Esittelyssä klassikot: Don Giovanni
Mikä on oopperaklassikko?
Klassikko on yleisesti erinomaisena pidetty teos. Se tuntuu ajankohtaiselta ja samaistuttavalta riippumatta siitä, missä ja milloin sitä esitetään. Oopperaklassikoiden teemat käsittelevät ihmisyyden suuria kysymyksiä: elämää, kuolemaa, rakkautta, petosta, hyvää ja pahaa. Mestarillisimmat teokset ovat myös antaneet vaikutteita myöhemmin syntyneisiin oopperoihin.
Oopperatalossa esitetään jokaisella ohjelmistokaudella klassikkoteoksia ja niiden uusia tulkintoja.
W.a mozart: don giovanni
Don Giovanni on itävaltalaisen mestarisäveltäjän W. A. Mozartin (1756–1791) arvostetuin ooppera. Mozartin valtavasta tuotannosta eniten esitetään myös oopperoita Taikahuilu, Figaron häät sekä Così fan tutte. Don Giovannissa säveltäjän tyyli ja taidot olivat huipussaan.
Don Giovannin erityisyys on kepeän ja vakavan liitto. Roisia huumoria ja nykypäivän mittapuulla sopimattomia teemoja sisältävä ooppera kertoo kyltymättömän viettelijän karusta kohtalosta. Mozart merkitsi Don Giovannin sävellysluetteloonsa koomisena ”opera buffana”, mutta teoksessa on paljon tummia sävyjä ja vakaville oopperoille tyypillinen tragedia.
Yhdistelmä tarjoaa valtavasti erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Teos on innostanut paitsi muusikoita, ohjaajia ja yleisöä, myös musiikin tutkijoita heti syntymästään saakka. Oopperoista Don Giovannia enemmän on analysoitu ja tutkittu vain Richard Wagnerin mammuttimaista Ring-sarjaa.
juoni pähkinänkuoressa
Tarina alkaa siitä, kun Don Giovanni yrittää vietellä Donna Annan tekeytymällä tämän sulhaseksi. Paikalle tulee Annan isä, komtuuri, ja syntyy taistelu. Don Giovanni tappaa komtuurin ja pakenee. Paatunut Don Giovanni jatkaa valloituksiaan, särkee sydämiä ja lahjoo vastahakoisen palvelijansa Leporellon pysymään apunaan. Eräänä iltana hautausmaalla hän kutsuu surmaamansa komtuurin patsaan illalliselle. Patsas noudattaa kutsua ja saapuu vaatimaan Don Giovannia tilille teoistaan. Kun tämä ei suostu katumaan, helvetin liekit nielevät viettelijän.
Häpeämätön naistenmies, Don Juan, on tarinoiden aiheena vanha. Hahmo ilmaantui espanjalaiseen kirjallisuuteen jo 1600-luvulla. On laskettu, että kaiken kaikkiaan Don Juanin tarina on synnyttänyt lähes 500 erilaista teosta.
oopperan synty ja tausta
Mozart oli 1780-luvun lopulla suosionsa huipulla Prahassa, kun hän sai tilauksen Kansallisteatterilta vuonna 1787. Edellytykset uudelle menestysoopperalle olivat hyvät. Säveltämisen vaatimia luovia voimia tuntui riittävän loputtomasti.
Mozartilla oli käytettävissään poikkeuksellisen hyvä libretisti, Lorenzo da Ponte (1749–1838), joka oli tehnyt tekstin Figaron häihin ja tuli kirjoittamaan vielä Così fan tutten. Da Ponte oli kysytty libretisti, ja hän työsti Don Giovannin ohella kahta muutakin teosta. Vapaamielisyydestään ja naissuhteistaan tunnettu da Ponte oli sattuvan osuva valinta oopperan aiheelle. Muistelmissaan hän on todennut kirjoitusurakkansa vaatineen innoittajakseen tasaisesti viiniä ja naisia.
Il dissoluto punito ossia Il Don Giovanni sai ensiesityksensä 29.10.1787 Prahassa, Mozartin johdolla. Ooppera otettiin vastaan innostuneesti. Suomessa teos esitettiin nimellä Don Juan ensi kertaa vuonna 1878. Kansallisoopperassa Don Giovanni on nähty seitsemänä eri produktiona vuodesta 1913 alkaen, yhteensä 139 kertaa.
musiikin tärpit
Don Giovannin musiikki koostuu lähes yksinomaan tarttuvista ja loputtomasti soljuvista melodioista. Päähenkilöiden ääniala oli aikanaan jotain poikkeuksellista ja uutta, sillä sekä Don Giovanni että hänen kääntöpuolensa Leporello ovat matalia miesääniä.
Ei ole ihme, että oopperasta on jäänyt elämään useita aarioita ja duettoja. Sellaisia ovat esimerkiksi palvelija Leporellon numeroaaria, jossa hän luettelee Don Giovannin valloitukset (”Madamina, il catalogo e questo”), sekä Zerlinan ja Don Giovannin duetto ”La Ci Darem La Mano”, jossa Don Giovanni vikittelee maalaishäiden morsianta.
Esittäjilleen Don Giovanni on vaativa, mutta antoisa tehtävä. Sen tiesi jo 1950-luvun Kansallisoopperassa esitykset johtanut Leo Funtek. Hänen kerrotaan sanoneen harjoituksissa, että Mozartin esittäminen on helppoa. Eihän tarvita muuta kuin että: ”kaikki sävelet ovat ehdottoman puhtaita, ääni kaunis ja teknillisesti valmis, kuviot selvät mutta elävät, rytmi tarkka mutta joustava, esitys kepeä mutta vaikuttava. Sentimentoa ei saa olla, mutta mikään ei kuitenkaan saa tuntua kuivalta!”
kiinnostava anekdootti
Mozartilla on maine viime hetken säveltäjänä, joka tarttui tilauksiin niin myöhään, että teokset hädin tuskin ehtivät valmiiksi ensi-iltoihin. Tätä mielikuvaa on vahvistanut myös Miloš Formanin palkittu Amadeus-elokuva vuodelta 1984.
Myös Don Giovannin ensi-ilta viivästyi kahteen otteeseen. Mozartin vaimon Constanzen mukaan alkusoiton musiikkikin syntyi vasta ensi-iltaa edeltävänä yönä. Constanze piti nukahtelevaa Mozartia hereillä, ja sitä mukaa kuin sivuja valmistui, niitä annettiin puhtaaksikirjoittajalle. Ensi-illassa muste oli tuskin kuivunut ja alkusoitto esitettiin suoraan nuoteista. Kiinteästi oopperan musiikkiin liittyvässä alkusoitossa ei kuitenkaan ole jälkeäkään kiireestä, joten Mozart oli ilmeisesti suunnitellut jo kaiken valmiiksi ja vain nuoteille kirjoittaminen jäi viime hetkeen.
