Siirry sisältöön

Jules Massenet: Thaïs
Libretto Louis Gallet Anatole Francen samannimisen romaanin pohjalta
Suomennos ja selitykset Juhani Koivisto

Thaïs

I näytös

Ensimmäinen kohtaus
(Kenobiittimunkit* ovat illallispöydässä Niilin rannalla, Athanaëlin paikka on tyhjä)

KENOBIITIT
Tässä leipä…
… ja suola …
… ja iisoppi…**
Tässä hunaja…
… ja tässä vesi.

PALÉMON
Joka aamu taivas levittää armonsa puutarhaani kuin kasteen.
Kiittäkäämme Jumalaa kaikesta hyvästä, jonka hän meille antaa
ja rukoilkaamme, että hän varjelisi meitä rauhassaan!

KENOBIITIT
Väistykööt helvetin mustat demonit tieltämme!

MUNKKI
Varjele Jumala veljeämme Athanaëlia kätesi voimalla!

KENOBIITIT
Athanaël! Athanaël! Hän on vieläkin poissa!
Milloin hän palaa?
Milloin?

PALÉMON
Hänen paluunsa hetki on lähellä,
tänä yönä uni näytti hänet minulle
kiirehtimässä meitä kohti…

KENOBIITIT
Athanaël on Jumalan valittu! Hän ilmestyy unissa!

(Athanaël tulee hitaasti ja uupuneena)

KENOBIITIT
Siinä hän on! Siinä hän on!

ATHANAËL
Rauha olkoon kanssanne!

PALÉMON ja KENOBIITIT
Veli, terve!
Uupumus painaa sinua… tomu peittää otsasi…
ota paikkasi joukossamme… syö… juo!

ATHANAËL
Ei… sydämeni on täynnä katkeruutta…
palaan surussa ja murheessa.
Kaupunki on synnin vallassa. Nainen,
Thaïs, täyttää sen häväistyksellä.
Ja hänen kauttaan helvetti hallitsee ihmisiä.

KENOBIITIT
Kuka tämä Thaïs on?

ATHANAËL
Venuksen kultin kurja papitar!
Valitettavasti minä tunsin hänet nuorena
ennen kuin armo oli puhunut sydämelleni,
minä tunsin hänet.
Tunnustan häpeäkseni, että eräänä päivänä
pysähdyin hänen kirotulla kynnyksellään,
mutta Jumala säästi minut tältä kurtisaanilta
ja löysin rauhan erämaassa
kiroten syntiä, jonka olisin saattanut tehdä.
Ah! sieluni on levoton!
Häpeä Thaïsista ja paha, jota hän on tehnyt
tuottavat minulle katkeraa kipua,
ja haluaisin voittaa tämän sielun Jumalalle.
Kyllä, haluaisin voittaa tämän sielun Jumalalle! Jumalalle! Jumalalle!

PALÉMON
Älkäämme poikani koskaan puuttuko maallisten ihmisten elämään;
pelätkäämme Hengen ansoja.
Niin meille sanoo ikuinen viisaus.
Yö saapuu, rukoilkaamme ja nukkukaamme.

KENOBIITIT
Rukoillaan.
Väistykööt helvetin mustat demonit tieltämme!
Herra, siunaa leipä ja vesi, siunaa puutarhamme hedelmät.
Anna meidän nukkua ilman unia ja
anna katkeamaton lepo.

ATHANAËL
Oi Herra, annan sieluni
sinun käsiisi…

(Näky: teatteri Aleksandriassa, suuri ihmisjoukko, etualalla näyttämö, jolla Thaïs puolialastomana mutta kasvot hunnutettuna esittää Afroditen rakkauksia, kuuluu valtavia suosionosoituksia, ihmiset huutavat Thaïsin nimeä, näky katoaa äkkiä)

ATHANAËL
Häpeä! Kauhu! Ikuinen pimeys!
Herra! Herra! auta minua!
Sinä joka olet antanut säälin sieluihimme,
hyvä Jumala, ylistys sinulle.
Ymmärsin varjon opetuksen.
Minä nousen ja lähden,
sillä haluan vapauttaa tämän naisen lihan kahleista!
Taivaan sinessä näen lohduttomien enkeleiden kumartuvan hänen puoleensa!
Eikö hän ole henkäys sinun suustasi, Herra? Oi Herra!
Ah! Mitä enemmän hän on syyllinen,
sitä enemmän minun pitää häntä sääliä.
Mutta minä pelastan hänet!
Herra! anna hänet minulle, anna hänet minulle!
Ja minä tuon hänet luoksesi ikuista elämää varten.
Veljet! veljet! Nouskaa kaikki! Tulkaa!
Minun tehtäväni on selvinnyt.
Minun pitää palata kirottuun kaupunkiin…
Jumala puolustaa häntä uppoamasta enempää pahan kuiluun
ja Jumala on valinnut minut noutamaan hänet luokseen.

PALÉMON
Poikani, älkäämme puuttuko maallisiin ihmisiin.
Siinä on ikuinen viisaus!

(Kenobiitit saattavat Athanaëlia matkalle, Athanaëlin ääni etääntyy erämaahan)

ATHANAËL (kaukana)
Valon ja armon henki, varusta sydämeni taisteluun!
Ja tee minusta vahva kuin arkkienkeli,
demonien viettelyksiä vastaan!
Varusta sydämeni taisteluun!

KENOBIITIT
Varusta hänen sydämensä taisteluun!
Ja tee hänestä vahva kuin arkkienkeli! Varusta hänen sydämensä demonien viettelyksiä vastaan!

* Kenobiitit asuivat yhteisöissä toisin kuin erakot, ensimmäiset yhteisöt perustettiin Egyptissä 300-luvulla.
** Raamatussakin mainittu yrttikasvi.

Toinen kohtaus
(Aleksandriassa Niciaksen talon terassilla, Athanaël tulee ja palvelija menee häntä vastaan)

PALVELIJA
Häivy muualle elantoasi etsimään kerjäläinen!
Isäntäni ei vastaanota sinunlaisiasi koiria!

ATHANAËL
Poikani, ole hyvä ja tee kuten pyydän,
olen isäntäsi ystävä ja haluan heti puhua hänen kanssaan.

PALVELIJA
Ulos täältä, kerjäläinen!

ATHANAËL
Lyö, jos haluat,
mutta ilmoita isännällesi. Mene!

(Palvelija menee taloon, Athanaël katselee kaupunkia)

Tässä siis on tämä kauhea kaupunki!
Aleksandria! Aleksandria,
jossa synnyin synnissä;
kirkas ilma, jossa hengitin
ylellisyyden inhottavaa tuoksua.
Tässä hekumallinen meri, jossa kuulin
kultasilmäisen seireenin laulavan.
Niin, tässä on lihallinen kehtoni,
Aleksandria. Oi isänmaani! Kehtoni, isänmaani!
Olen kääntänyt sydämeni sinua rakastamasta.
Rikkautesi vuoksi vihaan sinua!
Tieteesi ja kauneutesi vuoksi vihaan sinua!
Vihaan sinua!
Ja nyt kiroan sinut kuin pahojen henkien riivaaman temppelin.
Tulkaa! Taivaan enkelit! Jumalan henkäykset! Tulkaa! Tulkaa!
Taivaan enkelit! Jumalan henkäykset!
Saattakaa siiveniskuillanne tuoksuvaksi pilaantunut ilma, joka minua ympäröi!
Tulkaa! Taivaan enkelit! Jumalan henkäykset!

(Nicias tulee kahden kauniin ja nauravan orjattaren kanssa)

NICIAS
Athanaël! Sinä kasvinkumppanini, ystäväni, veljeni!
Oi, tunnen sinut, vaikka itse asiassa
muistutat enemmän villieläintä kuin ihmistä.
Syleile minua ja ole tervetullut.
Jätätkö erämaan? Palaatko luoksemme?

ATHANAËL
Oi Nicias! Palaan vain yhdeksi päiväksi, yhdeksi tunniksi.

NICIAS
Kerro toiveesi!

ATHANAËL
Nicias, tunnetko sen näyttelijättären ja kurtisaanin, Thaïsin?

NICIAS
Tietysti, tunnen hänet!
Ja vielä parempaa, hän on minun
vielä yhden päivän ajan.
Hänen vuokseen olen myynyt viinitarhani
ja viimeiset maani ja viimeisen myllyni,
ja tehnyt kolme kirjaa elegioita,
eikä se ole vielä mitään!
Minä haluaisin pitää hänet, että pääsisin vaivoistani.
Hänen rakkautensa on keveä ja haihtuva kuin uni.
Mitä haluat hänestä?

ATHANAËL
Minä haluan johdattaa hänet Jumalan luo!

NICIAS
Hah-hah! Ystävä parka!
Ei pidä uhmata Venusta, jonka papitar hän on.

ATHANAËL
Haluan johdattaa hänet Jumalan luo!
Tempaan hänet irti maallisista rakkauksistaan
ja annan Jeesuksen puolisoksi.
Thaïs on seuraava minua tänään
lähteäkseen luostariin.

NICIAS
Ei pidä uhmata Venusta, jonka papitar hän on.

ATHANAËL
Jumala varjelee minua.
Missä voin nähdä sen naisen?

NICIAS
Juuri täällä.
Viimeistä kertaa hän illastaa minun kanssani iloisessa seurassa.
Hän esiintyy tänään, teatterista palatessaan hän tulee.

ATHANAËL
Lainaa minulle, ystävä hyvä, jokin aasialainen puku,
jotta voisin esiintyä arvokkaasti juhlassa,
jonka hänelle järjestät.

NICIAS
Crobyle ja Myrtale, kultaseni,
kiirehtikää pukemaan kunnon Athanaël.

(Crobyle ja Myrtale hakevat vaatteita ja peilin)

NICIAS
Näen siis sinut yhtä loistavana kuin ennen!

ATHANAËL
Kyllä, lainaan helvetiltä aseet sitä itseään vastaan.

(Crobyle ja Myrtale laittavat tukkaa ja partaa)

NICIAS
Ylpeä filosofi! Ihmissielu on herkkä.

ATHANAËL
En pelkää ylpeyttä kun taivas johdattaa minua.

CROBYLE
Hän on nuori!

MYRTALE
Hän on komea!
Hänen partansa on hiukan karkea.

CROBYLE
Hänen silmänsä ovat täynnä tulta.

MYRTALE
Tämä otsanauha pukee häntä hyvin.

CROBYLE ja MYRTALE
Rakas satraappi, tässä rannekorusi!

MYRTALE
Sormuksesi!

CROBYLE
Ojenna kätesi!

MYRTALE
Sormesi!

CROBYLE ja MYRTALE
Hän on nuori, hän on kaunis!
Hänen silmänsä ovat täynnä tulta!

MYRTALE
Nyt puku!

CROBYLE
Heitä pois tämä musta jouhipaita!

ATHANAËL
Ah, naiset, tästä en luovu koskaan!

MYRTALE
Olkoon!

CROBYLE
Olkoon!

CROBYLE ja MYRTALE (laittavat koristellun puvun paidan päälle)
Kätke jäykkyytesi tämän notkean puvun alle!

NICIAS
Älä loukkaannu heidän pilkastaan,
älä paina heidän edessään silmiäsi alas.
Ihaile heitä pikemminkin.

CROBYLE
Hän on kaunis kuin nuori jumala!
Ja jos Daphne kohtaisi hänet,
hänen villi jumaluutensa inhimillistyisi!

ATHANAËL
Valon henki!
Varusta sydämeni taistelua varten!

MYRTALE
Anna meidän pukea sinulle nämä kultasandaalit.

CROBYLE
Anna meidän laittaa tätä parfyymiä poskillesi!

NICIAS
Älä loukkaannu heidän pilkastaan,
älä paina heidän edessään silmiäsi alas.
Ihaile heitä pikemminkin.
Älä loukkaannu!
Ole onnellinen.

ATHANAËL
Valon henki!
Varusta sydämeni taistelua varten!
Varusta sydämeni viettelyksiä vastaan,
demonin viettelyksiä vastaan!

(Kuuluu suosionosoituksia, Nicias katsoo kaupungille)

NICIAS
Varo! Tässä on kauhea vihollisesi!

(Ihailijoiden ympäröimä Thaïs tulee)

NÄYTTELIJÖITÄ ja FILOSOFEJA*
Thaïs! Kariittien sisar!**

NÄYTTELIJÄT
Aleksandrian ruusu!

FILOSOFIT Hiljainen kaunotar!

NÄYTTELIJÖITÄ ja FILOSOFEJA
Thaïs! Haluttu! Thaïs! Thaïs! Thaïs!

NICIAS
Rakas Thaïs! Hermodore! Aristobule! Callicrate! Dorion! Vieraani! Ystäväni! Jumalat olkoot kanssanne!

THAÏS
Tässä on Thaïs, herkkä ihannoitusi,
joka tulee viimeistä kertaa istumaan kukkien koristamaan pöytään.
Huomenna olen sinulle vain nimi.

NICIAS
Olemme rakastaneet toisiamme pitkän viikon…

THAÏS
Olemme rakastaneet toisiamme pitkän viikon…

NICIAS
Siinä on jo paljon pysyvää enkä valita;
ja sinä lähdet vapaana, kaukana sylistäni…

THAÏS
Vapaa, kaukana sylistäsi…
Ole iloinen tänä iltana.
annetaan haihtua onnellisten tuntien.
Ei pyydetä mitään, ei mitään muuta tänä yönä
kuin hiukan hullua juopumusta ja jumalaista unohdusta!

THAÏS ja NICIAS
Huomenna! Huomenna! Huomenna olen sinulle vain nimi.

THAÏS
Kuka on tuo muukalainen jonka hurja katse seuraa minua noin?
En ole nähnyt häntä koskaan juhlissamme.
Mistä hän tulee? Kuka hän on?

NICIAS
Hän on karkeasieluinen filosofi. Erämaan yksinäinen.
Varo! Hän on täällä sinun vuoksesi!

THAÏS
Mitä hän tuo? Rakkautta?

NICIAS
Mikään inhimillinen heikkous ei voi pehmentää hänen sydäntään.
Hän haluaa käännyttää sinut pyhään oppiin…

THAÏS
Mitä hän opettaa?

ATHANAËL
Lihan halveksuntaa, kärsimyksen rakastamista, ankaria katumusharjoituksia!

THAÏS
Mene, lähde matkoihisi. Uskon vain rakkauteen,
eikä mikään muu mahti voi minulle mitään!

ATHANAËL
Ah! Älä pilkkaa jumalaa! Ei! Älä pilkkaa jumalaa!

THAÏS
Kuka sinusta on tehnyt niin vakavan ja miksi peität silmiesi liekin?
Mikä surullinen hulluus saa sinut epäonnistumaan kohtalossasi?
Rakastamaan luotu ihminen, mikä onkaan sinun erehdyksesi!
Tietämään luotu ihminen, kuka on sinut tuohon määrään sokaissut?
Et ole koskettanut elämän maljaa!
Et ole lukenut rakastavaa viisautta!
Istu lähellemme, laita päähäsi ruususeppele,
mikään muu kuin rakastaminen ei ole todellista,
ojenna kätesi rakkaudelle!

NÄYTTELIJÄT ja FILOSOFIT
Istu lähellemme, laita päähäsi ruususeppele,
mikään muu kuin rakastaminen ei ole todellista,
ojenna kätesi rakkaudelle!

ATHANAËL
Ei! Ei! Minä vihaan teidän väärää juopumustanne!
Ei! Täällä minä vaikenen; mutta sinä syntinen,
minä tulen taloosi tervehtimään sinua
ja minä voitan sinut helvetiltä riemuiten!

THAÏS, NICIAS, NÄYTTELIJÄT, FILOSOFIT
Ah! Uskallakin tulla, sinä joka uhmaat Venusta!

(Thaïs alkaa esittää kohtausta Afroditen rakkauksista)

*Alkutekstin mukaan ryhmässä on filosofien lisäksi kaksi näyttelijäryhmää, miespuoliset ”histrions” ja naispuoliset ”comédiennes”. Tässä käytetään kuitenkin yksinkertaisuuden vuoksi vain nimitystä näyttelijät.
** Kariitit olivat kreikkalaisessa mytologiassa sulottaria.

Toinen näytös

Ensimmäinen kohtaus
Thaïsin talossa

THAÏS
Ah! olen yksin, yksin lopultakin!
Kaikki nämä miehet eivät ole muuta kuin välinpitämättömyyttä ja karkeutta.
Naiset ovat ilkeitä ja tunnit painavia.
Sieluni on tyhjä…
Mistä löytää lepo? Ja miten saavuttaa onni?
Oi uskollinen peilini, vakuuta minut!
Sano minulle, että olen kaunis, ja että olen kaunis ikuisesti!
Ikuisesti! Sano, että mikään ei kuihduta huulieni ruusuja,
että mikään ei haalista hiuksieni puhdasta kultaa.
Sano se minulle! Sano että olen kaunis,
ja että olen kaunis ikuisesti!
Ah! Vaikene, säälimätön ääni, joka minulle sanoo:
Thaïs, sinä vanhenet!
Siispä jonain päivänä Thaïs ei enää ole Thaïs! Ei, ei, en voi uskoa sitä.
Sinä Venus,
puhu minulle kauneudestani!
Puhu sen ikuisuudesta!
Venus, näkymätön ja läsnäoleva!
Venus, varjon lumous!
Venus! Vastaa minulle!
Sano minulle, että olen kaunis ja tulen ikuisesti olemaan!
Että mikään ei kuihduta huulieni ruusuja.
että mikään ei haalista hiuksieni puhdasta kultaa!
Sano minulle, että olen kaunis ja tulen ikuisesti olemaan!

(huomaa Athanaëlin, joka on tullut ääneti sisään)

Muukalainen, siinä sinä olet, kuten sanoitkin!

ATHANAËL (rukoilee)
Herra! Herra!
Salli hänen loistavien kasvojensa olla kuin hunnutetut edessäni!
Estä hänen viettelysvoimaansa voittamasta minun tahtoani!

THAÏS
No niin, puhu nyt.

ATHANAËL
Sanotaan, ettei yksikään nainen ole sinun veroisesi,
ja siksi minä halusin tuntea sinut,
siksi minä sinut nähdessäni
olen ymmärtänyt miten kunniakasta minun olisi sinut voittaa!

THAÏS
Korkealle minua ylistät,
vielä korkeammalla on ylpeytesi.
Sinä omahyväinen, varo rakastamasta minua!

ATHANAËL
Ah! Minä rakastan sinua Thaïs,
ja minä rakastan sen sanomista,
mutta en rakasta sinua niinkuin luulet!
Minä rakastan sinun henkeäsi, minä rakastan sinua todella.
Minä lupaan sinulle enemmän
kuin vain hekumallista juopumusta ja lyhyen yön unelmia.
Onni jonka sinulle tänään tuon ei lopu koskaan! Ei koskaan!

THAÏS
Näytä minulle siis se ihmeellinen rakkaus!
Todellisella rakkaudella on vain yksi kieli: suudelmat.

ATHANAËL
Thaïs, älä pilkkaa!
Rakkaus, josta sinulle saarnaan
on sinulle tuntematon!

THAÏS
Ystävä, tulet kovin myöhään…
Tunnen kaikki hurmat.

ATHANAËL
Rakkaus, jonka tunnet synnyttää vain häpeää.
Rakkaus, jonka minä sinulle tuon on ainoa kunniakas!

THAÏS
Olet julkea kun uskallat loukata emäntääsi!

ATHANAËL
Loukata! Haluan vain tuoda sinulle totuuden!
Kuka innoittaisi minua tulisilla sanoilla,
jotta henkeni, oi kurtisaani,
sulattaisi sydämesi kuin vahan.
Kuka voisi luovuttaa sinut minulle.
Kuka muuttaisi puheeni Jordaniksi,
jonka vuolas virta valmistaa sielusi ikuiseen elämään.

THAÏS
Ikuiseen elämään!

ATHANAËL
Ikuiseen elämään!

THAÏS
No hyvä …
paljasta minulle kaikki se salaperäinen rakkaus…
Minä tottelen sinua…
Olen sinun…

(Thaïs laittaa suitsukkeita palamaan)

ATHANAËL
Ajatukseni ovat pelottavasti sekaisin.
Herra! Herra!
Anna hänen loistavien kasvojensa peittyä kuin huntuun minun edessäni.

THAÏS
Näkymätön ja läsnäoleva Venus!

ATHANAËL
Armahda! Herra!

THAÏS
Venus, varjon lumous!
Venus, taivaan välähdys ja lumen valkoisuus!
Venus, laskeudu ja hallitse! Hekuma! Sulous!

ATHANAËL
Älköön hänen lumonsa voima voittako tahtoani!
Herra! Armahda!

(repii päältään puvun, jonka alla on hänen karkea jouhipaitansa)

Minä olen Athanaël, Antinopoliksen* munkki!
Minä tulen pyhästä autiomaasta
ja kiroan lihan ja kiroan kuoleman, joka sinua pitää otteessaan!
Olen näin sinun edessäsi, kuin haudan edessä, ja sanon sinulle:
Thaïs, nouse, nouse!

THAÏS (heittäytyy hänen jalkoihinsa)
Ah! Armoa! Älä tee minulle pahaa!
Puhu! Mitä minusta haluat? Ei!
Armahda ja vaikene!
En ole valinnut osaani enkä luonnettani.
Eikä ole minun vikani, että olen niin kaunis.
Armahda, älä tapa minua!
Ah! minä pelkään niin kuolemaa! Älä tapa minua!
Älä tee minulle pahaa!

ATHANAËL
Ei! Minä sanoin näin:
tulet elämään ikuista elämää,
olet oleva ikuisesti rakastettu
ja Kristuksen puoliso,
vaikka olit hänen vihollisensa.

THAÏS
Ah! Tunnen hurmaantuneessa sielussani raikkauden,
vapisen ja pysyn lumoutuneena.
Ah! Millainen sinun voimasi onkaan!

NICIAS (ääni kuuluu etäältä)
Thaïs, herkkä ihannoituni, haluan viimeisen kerran…

THAÏS
Nicias! Taas!

NICIAS
Haluan rakkautta kukoistavilta huuliltasi…

THAÏS
Sieluni ei ole enää minun.
Rakastaa minua!
Hän ei ole koskaan rakastanut ketään!
Hän rakastaa vain rakkautta!

NICIAS
Huomenna minä olen sinulle vain nimi!
Ei muuta kuin nimi!

ATHANAËL
Kuuletko häntä?

THAÏS
Kyllä, mene!
Sano hänelle, että inhoan kaikkia rikkaita, kaikkia onnellisia!
Unohtakoon minut!
Kuuletko! Sano hänelle että vihaan häntä!

ATHANAËL
Odotan kynnykselläsi tuloasi päivännousuun asti!

THAÏS
Ei, minä pysyn Thaïsina! Thaïs, kurtisaani.
En usko enää mihinkään enkä haluaa enää mitään:
En häntä, en sinua, en sinun jumalaasi!
(puhkeaa nauruun)

Esirippu
Orkesterivälisoitto ”Meditaatio”

* Kaupunki Niilin itärannalla.

Toinen kohtaus
(ennen päivänkoittoa, Thaïs tulee Athanaëlin luokse)

THAÏS
Isä, Jumala on puhunut minulle sinun äänesi kautta!
Tässä olen!

ATHANAËL
Thaïs, Jumala odotti sinua!

THAÏS
Puheesi jäi sydämeeni kuin jumalainen palsami,
olen rukoillut, olen itkenyt.
Se toi sieluuni suuren valkeuden;
nähtyäni kaiken hekuman merkityksettömyyden
tulen luoksesi, kuten käskit.

ATHANAËL
Mene, rohkeutta, oi sisareni!
Rauhan aamu koittaa!

THAÏS
Mitä minun pitää tehdä?

ATHANAËL Lännen suunnassa jonkin matkan päässä
on luostari, jossa valitut naiset
elävät enkelten tavoin täydellisessä hartaudessa,
köyhinä, jotta Jeesus rakastaisi heitä,
vaatimattomina, jotta hän katsoisi heidän puoleensa,
siveinä, jotta hän ottaisi heidät vaimokseen.
Sinne minä sinut johdatan.
Minä luovutan sinut Albinelle, heidän hurskaalle äidilleen.

THAÏS
Albine, Caesarin tytär!

ATHANAËL
Ja Kristuksen puhtain palvelija! Siellä suljen sinut ahtaaseen kammioon
aina siihen asti kunnes Jeesus sinut vapauttaa!
Mene! Älä epäröi!
Hän tulee itse, ja mikä vavahdus tuntuukaan sielusi lihassa
kun tunnet hänen asettavan silmillesi valoa hohtavat sormensa,
jotka pyyhkivät pois kyyneleesi!

THAÏS
Vie minut, isäni!

ATHANAËL
Kyllä!
Mutta tuhoa ensin se, mikä oli likaista Thaïsia,
palatsisi, rikkautesi, kaikki mikä julistaa häpeääsi!
Polta kaikki! Tuhoa kaikki!
THAÏS
Isä, olkoon niin!
(pysähtyy pienen Eros-patsaan kohdalle)
En halua säilyttää menneisyydestäni mitään,
paitsi tämän…
Tämä norsunluuveistos, tämä lapsi,
tämä antiikkinen ja ihmeellinen teos, se on Eros!
Se on rakkaus!
Oi isäni, me emme voi kohdella sitä julmasti.
Rakkaus on harvinainen hyve.
Olen tehnyt syntiä, en rakkauden vuoksi vaan pikemminkin sitä vastaan.
Ah! En itke siksi, että se on ollut isäntäni,
vaan siksi, että olen tuntenut niin huonosti sen tahdon.
Rakkaus kieltää naista antamasta itseään sellaiselle,
joka ei tule sen nimissä,
ja sen lain vuoksi sitä pitää kunnioittaa.
Ota veistos, laita jonnekin luostarissa,
ja ne jotka hänet näkevät, kääntyvät Jumalan puoleen!
Sillä rakkaus kohottaa meidät taivaallisiin ajatuksiin.
Kun Nicias rakasti minua, hän lahjoitti tämän kuvan.

ATHANAËL
Nicias! Nicias!
Ah, olkoon kirottu se myrkyllinen lähde,
josta sinulle tämä lahja tulee! Se pitää tuhota!
(rikkoo patsaan)
Ja kaikki loppu liekkeihin, helvettiin!
Tule, Thaïs! Tulkoon jälleen tomuksi kaikki mikä oli sinua,
ikuiseen unohdukseen!

THAÏS ja ATHANAËL
Kaikki mikä oli minua/sinua tulkoon jälleen tomuksi,
ikuiseen unohdukseen! Tule! Tule!

[Seuraava tanssikohta hypätään usein yli ja se puuttuu myös Suomen kansallisoopperan tuotannosta]

(Menevät taloon, Nicias ja hänen vieraansa tulevat)

NICIAS
Seuratkaa kaikki minua, ystävät!
Yö ei ole loppunut! Tulkaa, tulkaa!
Voitin pelissä 30 kertaa sen hinnan,
jonka olin maksanut Thaïsin kauneudesta!
Iloitkaamme siis jälleen!

CROBYLE, MYRTALE, NICIAKSEN YSTÄVÄT ja YSTÄVÄTTÄRET
Jälleen! Jälleen! Evohé! Evohé!*

NICIAS
Kutsukaa Aasian tanssijattaret, käärmeenlumoojat ja ilveilijät!
Jatkukoot tanssit, leikit ja huudot aamuun asti!
Sytyttäkäämme soihdut!

CROBYLE, MYRTALE, NICIAKSEN YSTÄVÄT ja YSTÄVÄTTÄRET
Sytyttäkäämme soihdut! Kalvetkoon aurinko niiden rinnalla!

NICIAS
Heittäkää tuohon paksu matto! Vierelleni Crobyle ja sinä Myrtale!

CROBYLE, MYRTALE, NICIAKSEN YSTÄVÄT ja YSTÄVÄTTÄRET
Evohé! Evohé!

NICIAS
Mikään ei ole totta paitsi elämä! Mikään ei ole viisasta paitsi hulluus!

NICIAS (Lumoojattaren tullessa)
Siinä vertaamaton!
Ota lyyra, Crobyle, ja sinä Myrtale, ota sitra!
Ja laulakaa yhdessä Kauneuden ylistyslaulu!

(Lumoojatar tanssii Crobylen ja Myrtalen säestyksellä)

CROBYLE ja MYRTALE
Hän joka tulee on kauniimpi
kuin Saban kuningatar,
joka tanssi peilien päällä!
Ja hänen huntujensa varjosta
lähtevät hänen äänensä säteet
kuin tuliset nuolet!
Hänen ihonsa on kuin vaaleaa ambraa.
Ilmavasti hän tulee,
Kuin ylittämätön ihanne hän kulkee!
Hän hurmaa, hän hyväilee,
Hänen katseensa heittävät kahleita,
hänen kauniit raukeat katseensa,
jotka vangitsevat miehet.
Tietämättä mitään voimastaan,
hän hurmaa, hän hyväilee,
hänellä on tappavaa lumovoimaa.

KUORO
Evohé! Evohé!

(Athanaël tulee talon kynnykselle palava soihtu kädessään)

NICIAS
Hei, se on hän! Athanaël!

NICIAS, CROBYLE, MYRTALE, NICIAKSEN YSTÄVÄT ja YSTÄVÄTTÄRET
Athanaël! Terve viisaiden viisas!
Thaïs on siis riisunut aseista järkesi?
Hah-hah! katsokaa hänen loistavia kasvojaan!

ATHANAËL
(heittää soihdun maahan) Ah! Vaietkaa!
Thaïs on Jumalan puoliso, hän ei kuulu enää teille!
Helvetillinen Thaïs on kuollut ikuisiksi ajoiksi,
ja uusi Thaïs on tässä!
Tule, sisareni, paetkaamme iäksi tästä kaupungista!

NICIAS ja YSTÄVÄT
Ei koskaan! Ei! Viedä hänet pois! Mitä hän sanoo? Ei! Ei koskaan!

THAÏS
Hän sanoo totuuden!

NICIAS
Thaïs! Jättäisit meidät! Onko se mahdollista!

ATHANAËL
Jumalaton! Kuolet, jos kosket häneen!
Hän on Jumalan luoma! Hän on osa Jumalaa! Tietä!

NICIAS ja VÄKIJOUKKO
Ei! Ei!

ATHANAËL
Tietä!

VÄKIJOUKKO
Ei! Mitä tuo mies hänelle tahtoo! Palatkoon erämaahan!
Häivy! Paviaani! Palauta Thaïs meille!

NICIAS
Thaïs! Älä lähde! Jää!

JOUKKO
Oh! Kenestä elämme nyt!
Ah! Kaulakoruni! Koruni! Pukuni! Hevoseni!
Kuka ne meille maksaa, ketä varten ovat lait!
Hän varastaa meiltä Thaïsin! Jääköön!
Lyökää hänet kuoliaaksi!
Korpeille! Hirteen! Jäteojaan! Korpeille!
Liekkejä! Tulipalo! Liekkejä! Palatsi palaa!

MIES VÄKIJOUKOSTA
Tässä sinulle, satyyri!**
(heittää kivellä Athanaëlia otsaan)

JOUKKO
Liekkejä! Tulipalo! Kuolemaan! Hän polttaa palatsin! Roisto!

THAÏS ja ATHANAËL
Ah! Kuollaan, jos on meidän aikamme!
Ostakaamme hetkessä ikuinen ilo veremme hinnalla!

NICIAS
Armoa! Jää luoksemme! Thaïs! Thaïs! Älä lähde! Jää luoksemme, armahda!

VÄKIJOUKKO
Liekki! Palo! Kuolema!
Hän polttaa palatsin!
Roisto! Kuolemaan! Kuolemaan!

NICIAS
(puolustaen Thaïsia väkijoukolta) Ei! Ei! Pysähtykää! Jumalten kautta!
Tässä jotain mikä rauhoittaa teidät!

(Nicias heittää kultaa ja väkijoukko kiirehtii keräämään sitä)

JOUKKO
Kultaa!

NICIAS
(Athanaëlille ja Thaïsille) Menkää! Näkemiin Thaïs! Turhaan minut unohdat.
Sinun muistosi tulee olemaan sieluni parfyymi!

THAÏS
Ah! Hyvästi iäksi!

NICIAS
Hyvästi iäksi!

ATHANAËL
Tule! Ja iäksi!

VÄKIJOUKKO
Kultaa

* Huudahduksella ”evohé” tervehdittiin viinin jumala Dionysosta.
** Pilkkanimitys viittaa sekä Athanaëlin ulkoasuun että oletukseen hänen ja Thaïsin suhteesta, sillä antiikin mytologiassa satyyrit olivat puoliksi ihmisiä, puoliksi hevosia tai pukkeja ja heitä pidettiin irstailijoina.

Kolmas näytös

Ensimmäinen kohtaus
Keitaalla

THAÏS
Polttava aurinko musertaa minut
kuin liian raskas taakka.
Ah, näännyn päivän painon alle.
Pysähdytään!

ATHANAËL
Ei! Kävele vielä!
Lannista ruumiisi, kiellä lihasi!

THAÏS
Isä, puhut oikein.
Minä uhraan kidutukseni jumalalliselle vapahtajalle.

ATHANAËL
Vain katumus puhdistaa meidät.
Kävele!
Tämä täydellinen ruumis,
jonka annoit pakanoille, uskottomille, Niciaalle!
Ja kuitenkin Jumala oli sen muovannut,
jotta siitä tulisi hänen temppelinsä! Ja nyt kun tunnet totuuden,
et voi enää painaa huuliasi yhteen,
et voi enää liittää käsiäsi,
tuntematta inhoa itseäsi kohtaan.
Kävele! Sovita tekosi!

THAÏS
Isä, puhut oikein.

ATHANAËL
Sovita!

THAÏS
Olemmeko vielä kaukana Jumalan talosta?

ATHANAËL
Kävele!

THAÏS
En voi!
Anteeksi, kunnioitettu isä!

ATHANAËL
Ah, veripisarat virtaavat hänen valkeista jaloistaan.
Sieluni valtaa sääli.
Lapsi parka, naisparka!
Olen jatkanut tätä koetusta liian pitkälle, anna anteeksi!
Oi sisareni! Oi pyhä Thaïs!
Oi pyhä, korkeasti pyhä Thaïs!

THAÏS
Sinun puheessasi on aamunkoiton suloisuus.
Kävellään nyt!

ATHANAËL
Ei vielä. Raikas vesi, hedelmät,
ne palauttavat voimasi.
Odota, kun käyn kaivolla,
menen vieraanvaraiselle levähdyspaikalle.
Katso, tuolla on valkeita kammioita,
se on Albinen luostari, jonne menemme.
Määränpää on lähellä. Toivo, rukoile!
(Athanaël lähtee)

THAÏS
Oi Jumalan sanansaattaja,
niin hyvä karkeudessasi,
Ole siunattu, sinä joka minulle avasit taivaan!
Lihani vuotaa verta, ja sieluni on täynnä iloa.
Kevyt ilma huuhtoo polttavaa otsaani.
Raikkaampi kuin lähteen vesi,
makeampi kuin hunajakenno,
sinun ajatuksesi on minussa
pehmeänä ja hyvää tekevänä,
ja maasta irtautunut henkeni
leijuu jo tuolla avaruudessa!
Kunnioitettu isä, ole siunattu!
(Athanaël tuo vettä ja hedelmiä)

THAÏS ja ATHANAËL
Huuhtele vedellä käsiäni ja huuliani.*
Anna hedelmiä,
huuhtele käsiäni ja huuliani,
elämäni on sinun.
Jumala uskoo sen sinulle.
Kuulun sinulle.

THAÏS
Juo sinä vuorostasi!

ATHANAËL
Ei, maistan suuremman suloisuuden
nähdessäni sinun toipuvan.
Tunnen kipusi lientyvän.
Oi sanomaton suloisuus!

THAÏS Oi jumalainen hyvyys!

ÄÄNET (kaukaa)
Pater noster, qui es in coelis,
Panem nostrum quotidianum da nobis.**

THAÏS
Kuka tulee?

ATHANAËL
Ah, jumalainen sallimus!
Siinä on kunnioitettu Albine ja hänen sisarensa,
jotka tuovat luostariin mustaa leipää.
He tulevat meitä kohti, he kulkevat rukoillen.

ÄÄNET
Et ne nos inducas in tentationem,
sed libera nos a malo.***

ATHANAËL
Amen!
(Albinelle) Herran rauha kanssasi pyhä Albine.
Tuon jumalaiseen mehiläispesääsi mehiläisen,
jonka ylhäältä saamani armon kautta
olen löytänyt kadotettuna päivänä kukattomalta polulta.
Otin herkän olennon kämmenelleni,
lämmitin sen hengitykselläni
ja nyt annan hänet omistettavaksi Jumalalle.

ALBINE
Olkoon niin!

ATHANAËL
En tule pitemmälle.

ALBINE
Tule, tyttäreni.

ATHANAËL
Tehtäväni on täytetty!
Hyvästi, rakas Thaïs,
jää suljettuna ahtaaseen kammioon,
tee katumusharjoituksia ja rukoile joka tunti minun puolestani!

THAÏS
Suutelen suojelevia käsiäsi ja itken jättäessäni sinut.
Oi sinä joka toit minut Jumalalle!

ATHANAËL
Oi koskettava puhe!
Oi ihailtavat kyyneleet!
Onnellinen syntinen, joka on voitettu ikuiselle rakkaudelle!
Miten kauniit ovat hänen kasvonsa!
Mikä ilon säde lähtee hänen silmistään!

THAÏS
Hyvästi, ikuisiksi ajoiksi!

ATHANAËL
Ikuisiksi ajoiksi?

THAÏS
Tapaamme uudelleen taivaallisessa kaupungissa!

ALBINE ja NUNNAT
Amen!

(Athanaël katsoo etääntyviä naisia)

ATHANAËL
Hän menee hitaasti valkeiden tyttärien joukossa,
Palmut taivuttavat oksiaan
kuin virvoittaakseen hänen otsaansa,
Ja päivät ja vuodet kuluvat
ilman että hän enää koskaan ilmestyisi minulle.
En näe häntä enää!

* Dueton teksti on tässä lukemisen helpottamiseksi vain Thaïsin laulamassa muodossa. Athanaëlin laulaessa samaa tekstiä persoonamuodot muuttuvat (käsiäsi, huuliasi, kuulut minulle jne.).
** Isä meidän, joka olet taivaissa, anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.
*** Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta.

Toinen kohtaus
Munkkien luona Niilin rannalla

KENOBIITIT
Kuinka raskas taivas onkaan.
Mikä masennus painaakaan olentoja ja asioita.
Kaukaa kuuluu shakaalin huuto!
Tuuli vapauttaa sen karjuvat laumat
jyrinän ja salamoiden kanssa!

PALÉMON
Palataan majoihimme ja viljamme ja hedelmiemme ääreen.
Pelkäämme myrsky-yötä, joka hajottaa ne.

MUNKKI
Athanaël, onko kukaan nähnyt häntä?

PALÉMON
Siitä alkaen kun hän 20 päivää sitten palasi, veljeni,
hän ei luullakseni ole syönyt, ei juonut!
Voitto jonka hän sai helvetistä
näyttää murtaneen hänen ruumiinsa ja sieluunsa!

(Athanaël tulee)

KENOBIITIT
Hän tulee!
Hänen ajatuksensa on poissa. Hän on Jumalan luona.
Kunnioittakaamme hänen hiljaisuuttaan, jättäkäämme hänet yksin…

ATHANAËL
Jää vierelleni,
minun täytyy tunnustaa sieluni ongelma sinun tyynelle mielellesi.
Tiedät, oi Palémon,
että voitin sielun häneltä, joka oli epäpuhdas Thaïs,
ylpeä ilo seurasi tätä voittoa
ja palasin tänne rauhan erämaahan!
Mutta minusta rauha on kuollut!
Turhaan olen ruoskinut lihaani,
turhaan olen sitä kuolettanut!
Demoni on ottanut minut valtaansa!
Naisen kauneus vainoaa näkyjäni!
Ainoa mitä näen on Thaïs, Thaïs! Tai pikemminkin, se ei ole hän,
se on Helena ja Phryne ja Venus ja Astarte.*
kaikki loisto ja hekuma yhdessä ainoassa olennossa!
Ainoa mitä näen on Thaïs, Thaïs! Thaïs!

PALÉMON
Enkö sanonut sinulle:
”Älkäämme sekaantuko koskaan, poikani, maallisiin ihmisiin;
pelätkäämme hengen ansoja!”
Ah! Miksi olet jättänyt meidät? Miksi?
Auttakoon Jumala sinua! Hyvästi!

(Athanaël nukahtaa, Thaïs ilmestyy)

THAÏS
Kuka tekee sinusta niin ankaran ja miksi peität silmiesi liekin?

ATHANAEL
Thaïs!

THAÏS
Mikä surullinen hulluus saa sinut kaihtamaan kohtaloasi!
Mies tehty rakastamaan, mikä onkaan erehdyksesi!

ATHANAEL
Ah! Saatana! Pois! Lihani palaa!

THAÏS
Uskalla tulla, sinä joka uhmaat Venusta!

ATHANAËL
Kuolen!

THAÏS
Hah-hah-hah-hah!

ATHANAËL
Tule! Tule!

ÄÄNET
Pyhimys jättää kohta maan,
Aleksandrian Thaïs kuolee! Thaïs kuolee!

(Näky katoaa)

ATHANAËL
Thaïs kuolee! Thaïs kuolee! Miksi on taivas, miksi olevaiset, miksi valo!
Mitä hyötyä on maailmasta?
Thaïs kuolee! Ah, nähdä hänet vielä, nähdä hänet, tarttua häneen, pitää hänet! Tahdon hänet! Tahdon hänet!
Minä otan sinut uudelleen!
Ole minun! Ole minun!

*Helena oli kauneudestaan kuuluisa Zeuksen tytär, ihailtu kurtisaani Phryne vaikutti Ateenassa, Venus oli roomalaisten rakkauden jumalatar, Astarte oli raamatussakin mainittu hedelmällisyyden jumalatar.

Kolmas kohtaus
Albinen luostarin puutarha, Thaïs makaa liikkumattomana

VALKOISET TYTTÄRET
Herra, armahtakaa minua lempeytenne mukaan!
Pyyhkikää rauhattomuuteni armeliaisuutenne mukaan!

ALBINE
Jumala kutsuu häntä, ja tänä iltana
käärinliinan valkeus peittää nämä puhtaat kasvot!
Kolme kuukautta hän on valvonut, rukoillut, itkenyt.
Katumusharjoitukset ovat tuhonneet hänen ruumiinsa,
mutta hänen syntinsä ovat poispyyhityt!

VALKOISET TYTTÄRET
Herra, armahtakaa minua lempeytenne mukaan!

(Athanaël tulee puutarhaan)

ALBINE
Ole tervetullut temppeleihimme,
oi kunnioitettu isä!
Sillä epäilemättä sinä tulet siunaamaan tätä pyhimystä,
jonka olet meille antanut?

ATHANAËL
Kyllä, Thaïs!

ALBINE
Tehtyään sen, mitä puhdas henkesi häntä käski tekemään,
hän näkee nyt ikuisen valon!

ATHANAËL
Thaïs! Thaïs!

VALKOISET TYTTÄRET
Herra, armahtakaa minua lempeytenne mukaan!

ATHANAËL
Thaïs!

THAÏS Se olet sinä, isäni!
Muistatko valoisan matkan, kun johdatit minut tänne?

ATHANAËL
Minulla on muisto vain sinun kuolevaisesta kauneudestasi!

THAÏS
Muistatko ne rauhan hetket keitaan raikkaudessa.

ATHANAËL
Ah! Minä muistan vain sen sammuttamattoman janon
jonka sinä rauhoitit.

THAÏS
Muistatko ennen kaikkea sinun pyhät sanasi
sinä päivänä, jolloin kauttasi tunsin ainoan rakkauden!

ATHANAËL
Kun puhuin, valehtelin sinulle!

THAÏS
Ja tässä on aamunkoitto!

ATHANAËL
Valehtelin sinulle!

THAÏS
Ja tässä ovat ikuisen aamun ruusut!

ATHANAËL
Ei! Taivasta…
mitään ei ole…
Mikään ei ole totta paitsi olevaisten rakkaus….
Minä rakastan sinua!

THAÏS
Taivas avautuu!
Tässä ovat enkelit ja profeetat ja pyhimykset!
He tulevat hymyillen kädet täynnä kukkia!

ATHANAËL
Kuule minua rakkaimpani!

THAÏS
(nousee ylös)
Kaksi serafia valkoisin siivin liitää taivaan sinessä
ja kuten sanoit, suloinen lohduttaja asettaa
silmilleni valoa hohtavat sormet!
Ah, ja pyyhkii niistä ikuisiksi ajoiksi kyyneleet!

ATHANAËL
Tule! Sinä kuulut minulle
Oi oma Thaïs! Minä rakastan sinua!
Tule! Sano minulle: minä elän, minä elän!

THAÏS
Kultaisten harppujen sointi lumoaa minut.
Suloiset tuoksut läpäisevät minut.
Tunnen ihanan autuuden,
Ah, autuuden joka saa unohtumaan kaikki virheeni.

ATHANAËL
Oi Thaïs! Oma Thaïs!
Sinä kuulut minulle!
Thaïs! Thaïs! Rakastan sinua! Tule!

THAÏS
Ah, taivas! Minä näen …
Jumalan!

ATHANAËL
Kuollut!
Armoa!