”Laulajaporukassa vitsaillaan, että boksikavereiden kanssa vietetään enemmän aikaa kuin oman perheen kesken. Jutussa on vinha perä”, kertoo oopperalaulaja Arto Hosio.

Kansallisoopperan laulajien pukuhuoneita kutsutaan bokseiksi. Niissä vaihdetaan roolivaatteet, tehdään esitysmaskit, avataan ääni ja odotellaan omaa vuoroa mennä näyttämölle. Jokaisessa boksissa majailee kolmesta viiteen laulajaa.

Arto on työskennellyt Kansallisoopperassa vuodesta 1995, kiinnitettynä laulajana vuodesta 2006. Hän toimii viskaalina, joka muun muassa suunnittelee kuoron aikatauluja kuoromestarin ja lauluosaston päällikön kanssa, ottaa vastaan poissaoloilmoituksia ja on mukana jakamassa boksipaikat uusille laulajille. Omia boksikavereita Artolle on vuosien aikana kertynyt jo lukuisia.

Arto kertoo, että laulajien boksipaikat määräytyvät sen mukaan, missä on tilaa. Tärkeintä kuitenkin on, että saman boksin laulajien kemiat kohtaavat. Uudet laulajat otetaan ilolla vastaan. Suomen laulajapiirit ovat melko pienet, joten uudet tulijat ovat monille ennestään tuttuja. Joskus kollegat voivat varata boksipaikan suoraan uudelle tulokkaalle ennen kuin tämä on edes aloittanut töitä.

Tietyissä teoksissa Oopperan kuoroa kasvatetaan lisäkuorolla, joka koostuu freelance-laulajista. Baritoni Joonas Orrain lauloi säännöllisesti lisäkuorossa, kunnes hänet kiinnitettiin taloon vuonna 2021. Ensi kertaa Joonas muistaa tavanneensa Arton joskus syksyllä 2009 Aidan harjoituksissa.

”Juttu luisti heti”, summaa Arto ensivaikutelmaansa Joonaksesta. ”Juu, sinä juttelit ja minä kuuntelin”, Joonas murjaisee ja molemmat nauravat. Joonas täydentää: ”Tänne oli kivaa ja helppoa tulla töihin. Tervetullutta oloa loi erityisesti Arton mutkattomuus.”

Joonaksen boksipaikka löytyi Arton ja silloin Oopperassa laulaneen Jussi Miilunpalon pukuhuoneesta. ”Joonas oli meille hyvä match”, Arto hymyilee. Nykyään Arto ja Joonas jakavat boksin Tuomas Lehtisen ja Samuli Takkulan kanssa. Kaikki ovat äänialaltaan baritoneja.

Suksien voitelua ja perinteitä

Yli 50 laulajan työyhteisössä kaikista kollegoista ei tule toisilleen tuttuja, mutta saman boksin jakavat kollegat usein kaverustuvat kuin varkain. Oopperalaulajien työpäivät koostuvat harjoituksista ja esityksistä. Varsinkin esityksissä työpäivään kuuluu odottelua, sillä monessa oopperassa kuorokohtausten välillä on pitkiä aikoja muuta toimintaa.

Arto ja Joonas kertovat viettävänsä odotteluajat usein boksissaan. ”Työskentelemme suurimmaksi osaksi suuressa kuorossa eli ison ihmisporukan keskellä. Sitä on ihan tervettä tauottaa ja olla välillä ihan hiljaakin”, Orrain kertoo. Boksi on rauhallinen tila, jossa voi olla oma itsensä.

Bokseja sisustetaan käyttäjien mieltymysten mukaan. Arto ja Joonas tietävät, että osassa bokseista on mattoja ja viherkasveja somistamassa tilaa. Ei baritoniboksissa. ”Olemme askeettisuuden ystäviä. Yhteishenkemme tuo tilaan lämmön”, Orrain vitsailee. Joulutähti odotti ripustamista koko viime talven, ja taisi jäädä laittamatta tänäkin talvena.

Kun pienessä tilassa vietetään välillä pitkiäkin aikoja selät vastakkain ja vierekkäin, juttu kulkee. ”Töistä puhutaan jonkin verran, mutta ei laulamisesta jaksa loputtomasti jauhaa. Enemmän puhutaan siitä kaikesta muusta, mikä vaikuttaa lauluun. Eli koko elämästä”, Joonas sanoo.

Pitkät odotteluajat käytetään boksissa hyödyksi. Siellä voidaan opetella tulevien teosten stemmoja, mutta on boksissa myös esimerkiksi voideltu suksia. Ensi-iltoja juhlistetaan boksissa myös. Arto kertoo, että Joonas on baritoniboksin ruokavastaava, Samuli hoitaa erityistilaisuuden viinivalinnat.

Boksikavereita nähdään myös vapaa-ajalla. Kaveri voi tulla auttamaan vaikka lamppujen vaihdossa, ja vuosittain lähdetään baritoniboksin perinteiselle risteilylle.

Kun on hyvä olla, myös laulu kulkee hyvin

Laulajien työaika määrittää sosiaalista elämää. Töitä tehdään iltaisin ja viikonloppuisin, kun muut ovat vapaalla. Oopperatalon ulkopuolisia suhteita pitää vaalia erikseen, mutta työkavereista tulee tärkeitä kuin varkain. Tiiviin yhteiselon myötä boksikaverin elämästä on aika hyvin kärryillä.

”Näemme jo kavereiden silmistä, millä tuulella tai kuinka väsynyt kukakin tänään on”, Arto tiivistää.

Huonomman päivän kyllä huomaa, ja usein tunnelmista puhutaan, jos kaveri niin toivoo. Riitoja boksikavereiden kesken ei ole. Jos olisi, pitäisi boksijakoja miettiä uudelleen.

”Näemme jo kavereiden silmistä, millä tuulella tai kuinka väsynyt kukakin tänään on”, Arto kertoo.

Koska kaverit tuntevat toisensa hyvin ja boksissa saa olla oma itsensä, voi sutkautuksissa välillä olla vähän kierrettäkin. ”Ulkopuolinen voisi kuulla sen pään aukomisena, mutta pieni kuittailu on merkki välittämisestä. Kaikki tulee lämmöllä”, Arto kertoo. Tärkeintä on, että naurua riittää ja boksikavereita kannustetaan ehdoitta.

”Hyvät boksikaverit ovat tässä työssä ensisijaisesti voimavara. Kun on kivaa boksissa, hyvä fiilis välittyy myös lavalla”, Joonas summaa.

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat EMMA SUOMINEN JA BARITONIBOKSIN KOTIALBUMI