Monipuolinen ja ristiriitainen tyylitaituri
Jerome Robbins oli merkittävä amerikkalainen koreografi, joka toteutti amerikkalaista unelmaa, mutta joka ei kuitenkaan sopinut sen edellyttämään kuvaan. Hän mullisti musiikkiteatterin ja loi vaikuttavia baletteja, mutta sai myös yleisönsä nauramaan. Robbinsin tuotanto on merkittävä ja hänen sisäinen kamppailunsa legenda.
Kuva New York Public Library
New Yorkissa puolalaiseen emigranttiperheeseen syntynyt Jerome Robbins, ent. Rabinowitz (1918–1998) oli jo lapsena lahjakas niin musiikin, tanssin kuin teatterinkin alalla, mutta suuntasi kiinnostuksensa kemian opintoihin. 1930-luvun laman seurauksena Robbinsin yrittäjäperheellä ei ollut varaa rahoittaa poikansa opintoja, ja niin hän päätyi opiskelemaan mm. balettia ja modernia tanssia. 1930-luvun lopulla hänelle aukeni tanssijan ura – ensin Broadwaylla ja vuodesta 1940 American Ballet Theatressa.
Kuva Richard Valente, New York Public Library
Läpimurtonsa koreografina hän teki vuonna 1944 teoksella Fancy Free yhteistyössä tuolloin tuntemattoman säveltäjä Leonard Bernsteinin kanssa. Jo samana vuonna kaksikko teki teokseen pohjautuvan musikaalin On the Town, jota tähdittivät Gene Kelly ja Frank Sinatra. Robbinsista tuli heti yksi merkittävimmistä Broadway-koreografeista, joka vastasi koreografioiden ohella tuotantojen toteutuksista. Ura koreografina ja ohjaajana Broadwaylla sekä televisiossa ja elokuvissa jatkui menestyksekkäänä 1950–60-luvuilla, joukossa mm. musikaalien West Side Story ja Viulunsoittaja katolla kantaesitysten ohjaus ja koreografia.
Sisäinen kamppailu
Jerome Robbins kipuili koko elämänsä ajan juutalaisen taustansa sekä seksuaalisen suuntautumisensa takia. Hänen oman isänsä kerrotaan todenneen: ‘Poikani on hintti: kuinka voisin puhua hänen kanssaan.’ Robbinsille tuotti kuitenkin eniten tuskaa se, että hän McCarthyn vainojen aikaan 1950-luvulla, vuosien painostuksen jälkeen, nimesi useita kommunistiystäviään pelätessään oman seksuaalisen suuntautumisensa paljastuvan. Tapahtumien aiheuttama painolasti varjosti hänen loppuelämäänsä.
Robbins tavoitteli teoksissaan aina täydellisyyttä, minkä takia monet pitivät häntä ankarana. Luultavasti jatkuva syyllisyyden- ja ulkopuolisuuden tunne vaikuttivat hänen käyttäytymiseensä. Tätä traagista taustaa vastaan on hämmästyttävää kuinka hän pystyi tuomaan teoksillaan kauneuden ja ilon niin monille.
Monipuolinen koreografi
Kuva New York Public Library
Broadway-tuotantojen rinnalla Robbins jatkoi koreografioiden luomista myös balettiryhmille. Vuonna 1949 hän siirtyi George Balanchinen New York City Ballet -ryhmään tanssijaksi, koreografiksi ja taiteelliseksi apulaisjohtajaksi. Kun suuret rock-musikaalit saivat jalansijan vuosikymmenen lopulla, Robbins loi balettiteoksia lähinnä New York City Ballet’ssa, jossa hän teki katkeamattoman uran 1990-luvulle saakka. Hänen viimeiseksi työkseen jäi Les Nocesin toteutus tuolle ryhmälle vuonna 1998, vain vähän ennen menehtymistään sairauskohtaukseen.
Robbinsin ura ulottui kuudelle vuosikymmenelle. Tunteiden ilmaisu, ihmisten välisten suhteiden uskottava esittäminen olivat hänen kaiken tekemisensä keskiössä. On sanottu, että Robbins vei musikaalin kokonaan uudelle tasolle nimenomaan tämän taitonsa avulla.
Kansallisbaletilla on aiemmin ollut ohjelmistossaan Robbinsin Les Noces (1989) ja Glass Pieces (2014).
Teksti HEIDI ALMI
Kuvatoimitus JUSSI ILTANEN
Jerome Robbinsin The Concert saa ensi-iltansa Kansallisbaletin Tripla-illassa 27.9.2019.