Siirry sisältöön

Claude Debussy: Pelléas ja Mélisande
Libretto Maurice Maeterlinckin näytelmän mukaan
Suomennos Juhani Koivisto

Pelléas ja Mélisande

I näytös

Metsä

GOLAUD
En osaa enää pois tästä metsästä. Luoja tietää, minne asti se eläin minut johdatti. Luulin haavoittaneeni sitä kuolettavasti, ja tässä on verijälkiä. Mutta nyt olen kadottanut sen näkyvistä. Luulen että olen eksynyt itsekin, eivätkä koirani löydä minua enää. Palaan jälkiäni pitkin. Kuulen itkua. Oi! Kuka on veden äärellä? Pieni tyttö, joka itkee veden äärellä? Hän ei kuule minua. En näe hänen kasvojaan. Miksi itket? Älkää pelätkö. Teillä ei ole mitään pelättävää. Miksi itkette täällä aivan yksin?

MÉLISANDE
Älkää koskeko minuun, älkää koskeko minuun!

GOLAUD
Älkää pelätkö. En tee teille… Oi kuinka olette kaunis!

MÉLISANDE
Älkää koskeko minuun, älkää koskeko minuun, tai heittäydyn veteen.

GOLAUD
En koske teihin. Katsokaa, minä jään tänne, puuta vasten. Älkää pelätkö. Onko joku tehnyt teille pahaa?

MÉLISANDE
Oi, on, on.

GOLAUD
Kuka on tehnyt teille pahaa?

MÉLISANDE
Kaikki, kaikki.

GOLAUD
Mitä pahaa teille on tehty?

MÉLISANDE
En tahdo sanoa sitä, en voi sanoa sitä.

GOLAUD
No niin, älkää itkekö noin. Mistä tulette?

MÉLISANDE
Olen paennut, paennut, paennut.

GOLAUD
Niin, mutta mistä olette paennut?

MÉLISANDE
Olen eksynyt, eksynyt! Oi! olen eksynyt tänne. En ole täältä, en ole syntynyt täällä.

GOLAUD
Mistä olette? Missä olette syntynyt?

MÉLISANDE
Oh! kaukana täältä, kaukana, kaukana.

GOLAUD
Mikä loistaa tuolla veden pohjalla?

MÉLISANDE
Missä niin? Ah, se on kruunu, jonka hän antoi minulle. Se putosi itkiessäni.

GOLAUD
Kruunu? Kuka teille antoi kruunun? Yritän ottaa sen.

MÉLISANDE
Ei, ei. En halua enää. Haluan mieluummin kuolla… kuolla heti.

GOLAUD
Saisin sen helposti. Vesi ei ole syvää.

MÉLISANDE
En halua sitä enää. Jos otatte sen, heittäydyn sen tilalle.

GOLAUD
Ei, sitä en salli. Sen voisi ottaa helposti. Se näyttää kauniilta. Onko siitä kauan kun pakenitte?

MÉLISANDE
On, on. Kuka olette?

GOLAUD
Olen prinssi Golaud. Allemonden vanhan kuninkaan Arkelin pojanpoika.

MÉLISANDE
Oi, teillä on jo harmaat hiukset!

GOLAUD
Niin, joitain on täällä, ohimoiden lähellä.

MÉLISANDE
Ja partakin. Miksi katsotte minua noin?

GOLAUD
Katson silmiänne. Ettekö sulje silmiänne koskaan?

MÉLISANDE
Kyllä, kyllä, suljen ne yöksi.

GOLAUD
Miksi teillä on niin hämmästynyt ilme?

MÉLISANDE
Olette jättiläinen.

GOLAUD
Olen mies kuten muutkin.

MÉLISANDE
Miksi tulitte tänne?

GOLAUD
En tiedä siitä mitään. Olin metsällä, seurasin villisikaa, eksyin tieltä. Te näytätte hyvin nuorelta. Minkäikäinen olette?

MÉLISANDE
Minua alkaa paleltaa.

GOLAUD
Tahdotteko tulla kanssani?

MÉLISANDE
Ei, ei, jään tänne.

GOLAUD
Ette voi jäädä tänne yksin. Ette voi jäädä tänne koko yöksi. Mikä on nimenne?

MÉLISANDE
Mélisande.

GOLAUD
Ette voi jäädä tänne, Mélisande. Tulkaa kanssani.

MÉLISANDE
Minä jään tänne.

GOLAUD
Te pelkäisitte aivan yksin. Ei voi tietää mitä täällä on – koko yö aivan yksin… Se ei ole mahdollista. Mélisande, tulkaa, antakaa kätenne.

MÉLISANDE
Oi, älkää koskeko minuun.

GOLAUD
Älkää pelätkö. En koske teihin enää. Mutta tulkaa kanssani, yöstä tulee hyvin pimeä ja hyvin kylmä. Tulkaa kanssani.

MÉLISANDE
Mihin menette?

GOLAUD
En tiedä. Olen myös eksynyt.

2. kohtaus
Huone linnassa

GENEVIÈVE
Näin hän kirjoitti veljelleen Pelléakselle: ”Löysin hänet eräänä iltana itkemässä lähteen reunalla metsässä, johon olin eksynyt. En tiedä hänen ikäänsä, en kuka hän on, en mistä hän tulee, enkä uskalla kuulustella häntä, sillä hänen on täytynyt kokea jokin suuri järkytys, ja kun häneltä kysyy, mitä hänelle on tapahtunut, hän puhkeaa äkkiä itkuun kuin lapsi ja nyyhkyttää niin syvästi, että se pelottaa. Rakas Pelléas, sinä jota rakastan enemmän kuin veljeä, vaikka emme olekaan syntyneet samasta isästä, valmistele paluutani tällä aikaa. Tiedän että äitini antaa minulle mielellään anteeksi. Mutta pelkään Arkelia hänen kaikesta hyvyydestään huolimatta. Jos hän kuitenkin suostuu ottamaan hänet vastaan kuten vastaanottaisi oman tyttärensä, sytytä kolmantena päivänä tämän kirjeen saapumisesta lamppu merelle päin katsovan tornin huippuun. Näen sen laivamme kannelta, jos en näe, lähden kauas enkä enää palaa.” Mitä sanotte tästä?

ARKEL
En sano siitä mitään. Se voi tuntua meistä oudolta, koska emme näe milloinkaan kohtaloista kuin toisen puolen, kääntöpuolen vain omastammekin… Tähän asti hän on aina seurannut neuvojani, luulin tekeväni hänet onnelliseksi lähettäessäni hänet pyytämään prinsessa Ursulen kättä. Hän ei voinut jäädä yksin, vaimonsa kuolemasta asti hän on ollut surullinen yksinäisyydestä: ja tämä avioliitto olisi tehnyt lopun pitkistä sodista, vanhasta vihasta. Hän ei tahtonut sitä. Olkoon kuten hän halusi; en ole koskaan asettunut vastoin kohtaloa; hän tietää minua paremmin tulevaisuutensa. Ehkä mitään tarpeetonta ei tapahdu.

GENEVIÈVE
Hän oli aina niin varovainen, niin vakava ja niin sulkeutunut. Vaimonsa kuolemasta lähtien hän on elänyt vain pojalleen, pienelle Ynioldille. Hän on unohtanut kaiken. Mitä teemme?

ARKEL
Kuka tulee?

GENEVIÈVE
Se on Pelléas. Hän on itkenyt.

ARKEL
Sinäkö se olet Pelléas? Tule vähän lähemmäksi jotta näen sinut valossa.

PELLÉAS
Isoisä, samalla kun sain veljeni kirjeen, sain myös kirjeen ystävältäni Marcellukselta. Hän on kuolemaisillaan ja kutsuu minua. Hän sanoo tietävänsä tarkasti päivän, jolloin kuolema tulee. Hän sanoo minulle, että voin tulla ennen sitä jos haluan, mutta aikaa ei ole hukattavaksi.

ARKEL
Pitäisi kuitenkin odottaa vähän aikaa. Emme tiedä, mitä veljesi paluusta meille seuraa. Eikö isäsi sitä paitsi ole tuolla yläkerrassa sairaampi kuin ystäväsi? Voisitko valita isän ja ystävän välillä.

GENEVIÈVE
Huolehdi, että lamppu sytytetään tänä iltana, Pelléas.

3. kohtaus
Linnan edessä

MÉLISANDE
Puutarhassa on pimeää. Ja millaisia metsiä on palatsin ympärillä.

GENEVIÈVE
Niin, se hämmästytti minuakin kun tulin tänne, ja se hämmästyttää kaikkia. Täällä on paikkoja, joissa ei koskaan näe aurinkoa. Mutta siihen tottuu nopeasti. Kauan, kauan, lähes 40 vuotta olen elänyt täällä. Katsokaa toiselle puolelle, siellä teillä on meren kirkkaus.

MÉLISANDE
Kuulen ääntä alapuoleltamme.

GENEVIÈVE
Kyllä, joku nousee meitä kohti. Ai, se on Pelléas… hän näyttää väsyneeltä odotettuaan teitä niin kauan.

MÉLISANDE
Hän ei ole nähnyt meitä.

GENEVIÈVE
Luulen että hän näki, mutta hän ei tiedä mitä tehdä. Pelléas! Pelléas! Oletko se sinä?

PELLÉAS
Kyllä! Tulin meren puolelta.

GENEVIÈVE
Me myös, etsimme valoa. Täällä on kirkkaampaa kuin muualla, meri on kuitenkin synkkä.

PELLÉAS
Tänä yönä tulee myrsky: niitä on ollut joka yö jo jonkin aikaa ja kuitenkin nyt on niin tyyntä. Jos ei tietäisi, voisi lähteä merelle eikä palaisi koskaan.

ÄÄNI
Hoi! Hiiop! Hoi!

MÉLISANDE
Jokin lähtee satamasta.

PELLÉAS
Sen täytyy olla suuri laiva… valot ovat hyvin korkealla.

ÄÄNI
Hoi, Hiiop!

PELLÉAS
Näemme sen aivan kohta…

ÄÄNI
Hoi! Hiiop!

PELLÉAS
…kun se tulee valokaistaleen kohdalle.

GENEVIÈVE
En tiedä voimmeko nähdä sitä… merellä on vielä sumua.

ÄÄNI
Hoi!

PELLÉAS
Näyttää kuin sumu hälvenisi hiljakseen.

MÉLISANDE
Kyllä, näen tuolla valon, jota en nähnyt aiemmin.

PELLÉAS
Se on majakka; siellä on muitakin, joita emme näe vielä.

MÉLISANDE
Laiva on nyt valossa; se on jo kaukana.

PELLÉAS
Se etääntyy täysin purjein.

MÉLISANDE
Se on laiva, joka toi minut tänne. Siinä on suuret purjeet…

ÄÄNI
Hiiop! Hoi! Hiiop!

MÉLISANDE
…tunnen sen purjeista.

ÄÄNI
Hiiop!

PELLÉAS
Tänä yönä meri myrskyää.

ÄÄNI
Hiiop!

MÉLISANDE
Miksi se lähtee tänä yönä? Sitä ei enää juuri näe. Se joutuu ehkä haaksirikkoon!

PELLÉAS
Pimeys laskeutuu… nopeasti.

ÄÄNI
Hoi!

GENEVIÈVE
On aika palata. Pelléas, näytä tie Mélisandelle. Minun on mentävä katsomaan hetkeksi pientä Ynioldia.

PELLÉAS
Merellä ei näe enää mitään.

MÉLISANDE
Näen muita valoja.

PELLÉAS
Ne ovat toisia majakoita. Kuuletteko meren? Tuuli nousee. Laskeudutaan täältä. Antakaa kätenne.

MÉLISANDE
Mutta käteni ovat täynnä kukkia.

PELLÉAS
Tuen teitä käsivarresta; tie on jyrkkä ja on kovin pimeää. Lähden ehkä huomenna.

MÉLISANDE
Oh! Miksi lähdette?

 

II näytös

1. kohtaus
Lähde puistossa

PELLÉAS
Ette taida tietää mihin olen teidät johdattanut? Tulen usein istumaan tänne keskipäivän aikaan, silloin kun puutarhassa on liian kuumaa. Tänään on tukahduttavaa, jopa puiden varjossa.

MÉLISANDE
Oi, vesi on kirkasta!

PELLÉAS
Se on viileää kuin talvella. Se on vanha hylätty lähde. Se oli kuulemma ihmeiden lähde, se avasi sokeiden silmät.

MÉLISANDE
Eikö se enää avaa sokeiden silmiä?

PELLÉAS
Siitä alkaen kun kuningas itse on ollut lähes sokea, tänne ei enää tulla.

MÉLISANDE
Kuinka yksin täällä onkaan – ei kuulu mitään.

PELLÉAS
Täällä on aina aivan erityinen hiljaisuus. Veden voi melkein kuulla nukkuvan. Haluatteko istua altaan marmorireunalle? Täällä on lehmus, jonka läpi aurinko ei koskaan paista.

MÉLISANDE
Asetun makuulleni marmorille. Haluaisin nähdä veden pohjan.

PELLÉAS
Sitä ei ole koskaan nähty. Se on ehkä syvä kuin meri.

MÉLISANDE
Jos jotain kimaltaisi pohjalla, sen ehkä näkisi.

PELLÉAS
Älkää nojautuko tuolla tavalla!

MÉLISANDE
Haluaisin koskettaa vettä.

PELLÉAS
Varokaa liukastumasta. Pidän teitä kädestä.

MÉLISANDE
Ei, ei, haluaisin upottaa siihen molemmat kädet. Käteni tuntuvat kipeiltä tänään, kuin sairailta.

PELLÉAS
Oh! Varokaa! Mélisande! Oi, teidän hiuksenne!

MÉLISANDE
En voi, en voi saavuttaa sitä.

PELLÉAS
Teidän hiuksenne ovat uponneet veteen.

MÉLISANDE
Niin, ne ovat pidemmät kuin käteni, ne ovat pitemmät kuin minä.

PELLÉAS
Löysikö hän teidät lähteen reunalta?

MÉLISANDE
Kyllä.

PELLÉAS
Mitä hän sanoi teille?

MÉLISANDE
Ei mitään, en muista enää.

PELLÉAS
Oliko hän aivan lähellänne?

MÉLISANDE
Kyllä, hän halusi syleillä minua.

PELLÉAS
Ja te ette halunnut.

MÉLISANDE
En.

PELLÉAS
Miksi ette halunnut?

MÉLISANDE
Oi! Näin jotain liikkuvan veden pohjalla.

PELLÉAS
Varokaa! Varokaa! Putoatte! Millä te leikitte?

MÉLISANDE
Sormuksella jonka hän minulle antoi.

PELLÉAS
Älkää leikkikö tuolla tavalla noin syvän veden yläpuolella.

MÉLISANDE
Minun käteni eivät vapise.

PELLÉAS
Miten se kimaltaa auringossa! Älkää heittäkö sitä niin korkealle taivasta kohti!

MÉLISANDE
Oi!

PELLÉAS
Se putosi!

MÉLISANDE
Se putosi veteen!

PELLÉAS
Missä se on! Missä se on?

MÉLISANDE
En näe sen laskeutuvan.

PELLÉAS
Taidan nähdä sen kimaltavan.

MÉLISANDE
Sormukseni?

PELLÉAS
Kyllä, tuolla alhaalla.

MÉLISANDE
Oi! Se on niin kaukana meistä. Ei, ei, se ei ole sormus. Se on kadonnut, kadonnut! Enää ei näy kuin suuri rengas vedessä. Mitä me nyt teemme?

PELLÉAS
Ei kannata huolestua sormuksen vuoksi. Ei se ole mitään. Ehkä me löydämme sen. Tai sitten löydämme toisen.

MÉLISANDE
Ei, ei, emme löydä sitä enää, emme löydä sitä, emmekä toistakaan. Luulin että se oli kädessäni, olin jo sulkenut käteni ja se putosi kaikesta huolimatta… heitin sen liian korkealle aurinkoa kohti.

PELLÉAS
Tulkaa, palataan toisena päivänä. Tulkaa, on jo aika. Meitä etsitään jo pian. Sormuksen pudotessa soitettiin jo keskipäivää.

MÉLISANDE
Mitä me sanomme Golaud’lle, jos hän kysyy missä se on?

PELLÉAS
Totuuden! Totuuden!

2. kohtaus
Huone linnassa, Golaud makaa vuoteella, Mélisande on vuoteen päässä.

GOLAUD
Ah! Ah! Kaikki on hyvin, ei tämä ole mitään. Mutta en voi selittää, miten se tapahtui. Olin rauhassa metsällä. Hevoseni pillastui yhtäkkiä ilman syytä. Näkikö se jotain outoa? Olin juuri kuullut keskipäivän soiton. Kahdennellatoista lyönnillä se pelästyy äkkiä ja juoksee kuin sokea ja mieletön päin puuta! En tiedä mitä tapahtui. Putosin, ja sen täytyi kaatua päälleni; minusta tuntui kuin koko metsä olisi ollut rintani päällä. Luulin että sydämeni repeytyi. Mutta sydämeni on eheä. Ei tämä taida olla mitään.

MÉLISANDE
Haluatteko juoda vähän vettä?

GOLAUD
Kiitos, minua ei janota.

MÉLISANDE
Haluatteko toisen tyynyn? Tässä on pieni veritahra.

GOLAUD
Ei, ei tarvitse.

MÉLISANDE
Oletteko varma? Eikö teillä ole liikaa kipuja?

GOLAUD
Ei, ei, olen nähnyt pahempaakin. Minut on tehty raudasta ja verestä.

MÉLISANDE
Sulkekaa silmät ja yrittäkää nukkua. Jään tähän koko yöksi.

GOLAUD
Ei, ei, en tahdo että väsytät itseäsi. En tarvitse mitään, nukun kuin lapsi. Mikä sinun on Mélisande… Miksi itket yhtäkkiä?

MÉLISANDE
Minä olen… olen sairas täällä.

GOLAUD
Olet sairas? Mikä sinulla sitten on, mikä sinulla sitten on, Mélisande?

MÉLISANDE
En tiedä. Olen sairas täällä. Haluan sanoa sen teille tänään. Herra, en ole onnellinen täällä.

GOLAUD
Mitä sitten on tapahtunut? Onko joku tehnyt sinulle pahaa? Onko joku loukannut sinua?

MÉLISANDE
Ei, ei, kukaan ei ole tehnyt minulle pienintäkään pahaa. Sitä tämä ei ole.

GOLAUD
Mutta sinun täytyy salata minulta jotain? Sano minulle koko totuus. Mélisande. Onko se kuningas? Onko se äitini? Onko se Pelléas?

MÉLISANDE
Ei, ei, se ei ole Pelléas. Ei se ole kukaan. Te ette voi ymmärtää. Se on jotain, mikä on minua vahvempaa.

GOLAUD
No niin, ole järkevä, Mélisande. Mitä haluat minun tekevän? Et ole enää lapsi. Minutko sinä haluat jättää?

MÉLISANDE
Oi ei, ei se sitä ole. Minä haluaisin lähteä pois teidän kanssanne. Täällä minä en halua elää enää. Minusta tuntuu, että en elä enää kauan.

GOLAUD
Mutta täytyy olla jokin syy. Sinuahan luullaan pian hulluksi, uskotaan että näet lapsen painajaisia. No niin, Pelléasko se on? Te ette taida puhua usein.

MÉLISANDE
Kyllä, hän puhuu minulle toisinaan. Hän ei pidä minusta, luulen niin, olen nähnyt sen hänen silmistään, mutta hän puhuu minulle kun kohtaamme.

GOLAUD
Siitä ei kannata olla hänelle vihainen. Hän on ollut aina sellainen. Hän on hiukan outo. Hän muuttuu, tulet huomaamaan, hän on nuori.

MÉLISANDE
Mutta ei se sitä ole, ei se sitä ole.

GOLAUD
Mitä sitten? Etkö voi tottua elämään täällä? Onko täällä liian surullista? On totta, että tämä linna on hyvin vanha ja hyvin synkkä, se on hyvin kylmä ja hyvin syvä. Ja kaikki, jotka sitä asuttavat ovat vanhoja. Ja maaseutukin voi tuntua ikävältä kaikkine metsineen, kaikkine vanhoine valottomine metsineen. Mutta kaikkea sitä voidaan piristää jos halutaan. Eivätkä kaikki päivät voi olla iloa. Mutta sano minulle jotain, mitä tahansa, teen kaiken mitä haluat.

MÉLISANDE
Niin, se on totta… täällä ei näe koskaan taivasta. Näin sen ensimmäistä kertaa tänä aamuna.

GOLAUD
Se siis saa sinut itkemään, Mélisande-parka? Sitäkö tämä vain on? Itket koska et näe taivasta? No niin, et sinä ole enää siinä iässä, että itket tuollaisten asioiden vuoksi. Eikö kesäkin ole kohta? Näet taivaan joka päivä. Ja seuraavana vuonna…

No niin, anna kätesi. Anna minulle pienet kätesi. Oi, niin pienet kädet, että voisin rusentaa ne kuin kukkasen. Kas, missä on sinulle antamani sormus?

MÉLISANDE
Sormus?

GOLAUD
Niin, vihkisormus, missä se on?

MÉLISANDE
Luulen… luulen että se on pudonnut.

GOLAUD
Pudonnut? Mihin se on pudonnut? Oletko kadottanut sen?

MÉLISANDE
Ei, se on pudonnut… sen on täytynyt pudota… mutta en tiedä missä se on.

GOLAUD
Missä se on?

MÉLISANDE
Tiedätte kai… tiedätte kai sen luolan meren rannalla?

GOLAUD
Kyllä.

MÉLISANDE
Niin, se on siellä… sen täytyy olla siellä. Kyllä, kyllä, muistan sen. Menin sinne aamulla poimimaan simpukankuoria pikku Ynioldille, siellä on kauniita. Se liukui sormestani… sitten meri kohosi, ja minun piti lähteä ennen kuin löysin sen.

GOLAUD
Oletko varma että se on siellä?

MÉLISANDE
Kyllä, kyllä, aivan varma, tunsin sen liukuvan.

GOLAUD
Sitä pitää mennä etsimään heti.

MÉLISANDE
Nyt? Heti? Pimeässä?

GOLAUD
Nyt, heti, pimeässä. Olisin mieluummin kadottanut kaiken omistamani kuin tämän sormuksen. Et tiedä, mikä se on. Et tiedä, mistä se tulee. Tänä yönä meri nousee korkealle. Meri vie sen ennen sinua – pidä kiirettä!

MÉLISANDE
En uskalla, en uskalla mennä sinne yksin.

GOLAUD
Mene, mene vaikka kenen kanssa. Mutta sinne pitää mennä heti, kuuletko? Kiirehdi, pyydä Pelléasta tulemaan kanssasi.

MÉLISANDE
Pelléas? Pelléaksen kanssa? Mutta Pelléas ei halua…

GOLAUD
Pelléas tekee kaiken mitä häneltä pyydät. Tunnen Pelléaksen paremmin kuin sinä. Mene, kiirehdi. En nuku ennen kuin minulla on sormus.

MÉLISANDE
Oi! Oi! En ole onnellinen, en ole onnellinen.

3. kohtaus
Luolan edessä

PELLÉAS
Kyllä, se on täällä, olemme täällä. On niin pimeää, ettei luolan sisäänkäynti erotu yöstä. Tällä puolella ei ole tähtiä. Odotetaan, kunnes kuu repäisee tuon suuren pilven, se valaisee koko luolan ja silloin voimme mennä sisään vaaratta. Täällä on vaarallisia paikkoja ja polku on hyvin kapea, kahden järven välissä, eikä niiden pohjaa ole vielä tavattu. En tullut ajatelleeksi soihdun tai lyhdyn ottamista. Mutta luulen, että taivaan kirkkaus riittää meille. Oletteko koskaan tunkeutunut tähän luolaan?

MÉLISANDE
En.

PELLÉAS
Mennään sisään. Teidän pitää pystyä kuvailemaan ympäristö, jossa olette kadottanut sormuksen, jos sitä teiltä kysytään. Luola on hyvin suuri ja hyvin kaunis, se on täynnä sinisiä varjoja. Kun siellä sytyttää pienen valon, tuntuu kuin holvi olisi tähtien peittämä taivas. Antakaa minulle kätenne, älkää vapisko niin. Ei hätää, pysähdymme heti kun emme enää näe meren kirkkautta.

Luolan äänikö teitä pelottaa? Kuuletteko meren takanamme? Se ei kuulosta tyytyväiseltä tänä yönä. Oi! Täällä on kirkasta!

MÉLISANDE
Ah!

PELLÉAS
Mitä siellä on?

MÉLISANDE
Siellä on… siellä on…

PELLÉAS
Niin… minäkin näin heidät.

MÉLISANDE
Mennään pois! Mennään pois!

PELLÉAS
Siinä on kolme vanhaa köyhää miestä, jotka ovat nukahtaneet. Maassa on nälänhätä. Miksi he ovat tulleet nukkumaan tänne?

MÉLISANDE
Mennään, tulkaa… mennään pois!

PELLÉAS
Varokaa, älkää puhuko niin lujaa! Ei herätetä heitä… he nukkuvat vielä sikeästi. Tulkaa.

MÉLISANDE
Päästäkää minut, menen mieluummin yksin.

PELLÉAS
Palataan takaisin toisena päivänä.

III näytös

1. kohtaus
Yhdessä linnan torneista

Mélisande on ikkunassa ja kampaa avattuja hiuksiaan.

MÉLISANDE
Pitkät hiukseni laskeutuvat
aina tornin juurelle asti;
hiukseni odottavat sinua
koko tornin pituudelta
ja koko päivän pituudelta
ja koko päivän pituudelta,
Saint Daniel ja Saint Michel,
Saint Michel ja Saint Raphael,
synnyin sunnuntaina
sunnuntaina keskipäivällä.

PELLÉAS
Hei! Hei!

MÉLISANDE
Kuka siellä on ?

PELLÉAS
Minä, minä ja minä! Mitä teet ikkunassa laulaen kuin lintu, joka ei ole täältä kotoisin?

MÉLISANDE
Laitan hiuksiani yötä varten.

PELLÉAS
Nekö näen muurilla? Luulin, että sinulla on valo.

MÉLISANDE
Avasin ikkunan, tornissa on liian kuuma. On kaunis yö.

PELLÉAS
Tähtiä on lukemattomia; en ole koskaan nähnyt niitä niin paljon kuin tänä iltana; mutta kuu on vielä meren yllä… Älä jää varjoon, Mélisande, nojaudu hiukan, jotta näen avatut hiuksesi.

MÉLISANDE
Olen kauhea näin.

PELLÉAS
Oi! Oi! Mélisande! Oi! Olet kaunis! Olet kaunis noin! Kurkota, kurkota! Päästä minut lähemmäksi.

MÉLISANDE
En voi tulla lähemmäksi. Kurkotan niin pitkälle kuin voin.

PELLÉAS
En voi nousta korkeammalle. Anna minulle ainakin kätesi tänä iltana, ennen kuin lähden. Lähden huomenna.

MÉLISANDE
Ei, ei, ei!

PELLÉAS
Kyllä, kyllä, minä lähden, lähden huomenna. Anna kätesi, kätesi, pieni kätesi huulilleni…

MÉLISANDE
En anna sitä jos lähdet…

PELLÉAS
Anna, anna, anna…

MÉLISANDE
Et kai lähde?

PELLÉAS
Odotan, odotan…

MÉLISANDE
Näen varjoissa ruusun…

PELLÉAS
Missä se oikein on? En näe kuin muurin ylittäviä pajun oksia…

MÉLISANDE
Alempana, alempana, puutarhassa; tuolla, hämärässä vihreässä.

PELLÉAS
Ei se ole ruusu… Menen katsomaan kohta, mutta anna ensin kätesi, ensin kätesi…

MÉLISANDE
Tässä, tässä… en voi kurkottaa kauemmas…

PELLÉAS
Huuleni eivät voi saavuttaa kättäsi…

MÉLISANDE
En voi kurkottaa kauemmas… Olen jo putoamaisillani… Oi! Oi! hiukseni laskeutuvat tornista!

(Hiukset putoavat äkkiä kun hän nojautuu ja ne peittävät Pelléasin)

PELLÉAS
Oi! Oi! Mitä tämä on? Sinun hiuksesi, hiuksesi laskeutuvat minua kohti… koko tukka. Mélisande, koko tukkasi on pudonnut tornista! Pidän hiuksia käsissäni, pidän suussani… Pidän sylissäni, laitan ne poskeani vasten… en avaa käsiäni enää tänä yönä…

MÉLISANDE
Päästä minut! Päästä minut! Saat minut putoamaan!

PELLÉAS
Ei, ei, ei! En ole koskaan nähnyt sellaisia hiuksia kuin sinulla Mélisande! Katso, katso, katso, ne tulevat niin korkealta, ne kietoutuvat ympärilleni sydämeen asti… polviin asti… Ja ne ovat suloiset, ne ovat suloiset kuin ne putoaisivat taivaasta! En näe enää taivasta hiuksiesi läpi. Katso, katso, käteni eivät enää voi pitää niitä… Niitä on pajun oksiin asti… Ne elävät kuin linnut käsissäni ja ne rakastavat minua, ne rakastavat minua kuten sinä!

MÉLISANDE
Päästä minut, päästä minut, joku voi tulla…

PELLÉAS
Ei, ei, ei; en päästä sinua tänä yönä… Olet minun vankini tämän yön, koko yön, koko yön…

MÉLISANDE
Pelléas! Pelléas!

PELLÉAS
Solmin ne, solmin ne pajun oksiin… Et enää lähde pois. Et enää lähde pois… Katso, katso, syleilen hiuksiasi, kuuletko suudelmani hiuksiasi pitkin? Ne nousevat pitkin hiuksiasi. Jokaisen hiuksen pitää tuoda niitä sinulle. Katso, katso, voin irrottaa käteni… Käteni ovat vapaat, mutta et voi jättää minua.

(Tornista lähtee kyyhkysiä ja ne lentävät heidän ympärillään yössä)

MÉLISANDE
Oi! Oi! Satutat minua… Mitä tämä on, Pelléas! Mitä ympärilläni lentää?

PELLÉAS
Ne ovat kyyhkysiä jotka lähtevät tornista… Pelästytin ne; ne lentävät pois…

MÉLISANDE
Ne ovat minun kyyhkyjäni, Pelléas. Mennään pois, päästä minut: ne eivät tule enää takaisin…

PELLÉAS
Miksi ne eivät enää palaa?

MÉLISANDE
Ne katoavat pimeyteen… Päästä minut! Anna minun kohottaa pääni… Kuulen askelten äänen… Päästä minut! Se on Golaud! Hän on kuullut meidät!

PELLÉAS
Odota! Odota! Hiuksesi ovat oksien ympärillä… ne tarttuivat pimeässä. Odota! Odota! on pimeää…

GOLAUD
Mitä te teette täällä?

PELLÉAS
Mitä minä teen täällä? Minä…

GOLAUD
Te olette lapsia… Mélisande, älä kurkottele ikkunasta tuolla tavalla, putoat… Ettekö tiedä, että on myöhä? On melkein keskiyö. Älkää leikkikö tuolla tavalla pimeässä. Te olette lapsia… Mitä lapsia! Mitä lapsia!

2. kohtaus 
Linnan kellarissa

GOLAUD
Varokaa, tätä kautta, tätä kautta. Ettekö ole koskaan tunkeutuneet tänne kellariin?

PELLÉAS
Kyllä, kerran, aikoinaan; mutta siitä on kauan…

GOLAUD
Hyvä! Tässä on seisovaa vettä josta puhuin… Tunnetteko siitä nousevan kuoleman hajun? Mennään veden ylle kohoavan kallion päähän saakka, kumartukaa vähän; haju iskee teitä kasvoihin. Kurottakaa, älkää pelätkö… Pidän teistä kiinni, antakaa minun… Ei, ei, ei kättä… se voisi liukua… käsivarsi… näettekö kuilun? … Pelléas, Pelléas?

PELLÉAS
Kyllä, luulen että näen kuilun pohjan. Valoko tuolla noin värisee? Te…

GOLAUD
Kyllä, se on lyhty… Minä liikutin sitä valaistakseni seinämiä…

PELLÉAS
Tukehdun täällä… Mennään pois.

GOLAUD
Kyllä, mennään ulos…

Terassi kellarin uloskäynnin kohdalla

PELLÉAS
Ah! Hengitän lopultakin. Luulin, että alkaisin voida pahoin noissa valtavissa luolissa; olin vähällä kaatua. Ilma on siellä kostea ja raskas kuin lyijyinen kaste, ja varjot paksuja kuin myrkytetty taikina. Ja nyt, koko meren ilma! Raikas tuuli, katsokaa, raikas kuin juuri avautunut lehti pienine vihreine liuskoineen. Kas! Kukkia terassin reunalla on juuri kasteltu ja vihreyden ja kastuneiden ruusujen tuoksu nousee tänne asti. On varmaankin lähes keskipäivä; ne ovat jo tornin varjossa… On keskipäivä, kuulen kellojen soivan ja lapset laskeutuvat rannalle mennäkseen uimaan. Kas, tuolla ovat äitimme ja Mélisande tornin ikkunassa.

GOLAUD
Kyllä, he ovat paenneet varjon puolelle. Mélisandesta puheen ollen, kuulin mitä tapahtui ja mitä puhuttiin eilen illalla. Tiedän hyvin, että nuo ovat lasten leikkejä; mutta se ei saa toistua. Hän on hyvin herkkä, hänestä pitää huolehtia, etenkin kun hänestä pian tulee äiti ja pieninkin liikutus voisi johtaa onnettomuuteen. Ei ole ensimmäinen kerta kun huomaan, että välillänne voisi olla jotain. Te olette häntä vanhempi; riittää kun teille on sanottu se… Välttäkää häntä niin paljon kuin mahdollista: mutta huomaamatta, huomaamatta.

4. kohtaus

GOLAUD
No niin, istutaan tähän Yniold. Istu polvelleni, näemme tästä mitä metsässä tapahtuu. En näe sinua nykyään juuri koskaan. Sinäkin hylkäät minut: olet aina pikku äidin luona. Kas, istumme sopivasti pikkuäidin ikkunoiden alla. Ehkä hän lukee juuri iltarukoustaan… Mutta sano minulle Yniold, eikö hän olekin usein setäsi Pelléasin kanssa?

YNIOLD
Kyllä, kyllä, aina, pikku isä, kun te ette ole paikalla.

GOLAUD
Ah! Kas, joku kulkee lyhdyn kanssa puutarhassa! Mutta minulle on sanottu, että he eivät pidä toisistaan. Näyttää kuin he riitelisivät usein. Ei. Onko se totta?

YNIOLD
Voi kyllä, se on totta.

GOLAUD
Kyllä? Voi, voi! Mutta mistä he riitelevät?

YNIOLD
Ovesta.

GOLAUD
Miten! Ovesta! Mitä sinä puhut!

YNIOLD
Kun se ei saa olla auki.

GOLAUD
Kuka haluaa, että se ei olisi auki? No niin, miksi he riitelevät?

YNIOLD
En tiedä isä, valosta.

GOLAUD
En puhu sinulle valosta, puhun ovesta… älä laita kättä tuolla tavalla suullesi… no niin…

YNIOLD
Isä! Isä, en tee enää niin.
(Itkee)

GOLAUD
No niin, miksi nyt itket? Mitä on tapahtunut?

YNIOLD
Ai! AI! Isä! Satutitte minua…

GOLAUD
Satutin sinua? Mihin satutin sinua? En halunnut sitä…

YNIOLD
Tähän, tähän, pieneen käsivarteeni.

GOLAUD
En halunnut sitä, no niin, älä itke enää, annan sinulle jotain huomenna…

YNIOLD
Mitä, isä?

GOLAUD
Nuolikotelon ja nuolia. Mutta sano minulle mitä tiedät ovesta.

YNIOLD
Suuria nuolia?

GOLAUD
Kyllä, hyvin suuria nuolia. Mutta miksi he eivät halua oven olevan auki? No niin, vastaa minulle lopultakin! Ei, ei, älä avaa suutasi itkeäksesi. En ole vihainen. Mistä he puhuvat kun ovat yhdessä?

YNIOLD
Pelléas ja pikku äiti?

GOLAUD
Niin, mistä he puhuvat?

YNIOLD
Minusta, aina minusta.

GOLAUD
Ja mitä he sanovat sinusta?

YNIOLD
He sanovat että minusta tulee hyvin suuri.

GOLAUD
Ah! Elämäni mysteeri! Olen kuin sokea, joka etsii aarrettaan valtameren pohjasta! Olen kuin vastasyntynyt, joka on eksynyt metsään ja te… Mutta katsotaan, Yniold, olin hajamielinen; nyt puhutaan vakavasti. Pelléas ja pikku äiti, puhuvatko he koskaan minusta kun en ole paikalla?

YNIOLD
Kyllä, kyllä isä.

GOLAUD
Ah! Ja mitä he sanovat minusta?

YNIOLD
He sanovat että minusta tulee yhtä iso kuin teistä.

GOLAUD
Oletko aina heidän lähellään?

YNIOLD
Kyllä, kyllä, aina, isä.

GOLAUD
Eivätkö he koskaan käske sinua muualle leikkimään?

YNIOLD
Ei, isä, he pelkäävät kun en ole siellä.

GOLAUD
Pelkäävät? Mitä luulet heidän pelkäävän?

YNIOLD
He itkevät aina hämärässä.

GOLAUD
Ah! Ah!

YNIOLD
Se saa itkemään myös…

GOLAUD
Niin, niin…

YNIOLD
Mélisande on kalpea, isä!

GOLAUD
Ah! Kärsivällisyyttä jumalani, kärsivällisyyttä…

YNIOLD
Mitä, isä?

GOLAUD
Ei mitään, lapseni. Näin suden menevän metsään. He suutelevat joskus? Vai mitä?

YNIOLD
Suutelevat, isä? Ei, ei. Ah! Niin isä, kerran, kerran kun satoi.

GOLAUD
Suutelivat? Mutta miten, miten he suutelivat?

YNIOLD
(Suutelee nauraen poskelle)
Näin isä, näin! Ah! Partanne, isä! Se pistää, se pistää. Siitä tulee aivan harmaa, isä, ja hiuksistanne myös; aivan harmaa, aivan harmaa.

(Ikkunaan, jonka alla he ovat, syttyy valo, joka lankeaa heidän päälleen)

Ah! Pikku äiti on sytyttänyt lampun. On valoisaa, isä, on valoisaa…

GOLAUD
Niin, alkaa tulla valoisaa…

YNIOLD
Mennään pois, isä, mennään…

GOLAUD
Mihin haluat mennä ?

YNIOLD
Sinne missä on valoisaa, isä.

GOLAUD
Ei, ei lapseni; jäädään vielä vähän varjoon… Ei tiedetä, ei tiedetä vielä. Pelléas taitaa olla hullu…

YNIOLD
Ei, isä, ei hän ole hullu, vaan hän on oikein kiltti.

GOLAUD
Haluatko nähdä pikku äidin?

YNIOLD
Haluan, haluan nähdä hänet!

GOLAUD
Älä pidä meteliä, nostan sinua ikkunaan asti. Se on liian korkealla minulle, vaikka olen niin iso.

(Nostaa lasta)

Älä pidä pienintäkään ääntä, pikku äiti pelästyisi hirveästi… Näetkö hänet? Onko hän huoneessa?

YNIOLD
On. Oi, onpa valoisaa!

GOLAUD
Onko hän yksin?

YNIOLD
Kyllä, Ei, ei! Setäni Pelléas on siellä myös.

GOLAUD
Hän…

YNIOLD
Ah! Isä! Satutatte minua!

GOLAUD
Ei se mitään… ole hiljaa, en satuta enää. Katso, katso, Yniold! Jalkani lipesi. Puhu hiljempaa. Mitä he tekevät?

YNIOLD
He eivät tee mitään, isä.

GOLAUD
Ovatko he lähellä toisiaan? Puhuvatko he?

YNIOLD
Ei, isä, he eivät puhu.

GOLAUD
Mutta mitä he tekevät?

YNIOLD
He katsovat valoa.

GOLAUD
Molemmat?

YNIOLD
Kyllä isä.

GOLAUD
Eivät sano mitään?

YNIOLD
Ei, isä, he eivät sulje silmiään.

GOLAUD
Lähestyvätkö he toisiaan?

YNIOLD
Eivät, isä, he eivät sulje koskaan silmiään… Minua pelottaa kauheasti…

GOLAUD
Mitä sinä pelkäät? Katso, Katso!

YNIOLD
Isä, päästäkää minut alas!

GOLAUD
Katso!

YNIOLD
Oh! Alan itkeä, isä! Laskekaa minut alas, laskekaa alas!

GOLAUD
Tule!

(Poistuvat)

 

IV näytös

Huone linnassa.

PELLÉAS
Mihin menet? Minun täytyy puhua sinulle tänä iltana. Näenkö sinut?

MÉLISANDE
Kyllä.

PELLÉAS
Tulen isäni huoneesta. Hän on jo parempi. Lääkäri sanoi meille, että hän on pelastunut. Hän tunnisti minut. Hän otti minua kädestä ja sanoi sillä oudolla tavalla, joka hänellä on ollut sairauden alusta asti. ”Sinäkö se olet Pelléas? Kas, en ole huomannut sitä koskaan, mutta sinulla on sellaisen ihmisen vakavat ja ystävälliset kasvot, joka ei elä pitkään. Sinun pitää matkustaa; pitää matkustaa…” Se on outoa, minä tottelen häntä. Äitini kuunteli häntä ja itki ilosta. Etkö ole huomannut sitä? Koko talo tuntuu elävän uudestaan. Kuullaan hengitystä, askelia… Kuule, kuulen puhetta oven takana. Nopeasti, vastaa nopeasti, missä näen sinut?

MÉLISANDE
Missä haluat?

PELLÉAS
Puistossa, lähellä sokeiden lähdettä? Haluatko? Tuletko?

MÉLISANDE
Kyllä.

PELLÉAS
Tämä on viimeinen ilta: matkustan kuten isäni sanoi. Et näe minua enää…

MÉLISANDE
Älä sano niin, Pelléas… Näen sinut aina, katson sinua aina.

PELLÉAS
Sinun on turha katsoa… olen niin kaukana, että et voi nähdä minua.

MÉLISANDE
Mitä on tapahtunut, Pelléas? En ymmärrä enää mitä sanot.

PELLÉAS
Mene, erotaan. Kuulen puhetta oven takaa.

2. kohtaus
Arkel tulee

ARKEL
Nyt kun Pelléasin isä on pelastunut ja kun sairaus, kuoleman vanha palvelija, on jättänyt tämän linnan, hiukan iloa ja aurinkoa palaa lopultakin taloon… Oli jo aika! Sillä sinun tulostasi asti täällä on nähty vain kuiskailua suljetun huoneen ympärillä… Ja todellakin, säälin sinua Mélisande. Katselin sinua, siinä sinä olit, huolettomana ehkä, mutta sinulla oli sellaisen ihmisen outo ja hämmentynyt ilme, joka odottaa aina suurta onnettomuutta, auringossa, kauniissa puutarhassa… En voi selittää… Mutta minua suretti nähdä sinut sellaisena, sillä olet liian nuori ja liian kaunis elämään päivin ja öin kuoleman henkäyksen alla. Mutta nyt kaikki se muuttuu. Minun iässäni, ja se on ehkä elämäni kitkerin hedelmä, minun iässäni, olen omaksunut jonkinlaisen uskon tapahtumien uskollisuuteen. Olen aina nähnyt, miten kaikki nuori ja kaunis loi ympärilleen nuoria, kauniita ja onnellisia tapahtumia. Ja nyt juuri sinä avaat oven uuteen aikaan, jonka kohtaan. Tule tänne, miksi pysyt siellä vastaamatta ja nostamatta silmiä? Olen suudellut sinua vain yhden kerran tähän asti, tulosi päivänä, ja kuitenkin vanhuksilla on tarve joskus koskettaa huulillaan naisen otsaa tai lapsen poskea uskoakseen, elämän tuoreuteen, karkottaakseen hetkeksi kuoleman uhan. Pelkäätkö vanhoja huuliani? Kuinka säälinkään sinua näinä kuukasina!

MÉLISANDE
Isoisä, en ollut onneton.

ARKEL
Anna minun katsoa sinua noin, aivan läheltä, hetken. Kuoleman lähellä on niin paljon tarvetta kauneudelle.

GOLAUD (tulee)
Pelléas lähtee tänä iltana.

ARKEL
Sinulla on verta otsassa. Mitä olet tehnyt?

GOLAUD
En mitään, en mitään. Menin piikikkään pensaan läpi.

MÉLISANDE
Kumartukaa hieman, herrani… Yritän pyyhkiä otsanne.

GOLAUD
En tahdo että kosketat minua, kuuletko? Häivy! En puhu sinulle. Missä on miekkani? Tulin etsimään miekkaani.

MÉLISANDE
Tässä, rukousjakkaralla.

GOLAUD
Tuo se tänne.

(Arkelille)
Meren rannalta on löydetty juuri nälkään kuollut talonpoika. Näyttää kuin kaikki pyrkisivät kuolemaan silmiemme edessä.

(Mélisandelle)
No niin, miekkani? Miksi vapisette niin? En tapa teitä. Halusin vain tutkia terää. En käytä miekkaa sellaisiin tarkoituksiin. Miksi katsotte minua kuin kerjäläistä? En ole pyytänyt teiltä almua. Haluatteko nähdä jotain silmissäni ilman, että minä näkisin jotain teidän silmissänne? Uskotteko minun tietävän jotain? Katsokaa näitä suuria silmiä… On kuin ne olisivat rikkaudestaan ylpeitä.

ARKEL
En näe niissä muuta kuin suurta viattomuutta.

GOLAUD
Suurta viattomuutta! Ne ovat suuremmat kuin viattomuus! Ne ovat suuremmat kuin karitsan silmät! Ne voisivat opettaa Jumalalle viattomuutta! Suurta viattomuutta! Kuulkaa, olen niin lähellä silmiä, että tunnen tuulahduksen ripsistä kun ne räpyttelevät, ja kuitenkin olen lähempänä tuonpuoleisen suurimpia salaisuuksia kuin noitten silmien pienimpiä salaisuuksia! Enemmän kuin viattomuus! On kuin taivaan enkelit tauotta juhlisivat niissä kastetta. Tunnen nämä silmät, olen nähnyt ne työssä. Sulkekaa ne! Sulkekaa ne! Tai minä suljen ne pitkäksi ajaksi!

Älkää laittako kättänne tuolla tavalla kaulalle, sanon hyvin yksinkertaisen asian. Minulla ei ole taka-ajatuksia. Jos minulla olisi taka-ajatuksia, miksi en sanoisi niitä? Ah! Älkää yrittäkö paeta! Tänne! Antakaa minulle käsi! Ah, teidän kätenne ovat liian kuumat… Lähtekää! Teidän lihanne inhottaa minua! Lähtekää! Nyt ei voi enää paeta. Seuraatte minua polvillanne. Polvillenne edessäni! Ah! Lopultakin pitkät hiuksenne kelpaavat johonkin. Oikealle ja sitten vasemmalle. Vasemmalle ja oikealle! Absalom! Absalom! Eteen! Taakse! Maahan asti, maahan asti… Näette, näette nauran jo kuin vanhus. Ah! Ah! Ah!

ARKEL
Golaud!

GOLAUD
Tehkää kuten haluatte! Minä en kiinnitä siihen mitään huomiota. Olen liian vanha, enkä minä ole vakooja. Odotan sattumaa, ja niin… Oh! niin! Yksinkertaisesti koska se on tapana, yksinkertaisesti siksi.

(Lähtee)

ARKEL
Mikä hänellä on? Onko hän humalassa?

MÉLISANDE
Ei, ei, mutta hän ei enää rakasta minua… en ole onnellinen.

ARKEL
Jos olisin jumala, säälisin miesten sydämiä.

3. kohtaus
Lähde metsässä
Pieni Yniold yrittää nostaa kiveä.

YNIOLD
Oi, tämä kivi on raskas! Se on minua painavampi… Se on painavampi kuin kukaan. Se on painavampi kuin mikään. Näen kultaisen palloni kallion ja tämän ilkeän kiven välissä. Enkä voi saavuttaa sitä. Pieni käteni ei ole tarpeeksi pitkä eikä tämä kivi tahdo tulla nostetuksi. On kuin sillä olisi juuret maassa…

(Kaukaa kuuluu lauman määkimistä)

Oi! Oi! Kuulen lampaiden itkevän. Kas, aurinkoa ei näy enää… Pienet lampaat tulevat, ne tulevat… Onpa niitä! Onpa niitä! Ne pelkäävät pimeää… ne painautuvat toisiaan vasten, toisiaan vasten. Ne itkevät ja menevät nopeasti! Toiset haluaisivat oikealle… Kaikki haluaisivat oikealle… Ne eivät pääse! Paimen heittää maata niitä kohti! Oi! Oi! Ne kulkevat tätä kautta… näen ne läheltä. Onpa niitä! Nyt, ne vaikenevat… Paimen! Miksi ne eivät enää puhu?

PAIMEN (jota ei näy)
Koska tämä ei ole tie lampolaan!

YNIOLD
Mihin ne menevät? Paimen? Paimen? Mihin ne menevät? Hän ei kuule minua enää. Ne ovat jo liian kaukana.. Ne eivät pidä enää ääntä. Tämä ei ole tie lampolaan… Missä ne sitten nukkuvat tänä yönä? Oi! Oi! On liian pimeää… Menen puhumaan jollekin…

(Poistuu, Pelléas tulee)

4. kohtaus

PELLÉAS
Tämä on viimeinen ilta… viimeinen ilta… Kaiken pitää päättyä… Olen leikkinyt lapsen tavoin sellaisella, mitä en osannut epäillä. Olen leikkinyt unessa kohtalon keskellä… Kuka herätti minut yhtäkkiä? Pakenen huutaen ilosta ja tuskasta kuin palavasta talostaan pakeneva sokea. Sanon hänelle, että pakenen… On myöhä, hän ei tule… tekisin viisaammin, jos lähtisin sanomatta hyvästejä, minun täytyy katsoa häntä tarkasti tällä kertaa… on asioita, joita en enää muista…. on kuin olisi kulunut jo sata vuotta hänen näkemisestään… enkä ole vielä katsonut hänen katsettaan. Minulle ei jää mitään jos lähden näin. Ja kaikki nämä muistot… On kuin kantaisin vettä musliinisäkissä… Minun pitää nähdä hänet viimeisen kerran sydämen pohjaan asti… minun pitää sanoa hänelle kaikki mitä en ole sanonut.

(Mélisande tulee)

MÉLISANDE
Pelléas!

PELLÉAS
Mélisande! Sinäkö se olet, Mélisande?

MÉLISANDE
Kyllä.

PELLÉAS
Tule tänne, älä jää kuun valoon. Tule tänne. Meillä on niin paljon puhuttavaa… Tule tänne lehmuksen varjoon.

MÉLISANDE
Anna minun olla valossa…

PELLÉAS
Meidät voisi nähdä tornin ikkunoista. Tule tänne: täällä meillä ei ole mitään pelättävää. Varo, meidät voisi nähdä…

MÉLISANDE
Haluan että minut nähdään…

PELLÉAS
Mikä sinulla oikein on? Pystyitkö lähtemään huomaamatta?

MÉLISANDE
Kyllä, veljenne nukkui.

PELLÉAS
On myöhä, tunnin sisällä portit suljetaan. Pitää varoa. Miksi tulit niin myöhään?

MÉLISANDE
Veljenne näki pahoja unia. Ja sitten pukuni tarttui portin nauloihin. Katsokaa, se on repeytynyt. Minulta kului aikaa ja juoksin…

PELLÉAS
Mélisande-parka! Minä melkein pelkään koskea sinua… Olet edelleen hengästynyt kuin takaa-ajettu lintu… Minun vuokseniko teet kaiken tämän? Kuulen sydämesi lyövän kuin se olisi minun. Tule tänne, lähemmäksi minua.

MÉLISANDE
Miksi nauratte?

PELLÉAS
En naura, tai ehkä nauran ilosta, tietämättä sitä… Enemmän olisi syytä itkemiseen…

MÉLISANDE
Tulimme tänne kauan sitten… Muistan…

PELLÉAS
Niin… Monta pitkää kuukautta sitten. Silloin en vielä tiennyt… Tiedätkö miksi pyysin sinua tulemaan tänä iltana?

MÉLISANDE
En.

PELLÉAS
Tämä on ehkä viimeinen kerta kun näen sinut. Minun täytyy lähteä ainiaaksi.

MÉLISANDE
Miksi sanot aina, että lähdet?

PELLÉAS
Minun pitää sanoa sinulle se, minkä jo tiedät! Etkö tiedä mitä tulen sanomaan sinulle?

MÉLISANDE
En, en, en tiedä mitään…

PELLÉAS
Et siis tiedä miksi minun täytyy lähteä kauas… Et siis tiedä: siksi että… rakastan sinua…

(Syleilee häntä rajusti)

MÉLISANDE (hiljaa)
Minäkin rakastan sinua…

PELLÉAS
Oi! Mitä sanoit Mélisande! En kuullut kunnolla! Punahehkuiset raudat mursivat jään! Sanot sen äänellä joka tulee maan ääristä! En kuullut sinua kunnolla… Rakastat minua? Sinäkin rakastat minua? Mistä alkaen rakastat?

MÉLISANDE
Alusta alkaen… Siitä alkaen kun näin sinut…

PELLÉAS
On kuin äänesi tulisi keväisen meren yli!… En ole kuullut sitä tähän asti koskaan… On kuin sade lankeaisi sydämeni päälle… Sanot sen niin suoraan! Kuin enkeli jota tutkaillaan… En voi uskoa, Mélisande… Miksi rakastaisit minua? Mutta miksi rakastat minua? Onko se totta mitä sanot? Etkö erehdytä minua? Etkö valehtele hiukan saadaksesi minut hymyilemään?

MÉLISANDE
Ei, en valehtele koskaan, en valehtele kuin veljellesi…

PELLÉAS
Oi! Miten sen sanot! Äänesi! Äänesi… se on raikkaampi ja todempi kuin vesi! Se on kuin puhdasta vettä huulilleni! Kuin puhdasta vettä käsilleni! Anna minulle, anna minulle kätesi! Oi, sinun kätesi ovat pienet! En tiennyt, että olit niin kaunis! En ollut koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista ennen sinua… Olin rauhaton, etsin kaikkialta talosta… Etsin kaikkialta ulkona enkä löytänyt kauneutta… Ja nyt olen sen löytänyt! Olen löytänyt sen! En usko että maan päällä olisi kauniimpaa naista! Missä olet? En kuule enää hengitystäsi.

MÉLISANDE
Se johtuu siitä että katson sinua…

PELLÉAS
Miksi katsot minua niin vakavasti? Olemme jo varjossa. Tämän puun alla on liian pimeää. Tule valoon. Emme voi nähdä kuinka onnellisia olemme. Tule, tule, meillä on niin vähän aikaa…

MÉLISANDE
Ei, ei, jäädään tähän, pimeässä olen sinua lähempänä.

PELLÉAS
Missä silmäsi ovat? Et kai pakene minulta? Et ajattele minua tällä hetkellä.

MÉLISANDE
Kyllä, en ajattele muuta kuin sinua.

PELLÉAS
Katsoit toisaalle…

MÉLISANDE
Näin sinut toisaalla…

PELLÉAS
Olet hämmentynyt… Mikä sinulla on? Et tunnu onnelliselta…

MÉLISANDE
Kyllä, olen onnellinen, mutta olen surullinen…

PELLÉAS
Mikä tuo ääni on? Portteja suljetaan…

MÉLISANDE
Niin, portit suljettiin.

PELLÉAS
Emme voi palata! Kuuletko salvat? Kuuntele, kuuntele! Suuret ketjut! On liian myöhäistä, on liian myöhäistä!

MÉLISANDE
Sitä parempi! Sitä parempi!

PELLÉAS
Sinä? Niin, niin… Ei se riipu enää meidän tahdostamme! Kaikki on mennyttä, kaikki on pelastettu! Kaikki on pelastettu tänä iltana! Tule, tule! Sydämeni lyö kuin hullu aivan kurkkuni pohjaan asti… Kuuntele! Sydämeni on tukehduttaa minut… Tule! Ah, Kuinka kaunista on hämärässä!

MÉLISANDE
Takanamme on joku!

PELLÉAS
En näe ketään.

MÉLISANDE
Kuulin ääntä…

PELLÉAS
Kuulen sydämeni pimeydessä.

MÉLISANDE
Kuulin kuolleiden lehtien kahisevan…

PELLÉAS
Tuuli on tyyntynyt äkkiä… se vaikeni kun suutelimme.

MÉLISANDE
Kuinka suuria varjomme ovatkaan tänä iltana!

PELLÉAS
Ne ulottuvat puutarhan perälle asti… Ah! Kuinka ne syleilevätkään toisiaan kaukana meistä! Katso, katso!

MÉLISANDE (tukahtuneella äänellä)
Ah! Hän on puun takana.

PELLÉAS
Kuka?

MÉLISANDE
Golaud!

PELLÉAS
Golaud? Missä, en näe mitään.

MÉLISANDE
Tuolla… varjojemme kohdalla.

PELLÉAS
Kyllä, näin hänet… Ei käännytä heti.

MÉLISANDE
Hänellä on miekka.

PELLÉAS
Minulla ei ole.

MÉLISANDE
Hän näki kun suutelimme.

PELLÉAS
Hän ei tiedä, että näimme hänet… Älä liiku, älä käännä päätäsi, muuten hän huomaa… Hän tarkkailee meitä… Hän on vielä liikkumatta… Lähde, lähde, heti täältä… minä odotan… minä pysäytän hänet…

MÉLISANDE
Ei, ei…

PELLÉAS
Lähde! Hän näki kaiken! Hän tappaa meidät!

MÉLISANDE
Aina parempi, aina parempi!

PELLÉAS
Hän tulee! Sinun suusi! Suusi!

MÉLISANDE
Niin! Niin!

(Suutelevat kiihkeästi)

PELLÉAS
Oi! Kaikki tähdet putoavat!

MÉLISANDE
Minunkin päälleni! Minunkin päälleni!

PELLÉAS
Vielä! Vielä! Anna, anna, anna!

(Golaud kiirehtii heidän luokseen miekka kädessä ja iskee Pelléasta, joka kaatuu lähteen reunalle. Mélisande pakenee kauhistuneena)

MÉLISANDE
Oi! Oi! Minulla ei ole rohkeutta! Minulla ei ole rohkeutta! Ah!

V näytös

(Huone linnassa, Arkel, Golaud ja lääkäri huoneen nurkassa, Mélisande vuoteella)

LÄÄKÄRI
Ei hän tästä pienestä haavasta voi kuolla, siitä ei kuolisi lintukaan… Ette te siis häntä ole tappanut, hyvä mies, älkää sitä pahoitelko… Eikä ole sanottu, ettemmekö pelastaisi häntä…

ARKEL
Ei, ei, minusta tuntuu, että me olemme tahtomattamme liian hiljaa tässä huoneessa, se ei ole hyvä merkki… Katsokaa miten hän nukkuu… Hitaasti, hitaasti… on kuin hänen sieluaan palelisi ikuisesti.

GOLAUD
Tapoin ilman syytä! Eikö se saa kivetkin itkemään! He syleilivät kuin pienet lapset… He olivat veli ja sisar… Ja minä, minä äkkiarvaamatta! Tein sen tahtomattani, katsokaa… tein sen tahtomattani…

LÄÄKÄRI
Varokaa, luulen että hän herää…

MÉLISANDE
Avatkaa ikkuna, avatkaa ikkuna…

ARKEL
Haluatko että avaan tämän, Mélisande?

MÉLISANDE
Ei, suuri ikkuna… jotta näkisin…

ARKEL
Eikö meri-ilma ole liian kylmää tänä iltana?

LÄÄKÄRI
Tehkää vain.

MÉLISANDE
Kiitos, laskeeko aurinko?

ARKEL
Kyllä, aurinko laskee meren yllä, on myöhä… Miltä sinusta tuntuu, Mélisande?

MÉLISANDE
Hyvältä, hyvältä. Miksi kysytte sitä? En ole koskaan voinut paremmin. Minusta tuntuu kuitenkin että tiedän jotain…

ARKEL
Mitä sanot? En ymmärrä sinua…

MÉLISANDE
En ymmärrä itsekään kaikkea mitä sanon, näettehän… En tiedä mitä sanon… En tiedä mitä sanon… En enää sano mitä haluan…

ARKEL
Kyllä, kyllä… Olen onnellinen kuullessani sinun puhuvan noin, olet houraillut näinä päivinä, eikä sinua voinut enää ymmärtää… mutta nyt, kaikki on takana!

MÉLISANDE
En tiedä… Oletteko yksin tässä huoneessa, isoisä?

ARKEL
En, täällä on myös lääkäri, joka on sinut parantanut…

MÉLISANDE
Ah!

ARKEL
Ja sitten on vielä eräs toinen…

MÉLISANDE
Kuka se on?

ARKEL
Se on… Ei tarvitse pelätä… hän ei halua sinulle mitään pahaa, voit olla varma… jos sinua pelottaa, hän lähtee… Hän on hyvin onneton…

MÉLISANDE
Kuka se on?

ARKEL
Se on… Se on miehesi… Se on Golaud.

MÉLISANDE
Golaud on täällä? Miksei hän tule lähelleni?

GOLAUD
Mélisande… Mélisande…

MÉLISANDE
Tekö se olette, Golaud? En ollut tunnistaa teitä… Se johtuu siitä, että ilta-aurinko paistaa silmiini… Miksi katsotte seinille? Olette laihtunut ja vanhentunut… Onko siitä jo kauan kun olemme nähneet?

GOLAUD (Arkelille ja lääkärille)
Voisitteko mennä hetkeksi kauemmaksi, ystäväni… Jätän oven auki… Vain hetkeksi… Haluaisin sanoa hänelle jotain, ilman sitä en voi kuolla… Voisitteko? Voitte palata aivan heti… Älkää kieltäytykö tästä… Olen onneton…

(Arkel ja lääkäri poistuvat)

Mélisande, säälitkö minua niin kuin minä säälin sinua? Mélisande? Annatko minulle anteeksi Mélisande?

MÉLISANDE
Kyllä, annan sinulle anteeksi… Mitä pitää antaa anteeksi?

GOLAUD
Olen tehnyt sinulle niin paljon pahaa Mélisande… En voi sanoa kaikkea pahaa, mitä olen tehnyt… Mutta näen sen, näen sen niin kirkkaasti tänään… Ensimmäisestä päivästä lähtien… Ja kaikki on minun vikani, kaikki mikä on tapahtunut, kaikki mitä tapahtuu… Jos voisin sen sanoa, näkisit sen niin kuin minä näen. Näen kaiken, näen kaiken… Mutta rakastin sinua niin paljon! Rakastin sinua niin paljon! Mutta nyt joku kuolee… Minä kuolen… Ja haluaisin tietää… haluaisin kysyä sinulta… Ethän ole siitä vihainen? Sille joka kuolee, täytyy sanoa totuus… Hänen täytyy tietää totuus, ilman sitä hän ei voisi nukkua… Vannotko sanovasi minulle totuuden?

MÉLISANDE
Kyllä.

GOLAUD
Rakastitko Pelléasta?

MÉLISANDE
Tietenkin, rakastin häntä. Missä hän on?

GOLAUD
Etkö ymmärrä minua? Etkö halua ymmärtää minua? Minusta tuntuu… minusta tuntuu… No niin! Siis. Kysyn sinulta rakastitko häntä kielletyllä rakkaudella? Oletko… Olitteko syyllisiä? Sano, sano, kyllä, kyllä…

MÉLISANDE
Ei, ei, emme olleet syyllisiä. Miksi kysytte sitä?

GOLAUD
Mélisande! Sano minulle totuus jumalan rakkauden nimissä!

MÉLISANDE
Miksi en olisi sanonut totuutta?

GOLAUD
Älä valehtele tuolla tavalla, kuoleman hetkellä.

MÉLISANDE
Kuka kuolee? Minäkö?

GOLAUD
Sinä, sinä! Ja minä, minä myös, sinun jälkeesi! Ja tarvitsemme totuutta… tarvitsemme lopulta totuutta, kuuletko! Sano minulle kaikki! Sano kaikki! Annan sinulle anteeksi kaiken…

MÉLISANDE
Miksi minä kuolen? En tiennyt sitä…

GOLAUD
Nyt tiedät sen. On aika! Nopeasti! Nopeasti! Totuus! Totuus!

MÉLISANDE
Totuus! Totuus…

GOLAUD
Missä olet? Mélisande! Missä olet? Tämä ei ole luonnollista! Mélisande! Missä olet?

(Arkel ja lääkäri ilmaantuvat huoneen ovelle)

Kyllä, voitte tulla… En tiedä mitään, tämä on hyödytöntä… Hän on jo liian kaukana meistä… En saa koskaan tietää! Kuolen täällä kuin sokea!

ARKEL
Mitä olette tehnyt? Tehän tapatte hänet.

GOLAUD
Olen jo tappanut hänet…

ARKEL
Mélisande…

MÉLISANDE
Tekö siinä olette, isoisä?

ARKEL
Kyllä tyttöni… Mitä haluaisit minun tekevän?

MÉLISANDE
Onko totta, että talvi tulee?

ARKEL
Miksi kysyt sitä?

MÉLISANDE
Siksi että on kylmä eikä enää ole lehtiä…

ARKEL
Onko sinulla kylmä? Haluatko että ikkunat suljetaan?

MÉLISANDE
Ei… Siihen asti kun aurinko on meren pohjalla… Se laskeutuu hitaasti, alkaako siis talvi?

ARKEL
Etkö pidä talvesta?

MÉLISANDE
Oi! En, pelkään kylmää! Pelkään kovia pakkasia…

ARKEL
Tuntuuko paremmalta?

MÉLISANDE
Kyllä, kyllä, en ole enää niin rauhaton…

ARKEL
Haluatko nähdä lapsesi?

MÉLISANDE
Minkä lapsen?

ARKEL
Sinun lapsesi, pienen tyttäresi…

MÉLISANDE
Missä hän on?

ARKEL
Tässä…

MÉLISANDE
Outoa… En voi nostaa käsiäni ottaakseni hänet syliin…

ARKEL
Olet vielä niin heikko… Pidän sitä itse, katso…

MÉLISANDE
Hän ei naura… Hän on pieni… Hän itkeekin vielä… Minun on häntä sääli…

(Huoneeseen tulee vähitellen linnan palvelijoita jotka asettuvat seinille ja odottavat)

GOLAUD
Mitä? Mitä nämä kaikki naiset täällä tekevät?

LÄÄKÄRI
He ovat palvelijoita…

ARKEL
Kuka heidät on kutsunut?

LÄÄKÄRI
En minä.

GOLAUD
Mitä te tänne tulette? Kukaan ei teitä ole pyytänyt… Mitä tulette tänne tekemään? Mitä tämä on? Vastatkaa!

ARKEL
Älkää puhuko liian lujaa… Hän nukkuu, hän on sulkenut silmänsä…

GOLAUD
Ei kai…

LÄÄKÄRI
Ei, ei, katsokaa, hän hengittää…

ARKEL
Hänen silmänsä ovat täynnä kyyneleitä. Nyt hänen sielunsa itkee… Miksi hän ojentaa käsiään tuolla tavalla? Mitä hän haluaa?

LÄÄKÄRI
Hän nostaa niitä lasta kohti. Tämä on äidin kamppailua…

GOLAUD
Tämäkö on se hetki? Se pitää sanoa, sanokaa! Sanokaa!

LÄÄKÄRI
Ehkä…

GOLAUD
Nytkö? Oi! Oi! Minun täytyy sanoa se hänelle… Mélisande, Mélisande! Jättäkää minut yksin! Jättäkää minut hänen kanssaan!

ARKEL
Ei, ei, älkää lähestykö häntä… Älkää hämmentäkö häntä… Älkää puhuko enää… Ettekö tiedä, että hänen sielunsa…

GOLAUD
Se ei ole minun syyni, se ei ole minun syyni?

ARKEL
Varokaa, varokaa… Nyt pitää puhua hiljaa, ei saa aiheuttaa levottomuutta… Ihmisen sielu on hyvin hiljainen… Ihmisen sielu haluaa lähteä yksin… se kärsii niin hiljaa… Mutta suru, Golaud… Mutta murhe, Golaud, murhe kaikesta mitä näemme. Oi! Oi!

(Tällä hetkellä kaikki palvelijat lankeavat äkkiä polvilleen lattialle)

ARKEL
Mitä tapahtuu?

LÄÄKÄRI
(lähestyy vuodetta ja koskettaa Mélisandea)
He ovat oikeassa…

ARKEL
En nähnyt mitään. Oletteko varma?

LÄÄKÄRI
Kyllä, kyllä.

ARKEL
En kuullut mitään… Niin nopeasti, niin nopeasti… Hän lähtee sanomatta mitään…

GOLAUD
(kyynelehtien)
Oi! Oi!

ARKEL
Älkää jääkö tänne, Golaud… Hän tarvitsee nyt hiljaisuutta… Tulkaa, tulkaa… Se on kauheaa, mutta se ei ole teidän syynne… Hän oli niin rauhallinen pieni olento, niin arka ja niin hiljainen… Hän oli pieni salaperäinen olentoparka, kuin kuka tahansa… Hän on tuossa kuin hän olisi lapsensa isosisko… Tulkaa. Lapsen ei pidä jäädä tähän huoneeseen… Sen täytyy nyt elää hänen sijastaan… Nyt on sen pienen raukan vuoro…