole tiedossa, mistä Järviluoma sai aiheen käsiinsä. Ainakaan näytelmän tapahtumat eivät liittyneet hänen omaan elämänpiiriinsä. Järviluoma oli syntyisin Alavudelta, mutta näytelmän ihmiset ja tapaukset viittaavat selvästi Alahärmän historiaan 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tuolloin paikkakunnalla vaikutti tunnettuja puukkojunkkareita, kuten maineikas Antti Isotalo, ja siellä tapahtui myös epäsuositun nimismiehen puukotus.
Järviluoma ei koskaan valaissut näytelmän lähtökohtia, vaan esitti sen syntyneen kuin sattumalta. Hän kertoi jopa kirjoittaneensa näytelmän muun tekemisen puutteessa omaksi ilokseen ja muistutti oudon vaatimattomasti, ettei ole oikeastaan kirjailija. Eteläpohjalaisella luonteenlaadulla ”trossataan” kyllä pienemmilläkin saavutuksilla kuin klassikkonäytelmän kirjoittamisella, joten tämä salamyhkäinen suhtautuminen oli omiaan aiheuttamaan epäilyksiä.
Kenties merkittävintä syytä näytelmän aloittamiseen juuri syksyllä 1913 Järviluoma ei mainitse. Hän oli tuolloin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Tammikuussa 1914 häntä haettiin jopa konkurssiin, joka kuitenkin raukesi konkurssipesän varojen puutteessa.
Vuonna 1936 Järviluoma kertoi enemmän lähtökohdistaan, mutta silloinkin hän muisteli lähtökohtana olleen lähinnä sortokauden ilmapiirin ja liian väkivaltaisen yleisen kuvan puukkojunkkareista. Suullisia tai kirjallisia lähteitä hän ei maininnut missään vaiheessa. Monet kirjailijat ovat toki punoneet vaikuttavia tarinoita tyhjästä. Se vaatii kuitenkin erityistä luovaa mielikuvitusta, jota Järviluomalla ei myöhemmän tuotannon perusteella ollut.
Periaatteessa on mahdollista, että aikakauden henki on ottanut välikappaleekseen yhden ihmisen, joka on suuren innoituksen vallassa luonut merkittävän tekstin. Tätä voisi kuitenkin pitää suorastaan kirjallisena ihmeenä, sillä koko laajan näytelmän kirjoittaminen eri versioineen tapahtui vain kahdessa kuukaudessa.
Oliko pohjalla toinen teksti?
Yksi selitys näytelmän vaivattomalle synnylle on, että Järviluomalla olisi ollut muokattavana jokin valmis teksti. Tällöin hän olisi toiminut pikemminkin dramaturgina kuin kirjailijana. Dosentti Pentti Paavolaisen mukaan ”todennäköisyys sille, että Pohjalaisia kirjoittaessaan Järviluomalla on ollut pöydällään jokin toinen teksti, jonka pohjalta tai ’päälle’ hän on kirjoittanut, on varsin suuri ellei varma.”
Tähän viittaa jo sekin, että ensimmäinen käsikirjoitusversio näyttää syntyneen vaivattomasti ilman suuria korjauksia. Mahdollisen lähdetekstin on täytynyt olla jo valmis ja hyvin kirjoitettu näytelmä. Aikalaiskirjailijoista tällaisen olisivat pystyneet tekemään lähinnä vain Santeri Alkio ja Artturi Leinonen, jotka tunsivat riittävän hyvin aihepiirin. Heillä ei kuitenkaan olisi ollut mitään syytä päästää käsistään menestysteoksen tuomaa mainetta ja tuloja. Taustalla todennäköisesti olevan näytelmän kirjoittaja ei siis voinut 1914 enää olla vaatimassa osaansa tekijyydestä.
Tekstin kirjoittajaksi arvailtiin Järviluoman härmäläistä huonetoveria, keuhkotautiin kuollutta kotiopettajaa, nuorena kuollutta alavutelaista naista ja jopa erästä nimismiestä. Kotiopettajateoria kuulostaa todennäköisimmältä. Artturi Järviluoma oli keskeyttänyt Vaasan lukion ja hän pääsi ylioppilaaksi vasta vuonna 1901 kotiopettajan avustuksella. Olisiko opettajalla ollut valmis näytelmä, jota hän esitteli Järviluomalle siinä toivossa, että tämä järjestäisi näytelmän nuorisoseuran näyttämölle? Ja olisiko tämä kotiopettaja kuollut ennen Pohjalaisten syntyä?
Anton Kangas Vahva ehdokas kirjoittajaksi
Ainoa nimeltä mainittu ehdokas keuhkotautiin kuolleeksi lahjakkaaksi kotiopettajaksi on Anton Kangas (1867–1904). Hänen tekijyyttään on tarkastellut perusteellisesti Timo Kallio vuonna 2024 ilmestyneessä kirjassaan, joka sisältää myös Pohjalaisten ensimmäisen version varustettuna tarkoilla huomioilla tekstin todellisuustaustasta.
Anton Kangasta ei tosin tunnettu kirjailijana sen enempää kuin Järviluomaakaan, mutta hänellä oli monin tavoin paremmat edellytykset näytelmän kirjoittamiseen kuin Järviluomalla. Alahärmässä syntynyt Kangas opiskeli yliopistossa lakia ja kieliä, toimi kansakoulunopettajana Kangasniemellä ja toimittajana Joensuussa sekä asui jonkin aikaa myös Englannissa. Sekä Alahärmässä että Kangasniemellä hän oli mukana perustamassa nuorisoseuraa. Kangas kuoli tuberkuloosiin 1904.
Kankaan jäljille johti suullinen perimätieto. Sen mukaan alahärmäläinen Antti Hilli (1888–1970) näki 1914 Pohjalaisten koe-esityksen Lapualla ja sanoi sen olevan sama kuin Kankaan kirjoittama näytelmä Härmäläisiä. Aivan ongelmaton ei todistus kuitenkaan ole. Hilli oli näytelmää mahdollisesti harjoiteltaessa vasta toisella kymmenellä, ja hänen lausuntonsa tuli esille toisen käden tietona vasta hänen kuolemansa jälkeen. Näytelmästä nimeltä Härmäläisiä ei ole säilynyt yhtään kappaletta eikä siitä ole kirjallisia mainintoja. Kankaan toimimisesta Järviluoman kotiopettajana ei myöskään ole varmaa tietoa.
Vaikka pitäviä kirjallisia todisteita ei ole löydettävissä, aihetodisteet viittaavat Kankaaseen. Kuten Timo Kallio osoittaa, näytelmän Pohjalaisia tapahtumat sijoittuvat Anton Kankaan kotiseudulle ja henkilöillä on esikuvia jopa Kankaan lähipiirissä. Kangas oli kaiken lisäksi yksi harvoja yliopistosivistyksen hankkineita alahärmäläisiä. Muita sopivia kirjoittajaehdokkaita ei ole ilmaantunut.
Asian täytyi olla paikkakunnalla monien tiedossa. Miksi siitä kuitenkin vaiettiin? Yhtenä syynä saattoi olla se, että Pohjalaisia kohosi nopeasti kansallisnäytelmäksi ja sortotoimien vastaiseksi vertauskuvaksi. Sen merkitystä ei haluttu horjuttaa.
Järviluoma itse ei voinut paljastaa lähteitään. Menestysnäytelmän osoittautuminen edes osittain toisen kirjoittajan tekemäksi olisi vaarantanut Järviluoman saamat huomattavan suuret tekijänpalkkiot. Kun Järviluoma vielä nousi näytelmäkirjailijoiden liiton puheenjohtajaksi, toisen tekstin lainaaminen olisi ollut erityisen noloa.
Todennäköiset syntyvaiheet
Lopullinen totuus ei selvinne koskaan. Mahdollisesti Pohjalaisia rakentui yli kymmenen vuoden aikana monessa vaiheessa. Perustana oli vuosisadan vaihteessa syntynyt näytelmäkäsikirjoitus, joka oli jossain vaiheessa päätynyt Järviluoman haltuun. Näytelmässä esiintyviä kansanlauluja tallennettiin kesällä 1907. Laulun Tuuli se taivutti koivun larvan tekstimuoto osoittaa Järviluoman käyttäneen Toivo Kuulan 1910 julkaisemaa sovitusta, laulu Talapakan Nikolaista taas on ilmeisesti Järviluoman itse tallentamassa muodossa, sillä teksti poikkeaa Kuulan julkaisemasta.
Lopullinen kirjoittaminen alkoi 20.10.1913 ja näytelmä valmistui jo jouluksi. Helmikuussa 1914 Jalmari Lahdensuo esitteli nimettömän käsikirjoituksen Kansallisteatterin johtokunnalle, ja huhtikuussa se hyväksyttiin esitettäväksi. Kantaesityksen 2.10.1914 ohjasi Lahdensuo, joka tässä vaiheessa on todennäköisesti myös vaikuttanut tekstiin. Kirjana näytelmä julkaistiin marraskuussa 1914.
Kuka siis pitäisi ilmoittaa näytelmän tekijäksi? Koska mahdollinen pohjateksti ei ole säilynyt, on mahdotonta määritellä tarkasti kuinka suuri osa siitä on siirtynyt suoraan Pohjalaisiin. Jos se vastaa Järviluoman käsialalla kirjoitettua ensimmäistä versiota, teksteissä on huomattavan paljon samaa.
Joka tapauksessa Järviluoma on kirjoittamisen edetessä parantanut tekstiä ja tuonut sen teemoja selkeämmin esille. Esimerkiksi loppukohtaus on kehittynyt ratkaisevasti, sillä ensimmäisessä luonnoksessa näytelmä ei päättynyt Jussin kuolemaan vaan Antin paluuseen. Tässä versiossa Erkki Harri toteaa lopuksi, että elämän ja työn pitää jatkua: ”Kaappo, valjasta hevonen. Lähdetään kylvön tekoon”. Julkaistun näytelmän lopettaminen Liisan sanoihin: ”Ei mun silmäni enää ole kirkkahat” saattaa hyvinkin olla ohjaaja Jalmari Lahdensuon vaikutusta. Näin esirippu laskeutuu juuri tehokkaimmassa kohdassa.
Pitkä matka oopperaksi
Väinö Sola näki näytelmässä hyvän aiheen oopperalle. Säveltäjän pitäisi tietenkin olla Toivo Kuula, jonka keräämät laulut olivat olennainen osa näytelmää. Järviluoma kirjoitti ehdotuksesta Kuulalle marraskuussa 1917 ja ihmetteli ”miten siitä libreton saisi muovailluksi”. Kuulan mielestä hänellä ei ollut mitään etuoikeutta aiheeseen, vaan Järviluoma voisi kirjoittaa libreton Leevi Madetojalle: ”Sen pienen palveluksen, jonka minä sinulle tein antaessani kootuista lauluistani laulut sinun näytelmääsi olet tuhatkerroin palkinnut sillä, että ne laulut olet tehnyt tunnetuksi yli Suomen”. Kuula ei kyseenalaistanut Järviluoman tekijyyttä. ”Eihän ’Pohjalaisissa’ ole mitään muuta minulta saatua kuin laulut ja nekään eivät ole minun, vaan meidän.”
Madetoja hankki näytelmän 1918 ja alkoi itse muokata librettoa. Hän tiivisti näytelmän taitavasti ja toi esiin draaman ydinteemat. Voi olettaa hänen ainakin keskustelleen tekstistä myös puolisonsa L. Onervan kanssa. Ainakin syyskuussa 1923 hän pyysi Onervalta apua Liisan ja Jussin dueton Kauan kaipasin ystävää muotoiluun. Onerva kuitenkin kieltäytyi ja piti itseään epävarmana ”kansanlaulun alalla”.
Jussin viimeisten sanojen muuttuminen ensimmäisestä näytelmäluonnoksesta oopperalibrettoon kuvaa hyvin tekstin vähittäistä jalostumista. Ensimmäinen versio, joka siis saattoi olla suoraan pohjatekstin mukainen, on tällainen: ”Minä näen laajan lakeuden ja siellä vapaan kansan, joka ei koskaan alistu ruoskan alaiseksi”. Painetussa näytelmässä Jussi sanoo: ”Näen kansan kulkevan kirkkahin otsin. Se kansa ei koskaan nöyrry ruoskaa tottelemahan!” Libretossa Madetoja lisää sanat ”vapaana” ja ”orjan” ja näin tragedia saa vieläkin vaikuttavamman lopun: ”Näen kansan kulkevan vapaana kirkkahin otsin. Se kansa ei koskaan nöyrry orjan ruoskaa tottelemahan!”
Matka pohjatekstinä olleesta näytelmästä lopulliseksi oopperalibretoksi kesti mahdollisesti yli 20 vuotta. Sinä aikana tekstiin vaikutti kenties jopa kuusi ihmistä. Oopperan tekijätiedot pitäisikin kenties määritellä näin monimutkaisesti: Leevi Madetojan libretto perustuu Artturi Järviluoman näytelmään, joka pohjautuu mahdollisesti tuntemattomaan näytelmään, jonka mahdollinen kirjoittaja on Anton Kangas.
Teksti JUHANI KOIVISTO
Kirjoittaja on oopperan ja kirjallisuuden tutkija. Tärkeimpinä lähteinä ovat Timo Kallion kirja Pohjalaisia – kuuluisa kansannäytelmä ja sen kiehtovat syntyvaiheet, Pentti Paavolaisen esitys aihetta käsitelleessä SKS:n tutkijaseminaarissa 2013, Juhani Koiviston Kuula-elämäkerta Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan ja Artturi Järviluoman kirjeenvaihto, Leevi Madetojan ja L. Onervan kirjeenvaihto sekä Järviluomaa käsittelevät kirjoitukset Uudessa Suomettaressa ja Tampereen Sanomissa.
Suosittelemme
Suomalaisen oopperan monet kasvot
”Straussin musiikki paljastaa Salomen viattomuuden”
Phantom phacts
Uusia ääniä Kansallisoopperassa 2024
”Suurin inspiraationi lähde Ringissä on Wagnerin musiikki”
”Ring on yksi taiteen historian merkittävimpiä rakennelmia”
Ring on visuaalinen satu, jossa kaikki on mahdollista
