Siirry sisältöön
Fournillier

Yleisesti ajatellaan ranskalaisen musiikin olevan kevyttä, kuulasta ja hilpeääkin; jotain sellaista, jossa ei ole väkivaltaa tai rajuutta. Mutta me osaamme olla rajuja, myös musiikissa. Onhan Ranskassa tehty jopa vallankumouksia! Siispä ideani on tarjota kolme erilaista teosta, jotka päästävät ranskalaisen musiikin oikeuksiinsa koko kirjossaan.

Avec Patrick -konsertissa nautitaan harvoin Suomessa kuultavista ranskalaisen musiikin helmistä. Ohjelmassa on  kolme 1900-luvun ranskalaista mestariteosta kolmelta eri säveltäjältä. Kapellimestari Patrick Fournillier valitsi ohjelmiston, koska halusi tarjota yleisölle jotain erityistä – ja perinteisestä ranskalaisesta konserttiohjelmistosta poikkeavaa. Tässä artikkelissa tutustumme kolmeen ranskalaisen musiikin merkkiteokseen.

Avec Patrick -konsertti on Kansallisoopperassa 28.1.2020.

Gabriel Fauré: Pelléas et Mélisande

Gabriel Fauré (1845–1924) sävelsi Pelléas ja Mélisanden alun perin näyttämömusiikiksi Maurice Maeterlinckin samannimiseen näytelmään vuonna 1898. Näyttämömusiikkiteos ei kuitenkaan saanut suurta suosiota ja myöhemmin Fauré teki musiikista neliosaisen sarjan orkesterille. Se sai ensiesityksensä Pariisissa vuonna 1912.

Kenties näytelmän arvoituksellinen ilmapiiri ja symbolistiset ulottuvuudet loivat inspiroivan pohjan tarinan säveltämiselle. Näytelmässä on unenomaisia kohtauksia, kuten Mélisanden sormuksen hukkuminen lähteeseen, käynti kellarissa linnan alla ja vierailu luolassa. Faurén näyttämömusiikki oli ensimmäinen tarinaan valmistunut ja kantaesitetty teos, mutta myös muut merkittävät säveltäjät ovat jättäneet siihen kädenjälkensä Sibeliusta myöten: Debussy sävelsi oopperan, Sibelius näyttämöteoksen ja Arnold Schönberg kirjoitti sävelrunon orkesterille. Jokaisen ratkaisut ovat erilaisia, mutta jokainen on omilla keinoillaan tavoittanut jotain oleellista salaperäisestä Mélisandesta sekä Pelléasin ja Mélisanden rakkaudesta.

Pelléas ja Mélisanden orkestraatio on hyvin perinteinen: kaksi huilua, kaksi oboeta, kaksi klarinettia, kaksi fagottia, neljä käyrätorvea, kaksi trumpettia, lyömäsoittimet, harppu ja jouset. Se on kuin Mozartin orkesterin kokoonpano, mutta sitä tulee soittaa kuin suurta sinfoniaorkesteria.

Fileuse eli kehruulaulu kuvaa lankaa kehräävää Mélisandea ja hänen rakkauden kaipuuttaan. Fauré itse oli hyvin liikuttunut vertauskuvasta langan kehräämisen ja rakkauden välillä. Samaa ideaa hän käytti myöhemmin oopperassaan Pénélope. Siinä nainen kehrää lankaa, joka kuin loppumaton odotus kahden rakastavaisen välillä. Samalla tuo lanka symboloi rakkautta: yhtä lailla rakkautta pitää työstää, kehrätä, jotta yhteys rakastettuun säilyisi.

Albert Roussel: Sinfonia nro 3

Albert Rousselin (1869–1937) elämä säveltäjänä on erityisen poikkeuksellinen. Hän osoitti jo nuorella iällään musiikillista lahjakkuutta, mutta päätyi kuitenkin 18-vuotiaana Ranskan laivastoon ja työskenteli merimiehenä ennen ammatillista säveltäjänkoulutusta ja uraansa taiteilijana. Aika laivastossa vei hänet matkoille muun muassa Kaukoitään ja Intiaan. Myöhemmin, säveltäjän opinnot jo aloitettuaan, hän palasi ajoittain takaisin laivastoon ja kirjoitti teoksiaan valmiiksi matkoillaan.

Matkat inspiroivat Rousselia syvästi. Useissa hänen teoksissaan voi kuulla paitsi luonnon armottomuuden myös eri maiden vaikutteet. Tunnetuin näistä eksoottisia vaikutteita saaneista teoksista lienee ooppera-baletti Padmâvâti, joka perustuu Hindu-legendaan.

Rousselin alkuvaiheen teoksissa on paljon vaikutteita symbolismista ja aikalaisista Debussysta ja Ravelista. Hänen myöhempi tuotantonsa luokitellaan neoklassiseksi.

Rousselin säveltämästä neljästä sinfoniasta kolmas lienee tunnetuin. Sinfonia oli tilausteos lokakuussa 1930 järjestettyyn Bostonin sinfoniaorkesterin 50-vuotisjuhlaan, jossa sai kantaesityksensä myös mm. Stravinskyn Psalmisinfonia.

Kolmas sinfonia on jännitteeltään Rousselin voimakkain ja siitä huokuu säveltäjän matkoilla keräämät kokemukset. Teos kuuluu Rousselin kypsän kauden sävellyksiin. Pian kolmannen sinfonian ensiesityksen jälkeen hän viimeisteli kuuluisimman balettinsa Bacchus ja Ariadne. Kolmatta sinfoniaa Roussel sävelsi levottomasti: hän käytti siihen kaksi vuotta ja seilasi samalla merillä.

Roussel on ennen kaikkea fantastinen orkestroija, joka tulee asettaa samalle viivalle Ravelin ja Massenet’n kanssa. He yhdessä antoivat näkyvän jäljen ranskalaiseen musiikkiin ja toimivat suunnannäyttäjinä monille heidän jälkeensä tulleille ranskalaissäveltäjille.

Rousselin musiikki on vahvaa ja voimakasta, kuin jykevä kallio, mutta samalla kevyttä ja kuulasta. Jokaisessa sinfonian osassa on oma värinsä, mutta se on kokonaisuutena eheä jatkumo.

Ranskalaiselle romanttiselle suuntaukselle oli tyypillistä eksoottisuuden ihannointi. Monet säveltäjät ottivat vaikutteita kaukaisista maista: esimerkiksi Bizet espanjalaisvaikutteita Carmeniin ja orientaalisia vaikutteita Helmenkalastajiin sekä Delibes oopperaansa Lakmé, joka sijoittuu Intiaan. Roussel on kiehtova hahmo siksi, että hän matkusti paljon ja koki itse konkreettisesti eri maiden musiikilliset virtaukset.

Francis Poulenc: Gloria

Francis Poulencin (1899–1963) Gloria kantaesitettiin Bostonissa tammikuussa 1961, ja se on yksi säveltäjän tärkeimmistä teoksista.

Vaikka Poulenc ei ollutkaan radikaali taidemusiikin uudistaja, hän loi oman selvästi erottuvan tyylinsä. Melodikkona hänen vertauskohdakseen on löydetty Fauré. Hengellisen musiikin säveltäjänä hän on joidenkin mielestä jo Messiaenin rinnalla.

Poulenc perehtyi myös aikansa nykyaikaisimpaan musiikkiin: hän matkusti Darius Milhaud’n kanssa Wieniin tapaamaan Arnold Schönbergiä sekä Italiaan tapaamaan Casellaa. Näihin aikoihin Poulencista tuli osa ranskalaista uusklassista tyylisuuntaa edustavaa säveltäjäryhmää nimeltä Les Six. Hänen tuotantoonsa lukeutuu mm. kolme oopperaa sekä baletteja, pianokonsertto ja runsaasti kamarimusiikkia. Hän sävelsi myös lukuisia vokaaliteoksia: repertuaariin kuuluu yli sata laulua.

Poulencin uran merkittävä käänne tapahtui 1930-luvulla, kun hän alkoi säveltää uskonnollisia teoksia. Niistä merkittävimmät ovat Gloria ja Stabat mater. Molemmat teokset hyödyntävät samoja elementtejä: suurta kuoroa, solistia sekä mahtipontista orkesteria. Yhtä lailla molemmat teokset lukeutuvat säveltäjän suosituimpiin.

Glorian Poulenc sävelsi elämänsä lopputaipaleella, ja siinä kuuluu elämänkokemus ja kypsyys. Poulencin musiikkiin vaikutti monta sukupolvea; muun muassa Rameau, Berlioz, Bizet, Massenet ja Ravel. Hän kehitti kuitenkin omanlaisensa sävelkielen, joka on kuultavissa jo Glorian ensimmäisistä soinnuista alkaen. Teos huokuu iloa, keveyttä ja monia eri valon sävyjä.

 

Teksti PETRA RÖNKÄ
Kuvat VEIKKO KÄHKÖNEN & HEIKKI TUULI