Fanitarina: Marjut, 19

Millainen oli ensikosketuksesi balettiin?

Olin nähnyt lapsille suunnattuja esityksiä Oopperatalon lämpiössä ihan pienestä pitäen, mutta ensi kertaa vanhempani veivät minut balettiin 7-vuotiaana. Ohjelmassa oli Prinsessa Ruusunen. Istuimme etupermannolla ja minä tuijotin esitystä silmät pyöreänä. Kaikki ne puvut, värit, valot, upeat tanssijat! Ihailin naisten kärkitossuja ja sitä, miten korkealle he niillä nousivat. Sanoin äidille, että minäkin haluan olla tuollainen ja saada oman vaaleanpunaisen tutun.

Baletin huumaava vaikutus ei jäänyt Prinsessa Ruususeen. Seuraavana syksynä pääsin hartaasta toiveestani tanssitunneille. Ja vihdoin, muutamaa vuotta myöhemmin sain ensimmäiset omat kärkitossuni. Tanssiharrastuksesta on tullut iso osa elämääni.

Mitä fanitat baletissa?

Baletissa välitetään suuria tunteita ja kerrotaan kokonaisia tarinoita täysin ilman sanoja. Se on uskomattoman hienoa. Yksi osa elämystä on liikkeen ja musiikin saumaton yhdistelmä sekä tietenkin tanssijoiden teknisen taituruuden hypnotisoimaksi tuleminen.

Eniten tykkään teoksista, joissa on kauneutta, iloa ja valoa. Synkät ja ahdistavat esitykset eivät ole minua varten. Lähtökohtaisesti toivon onnellista loppua ja sitä, että saisin iloita hahmojen kanssa. Se ei kuitenkaan ole edellytys sille, että pitäisin teoksesta. Vaikka teoksessa olisi traaginen lopetus, baletin kauneus ja lohdullisuus tekevät siitä sykähdyttävän ja koskettavan. Onnellisten loppujen jälkeen tekisi mieli hypähdellä alas Oopperatalon portaita. Surullisten jälkeen olo on rauhallinen, tietyllä tavalla onnellinenkin. Tuntuu kuin liukuisi tai leijuisi kävelyn sijaan. Molemmissa tapauksissa voimakas tunne syntyy siitä, että olen niin sisällä teoksen maailmassa.

Miten usein käyt esityksissä?

Kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Odotan Oopperan ja Baletin ohjelmiston julkaisua kuin kuuta nousevaa ja paneudun siihen huolellisesti. Valitsen tulevalta kaudelta aina yhden esityksen syksylle ja toisen keväälle. Jos ohjelmistossa on jo näkemäni teos, saatan suunnitella jättäväni sen väliin. Mutta ex tempore -käyntejäkin tulee, kun sopivia rakoja ilmaantuu. Tuttu esitys aukeaa usein ihan uudella tavalla, kun sen katsoo toiseen kertaan.

Paikan päällä käymisen lisäksi katselen esitysten tallenteita Stage24-videopalvelusta. Keväällä 2020 ne tulivat todella tarpeeseen, kun live-esitykset peruttiin. Ahmin tietenkin kaikki valikoiman baletit.

Mikä on lempiteoksesi?

On pakko nimetä kaksi. Don Quijote on riemastuttavan iloinen ja värikäs. Olen nähnyt sen ainakin kolmesti ja minulla on aina yhtä hauskaa katsomossa. Esityksen jälkeen poskilihakset jomottavat, sillä tässä baletissa nauraa tai vähintään hymyilee leveästi ihan koko ajan.

Toinen supersuosikkini on Joutsenlampi. Tšaikovskin musiikki on ylittämätöntä. Teoksessa on sellaista kauneutta, surua, mahtipontisuutta ja vaikuttavuutta, jota ei muualla voi kokea. Viime keväänä juoksin riemuissani ympäri kotia, kun huomasin Joutsenlammen tulevan ohjelmistoon.

Kenen kanssa käyt mieluusti esityksissä?

Houkuttelin muutama vuosi sitten tanssikaverini mukaan. Houkuttelu on kyllä väärä sana: olin kohkannut balettiesitysten ihanuudesta hänelle jo niin pitkään, että kun lopulta kysäisin häntä mukaan, kaveri suostui heti.

Yhdessä kaverin kanssa on kivaa katsoa balettia. Toteamme aina, että meidän pitäisi nähdä teokset kolmesti. Yksi kerta kokonaisuudelle, toinen tanssjoiden teknisille suorituksille ja kolmas tunteille ja pienille vivahteille.

Onko sinulla kokeneen kävijän vinkkiä siihen, missä päin katsomoa kannattaa istua?

Voi kyllä! Istumapaikka kannattaa aina valita teoksen mukaan. Herkemmissä teoksissa, sellaisissa joissa haluaa nähdä esiintyjien pienetkin ilmeet ja eleet läheltä, kannattaa mennä etupermannolle. Siellä tuntuu, kuin olisi itsekin näyttämöllä tapahtumien keskellä.

Suurten ja värikkäiden joukkokohtausten teokset ovat edukseen 2. parvelta katsottuna. Sieltä näkee näyttämökokonaisuuden hienosti. Myös oopperoita suosittelen katsottavaksi 2. parvelta – nimittäin tekstityslaitteen kannalta. Korkealta näkee kätevästi näyttämön, tekstityksen ja orkesterin yhdellä silmäyksellä.

Oletko koskaan pettynyt katsomossa?

Kerran, vähän. 14-vuotiaana klassisesta baletin intoiluni oli kiivaimmillaan. Näin silloin Pienen merenneidon. Esitys oli toki hieno, mutta väliajalle päästessä en ollut oikein vakuuttunut. Ensimmäisessä näytöksessä on paljon vedenalaista maailmaa ja komeita visuaalisia ratkaisuja, mutta aika vähän klassista balettia. Onneksi toisessa näytöksessä päästiin enemmän myös kärkitossuille.

Kokemus kirkasti sen, että minä tykkään kaikkein eniten klassisista balettiteoksista, en niinkään modernisoiduista versioista. Siksi valitsen ohjelmistosta aina nuo klassiset helmet.

Mitä, jos elämässäsi ei olisi balettia?

Ottaen huomioon, miten paljon baletti on antanut minulle myös harrastuksena ystävien ja kokemusten myötä, ilman sitä olisi varmasti aika tyhjää. Vaikeaa sitä on kuvitellakaan.

Vaikka ilman balettia minulla olisi todennäköisesti jokin toinen harrastus, olen varma, että tällä harrastuksella ei olisi samanlaista paikkaa elämässäni kuin mikä baletilla on. Mikään korvike ei pysyisi antamaan minulle yhtä paljon kuin mitä baletti on antanut.

Oopperan ja Baletin faneilla on asiaa. Käy lukemassa suositukset kauden 2020–2021 ohjelmistoon. 

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat JONAS LUNDQVIST