Ovela kettu

I näytös

Monenlaiset metsän eläimet nauttivat aurinkoisesta iltapäivästä. Metsänvartija nukahtaa hyönteisten pyöriessä hänen ympärillään. Sammakko pakenee nuorta tyttökettua ja herättää samalla metsänvartijan, joka ottaa ketun kiinni ja vie hänet kotiinsa lemmikiksi. Metsänvartijan pihalla kettu ja koira keskustelevat rakkaudesta. Metsänvartijan pojat kiusaavat kettua, joka puree heitä. Kettu laitetaan liekaan, ja nyt se voi vain haaveilla vapaasta elämästä metsässä. Kettu moittii kanoja alistumiesta kukon ja ihmisten käyttöön ja yllyttää niitä kapinaan. Kun kukko tulee lähemmäksi, kettu tappaa sen ja kanat. Kettua jahdataan, mutta se pääsee irti ja pakenee metsään.

II näytös

Metsään palannut kettu tarvitsee nyt asunnon. Se huomaa mäyrän luolan, onnistuu karkottamaan mäyrän pesästään ja asettuu sinne itse asumaan. Seuraavaksi palataan ihmisten maailmaan, jossa rehtori, metsänvartija ja pastori kohtaavat majatalossa. Miehet juovat olutta ja puhuvat naisista ja rakkaudesta. Pastori on aikanaan pettynyt rakkaudessa ja sanoo nyt latinaksi ”älä anna naiselle ruumistasi”. Majatalosta palaava rehtori kulkee kotiinsa kuutamossa ja muistelee mustalaistyttö Terynkaa. Humaltunut rehtori kuvittelee kukan olevan Terynka ja yrittää syleillä sitä. Myös pastori tulee paikalle ja muistelee, miten tyttö petti häntä nuorena. Metsänvartija etsiskelee kettuaan ja uskoo nyt nähneensä hänet. Kettu jatkaa elämäänsä metsässä. Kesäyössä hän kohtaa urosketun ja rakkaus syttyy. Pian ketut päättävät mennä naimisiin ja niin vietetään häitä.

III näytös

Häät ovat tulossa myös ihmisten maailmassa. Rehtorin rakkauden kohde Terynka on menossa naimisiin lintukauppias Haraštan kanssa. Harašta kulkee nyt metsässä aseen kanssa ja huomaa maassa kuolleen jäniksen. Metsänvartija kieltää häntä ottamasta sitä, ja laittaa sen syötiksi ketulle. Kettu tuleekin paikalle pentueensa kanssa, mutta ovela kettu huomaa vaaran eikä mene ansaan. Harašta tulee mukanaan säkillinen kananpoikia ja alkaa jahdata kettua. Sillä aikaa kettu tyhjentää säkin, mutta Harašta huomaa hänet, kohottaa aseensa ja ampuu. On Terynkan hääpäivä. Majatalossa metsänvartija ja rehtori saavat kuulla emännältä, että Terynka on saanut kettumuhvin. Rehtori murehtii Terynkan menettämistä, metsänvartija taas suree lemmikkikettunsa kuolemaa. Hän tuntee nyt itsensä vanhaksi. Kotiin kävellessään metsänvartija muistelee, miten hän nuorenä kulki metsässä vaimonsa kanssa ja poimi sieniä. Metsänvartija nukahtaa, ja taas eläimet kerääntyvät hänen ympärilleen. Unessa hän näkee ketunpoikasen, ja se muistuttaa aivan hänen omaa, menetettyä lemmikkikettuaan. Näky saa metsänvartijan ymmärtämään, että hän on itsekin osa luonnon suurta kiertokulkua.