Siirry sisältöön

Oopperamaailmassa puhaltavat muutoksen tuulet. Teosten nykyvalossa vanhentuneet narratiivit, eli Eurooppa-keskeinen maailmankuva, kankeat sukupuoliroolit, kulttuurinen omiminen ja representaatio puhuttavat alaa. Taideorganisaatioiden rooli tarvittavassa muutoksessa on keskeinen ja myös Kansallisoopperassa me haluamme toimia tulevaisuudessa tiedostavammin. On tärkeää pohtia, kenen tarinoita kerrotaan, kuka niitä kertoo ja mistä näkökulmasta? Toimimmeko aktiivisesti positiivisen muutoksen puolesta, vai heijasteleeko ohjelmistomme reaktiivisesti tätä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuvaa muutosta?

Klassikoista rakentuva perusohjelmisto on oopperatalojen esitystoiminnan kulmakivi. Useiden suosittujen teosten teemat ovat kuitenkin nykyvalossa kyseenalaisia. Suosittujen oopperoiden tarinoissa on sisäänrakennettuna valkoisen miehen ylenkatsetta, kolonialismin arroganssia, laajamittaista misogyniaa tai todellisuuspakoista orientalismia.

Oopperan ystävien on vaikea kuvitella oopperaa ilman Madama Butterflytä, Carmenia, Toscaa tai Figaron häitä. Kysymys kuuluukin, kuinka välttyisimme heittämästä ”lasta pesuveden mukana” eli olla kadottamatta oopperataiteen arvokasta musiikillista perinnettä tämän tärkeän uudelleenarvioinnin tuoksinassa?

Oopperan tarinat ovat aina lähtökohtaisesti oman aikansa tuotteita. Kuitenkin tiedostavampien lähestymistapojen kautta voivat klassikotkin saada tässä ajassa hyväksyttäviä tulkintoja ja sitä kautta elää eteenpäin ohjelmistossamme. Teoksen huolellinen taustoitus sekä mahdollinen dialogi taiteellisen työryhmän kanssa rikastuttavat kokemusta ja kasvattavat ymmärrystä.

Kaija Saariahon, Sofi Oksasen ja Aleksi Barrièren Innocence nousi suoranaiseksi ilmiöksi syksylä 2022.

Klassikkojen rooli oopperan kulmakivenä ei tarkoita, että oopperan tulisi nojata yksinomaan niihin. Ennen kaikkea tarvitaan oman aikamme tarinoita. Lokakuussa sai ensi-iltansa Kaija Saariahon ja Sofi Oksasen Innocence-ooppera, jonka hätkähdyttävän ajankohtainen aihe on kouluampuminen. Kipeän aiheen älykäs ja monipuolinen käsittely avaa katsojan silmät tutkiskelemaan tragediaa monesta eri näkökulmasta.

Toinen yhteiskunnallisesti tärkeä teos on Musica Nova -festivaalilla esitettävä Philip Venablesin Denis & Katya -ooppera, joka käsittelee mm. sosiaalisen median rinnakkaistodellisuutta ja voyerismiä. Teemme tuotannon yhteydessä koulutusyhteistyötä media-alan opiskelijoiden kanssa.

Elämme entistä monimuotoisemmassa maailmassa ja sen seurauksena tarvitsemme uusia työkaluja muuttuvan toimintaympäristömme hahmottamiseen. Kansallisoopperaan ja -balettiin onkin perustettu moninaisuusfoorumi, jossa yhdessä asiantuntijoiden kanssa pohdimme näitä tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja. Kuinka tämä käynnissä oleva muutosprosessi heijastuu toimintaamme, valintoihimme ja vastuihimme. Kriittinen tarkastelu vahvistaa tietoisuuttamme ja sitä kautta ohjaa päätöksentekoamme. Taiteellisten työryhmien kanssa käymme jo produktiotilauksen yhteydessä keskustelua myös tästä näkökulmasta.

Oopperan tulee olla avoin kaikille. Kun yhteiskunta muuttuu monimuotoisemmaksi, tulee se eittämättä näkymään myös taiteilijakunnassamme. Esikuvien voima on a ja o. Positiiviset roolimallit ohjaavat tulevien sukupolvien valintoja. Monimuotoisemman rooligallerian kautta luomme yhä useammalle katsojalle mahdollisuuden samaistua oopperan hahmoihin ja sitä kautta avaamme myös uusia ammatillisia näköaloja tulevaisuuden oopperalaulajille. Tämä positiivinen muutos heijastuu vähitellen myös oppilaitoksiin ja sitä kautta lopulta monimuotoisempaan taiteilijakenttään.

Voisi kuvitella, että oopperan haasteet olisivat ratkaistavissa nyt saman tien, mutta ihan niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Oopperamaailma on representaation näkökulmasta vielä lähtökuopissa verrattuna esim. elokuva- ja teatterialaan. Tahtotila moninaisuuden lisäämiseen ja sortavien rakenteiden purkamiseen on oopperataloissakin vahva. Inklusiivisuuden ja sensitiivisyyden kehitystä halutaan tukea. Se, että ohjelmistoa ja taiteellisia valintojamme tarkastellaan entistä kriittisemmin, on hyvä asia.

Oopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi avaa blogissaan maailmaa teosten takaa ja kertoo Oopperan arjesta, iloista ja haasteista.