Siirry sisältöön
Kokonaiskesto 1 h 10 min
1 esitys
19.5.2016
Konsertit
Päänäyttämö
liput
25-50 €
Esityskieli latina
Suomenkielinen tekstitys käsiohjelmassa

Järisyttäviä rytmejä ja valtavia sointimassoja

Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri esittävät Carl Orffin muhkean 24 maallisen laulun sävelteoksen vuodelta 1937. Carmina Buranan tekstit perustuvat keskiaikaseen laulukokoelmaan, ja niissä riemuitaan kevään paluusta sekä ylistetään juomisen, ylensyömisen ja pelaamisen iloja.

Carmina Burana on ollut Orffin tunnetuin teos 1930-luvulta alkaen. Sen musiikki on täynnä järisyttäviä rytmejä, iskeviä melodioita ja valtavia sointimassoja. Erityisesti alkuvoimaisesti jylisevä kuoro-osuus O Fortuna on tuttu mainoksista ja elokuvista. Kokonaisuutena teoksen pääsee kuitenkin kuulemaan vain harvoin.

Kansallisoopperan suuren orkesterin, mahtavasti soivan kuoron ja solistien esittämänä Carmina Burana on tapahtuma, joka pitää kokea!

Carmina Burana verkossa 14.5. alkaen

Katso esitys maksutta Stage24-videopalvelussa

Vaikka ajat ovat poikkeukselliset, elämykset jatkuvat verkossa. Stage24-videopalvelussa julkaistaan maanantaisin ja torstaisin suosittuja oopperoita ja baletteja. Nyt nähtävät tallenteet ovat maailmanlaajuisesti katsottavissa 6 kuukautta esityspäivästä alkaen.

Siirry Stage24-palveluun

Carl Orff kehitti oman tyylin

Musiikin historia tuntee useitakin yhden hitin säveltäjiä, mutta kyseessä on silloin usein laulu tai muu lyhyt sävellys. Vain yksi säveltäjä on onnistunut saamaan maailmanlaajuisen menestyksen laajamuotoisella suuren kokoonpanon teoksella ja jäämään silti käytännöllisesti katsoen tuntemattomaksi. Lähes kaikki ovat kuulleet jossain yhteydessä osan Carmina buranasta, sen avausosaa O fortuna on nimittäin käytetty ainakin 70 elokuvassa tai televisio-ohjelmassa. Sen säveltäjä tunnetaan maailmalla vain tästä yhdestä teoksesta, vaikka hänellä on huomattava tuotanto näyttämöteoksia, kuoromusiikkia ja koulumusiikkia.

Carl Orff (1895–1982) opiskeli aluksi Münchenissä pianon, urkujen ja sellon soittoa ja alkoi jo aikaisessa vaiheessa myös säveltää. Varhaiset orkesteriteokset saivat vahvoja vaikutteita Claude Debussyltä ja esimerkiksi Tanssivat faunit (1914) on hyvinkin hienostuneesti soiva teos. Se ei vielä viitannut Orffin myöhempään yksinkertaisen tehokkaaseen tyyliin.

Orff toimi valmistuttuaan kapellimestarina ja opettajana. Hänen uransa kannalta merkittävää oli kiinnostuminen musiikin ja liikkeen yhteydestä. Hän perusti Müncheniin koulun, jossa opiskeltiin Rudolf Steinerin kehittämää eurytmiaa. Musiikin ja liikkeen sulautuminen tuli myöhemmin olemaan tärkeää myös Orffin näyttämöteoksissa.

”Fortuna oli minulle suosiollinen järjestäessään käsiini würzburgilaisen antikvariaatin luettelon, josta löysin minut maagisesti valtaansa ottaneen nimikkeen: Carmina burana”. Näin Orff itse kertoo löydöstä, joka 1934 muutti koko hänen uransa. Saatuaan kokoelman käsiinsä Orff innostui niin, että luonnosteli jo samana päivänä avausosaa O Fortuna.

Yli 250 runoa sisältävän kokoelman nimi tarkoittaa Beuernin alueen runoja. 1200-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus oli säilynyt Benediktbeuernin luostarissa ja löydetty 1800-luvun alussa. Kokoelma on yksi tärkeimpiä latinankielisen maallisen runouden lähteitä. Orff valitsi kokoelmasta 24 laulua, ja kun ensimmäinen osa toistuu lopussa, kantaattiin tuli 25 osaa.

Teoksen keskeinen symboli on Fortunan onnenpyörä, joka kuvastaa maailman ikuista kiertokulkua onnen ja epäonnen välillä. Jokaisen osan sisälläkin onnenpyörä pyörähtää ja vie mielentilasta ja tilanteesta toiseen. Varsinaiset Onnenpyöräosat kehystävät teosta, ja niiden väliin sijoittuvat erilaiset kokonaisuudet. Ensimmäistä fortunaa käsittelevää osaa seuraavat Kevät, juomalaulukokonaisuus Tavernassa, eroottisten laulujen jakso ja lopulta vanhan ranskalaisen ritaritarinan sankarittaresta Blanziflorista ja Helenasta kertova osuus.

Uusi ilmaisutapa

Vain harvoin kukaan on onnistunut keksimään suorastaan uudenlaisen tavan säveltää, mutta nyt niin tapahtui. 1900-luvun alkupuolella etsittiin uutta suuntaa musiikille, ja siinä missä toiset pyrkivät kauas tonaalisuudesta, toiset palasivat uusklassismissa perinteeseen. Orffin ratkaisu oli jotain aivan muuta. Keskiaikaiset tekstit saivat Orffin etsiytymään musiikin alkulähteille, ja tuloksena oli kaikessa primitiivisyydessään äärimmäisen tehokasta sointia. Syntyi aivan oma musiikillinen ilmaisutapa, jonka aineksia olivat toistuvat melodiset aiheet, vahvat rytmit ja yksinkertaisen tehokas harmonia. Orff tiesi itsekin aloittaneensa uuden kauden ja pyysi kustantajaa pyyhkimään sävellysluettelostaan pois kaiken aiemmin sävelletyn.

Carmina Buranan ensiesitys oli Frankfurtissa 1937. Esitys oli näyttämöllinen, sillä Orffin ideana oli, että musiikki liittyisi kuviin ja liikkeeseen. Carmina burana oli jotain niin uutta, että Kolmannen valtakunnan päättäjätkään eivät tienneet, miten suhtautua siihen. Toisaalta sitä pidettiin epäsaksalaisena ja siitä löydettiin jopa jazz-yhteyksiä, mutta sitä ei kuitenkaan kielletty. Seuraava esitys toteutui vasta 1940 ja sittemmin Carmina buranasta tuli Saksassa hyvinkin suosittu.

Tärkeä osa Carl Orffin elämäntyötä oli myös koulutus. Orff halusi eurytmian opiskelijoiden pystyvän improvisoimaan musiikkia esityksiinsä ja siksi tarvittiin helppokäyttöisiä soittimia. Orff otti käyttöön lyömäsoittimia ja osittain myös kehitteli niistä uusia versioita. Tuloksena oli instrumentteja, joilla pystyttiin tuottamaan musiikkia jopa ilman varsinaista soittotaitoa.

Orffin metodi syntyi jo 1930-luvulla, mutta vasta sodan jälkeen alkoi saada laajempaa kannatusta ajatus siitä, että kukaan ei ole epämusikaalinen ja jokainen pystyy tuottamaan yksinkertaisilla lyömäsoittimilla musiikkia. Salzburgissa perustettiin kokonainen Orff-akatemia kehittämään menetelmää. Se levisi myös Suomeen ja ainakin vanhempi polvi muistaa hyvin kansakoulun ksylofonien soinnin.

Menestys ei jäänyt Carmina buranan varaan, sillä sitä seurasivat samaan tyyliin sävellety suuret kantaatit Catulli carmina ja Trionfo di Afrodite, joista muodostui yhdessä triptyykki Trionfo. Sodan jälkeen Orff pääsi taas toimimaan vapaasti. Hän sävelsi useita musiikkidraamoja ja toimi sävellyksen opettajana Münchenissä. Carl Orff jäi historiaan myös säveltäjänä, joka teki musiikkia kaksiin olympialaisiin, joiden välisinä vuosikymmeninä koko maailma oli mullistunut. Hän oli säveltänyt musiikkia vuoden 1936 Berliinin olympialaisiin, ja vuonna 1972 Münchenissä kuultiin avajaisissa jälleen Orffia.

Carl Orffin näyttämöteosten ihanteena oli teatteri, jossa musiikki, teksti ja liike yhdistyvät. Aineksia hänelle antoivat niin kreikkalaiset tragediat kuin italialainen barokkiooppera. Tekstit vaihtelivat, mutta musiikissa oli Carmina buranasta lähtien paljon yhteistä. Orff halusi luoda välittömän vaikutuksen, ja siihen pääsi käyttämällä yksinkertaisia melodioita, selkeää harmoniaa ja toistuvia kuvioita. Aiheiden kehittely ja rakenteen monimutkaisuus eivät kuuluneet Orffin tavoittelemaan tyyliin. Tuloksena oli sävelkieli, jota kuka tahansa koulutustausta riippumatta voi ymmärtää. Juuri Carmina buranassa hän onnistui. Toisteisuus synnyttää suorastaan suggestiivisia tehoja, joilla etenkin elävässä esityksessä on suorastaan fyysinen vaikutus.

Esitykset ja liput

1 h 10 min
1 esitys
19.5.2016
Konsertit
Päänäyttämö
liput
25-50 €
Esityskieli latina
Suomenkielinen tekstitys käsiohjelmassa