Siirry sisältöön

Kuinka Oscar-palkittu säveltäjä Erich Wolfgang Korngold päätyi Hollywoodiin?

Orkesteri loistaa kuin Richard Straussilla, laulussa on puccinimaista hehkua, valssisävelmät hurmaavat kuin Lehárin ikivihreät, tarina kertoo sekä oman aikansa ilmapiiristä että ikuisista psykologisista ongelmista. Die tote Stadt on kiehtovuudessaan yksi oopperan pitkän historian ihmeitä. Merkillisintä on, että Erich Wolfgang Korngold oli vain 23-vuotias sen sävellettyään. Oopperan ihmelapsi tuntui osaavan heti kaiken.

Die tote Stadt: Sari Nordqvist
Die tote Stadt Kansallisoopperassa 2010, kuvassa Sari Nordqvist.

Erich Korngoldin isä Julius Korngold oli ammatiltaan lakimies, mutta harrasti musiikkia niin paljon, että antoi 29.5.1897 syntyneelle pojalleen toiveikkaasti toiseksi nimeksi Wolfgang. Perhe asui tuolloin Brnossa, mutta kun Julius Korngoldista tuli Eduard Hanslickin assistentti, edessä oli muutto Wieniin.

Erich Wolfgang osoittautui lähes kaimansa veroiseksi ihmelapseksi. Hän alkoi säveltää jo kuusivuotiaana ja kirjoitti kymmenvuotiaana kokonaisen kantaatin. Gustav Mahler totesi pojan neroksi ja ehdotti opiskelua säveltäjä ja kapellimestari Aleksander von Zemlinskyn johdolla. Opetus jatkui aina vuoteen 1911, jolloin Zemlinsky lähti työhön Prahaan.

Wien oli tulevalle oopperasäveltäjälle antoisa kasvuympäristö. Korngoldin musiikissa tuntuukin suorastaan soivan vuosisadan alun Wien oopperoineen, valsseineen ja uusine musiikillisine virtauksineen. Zemlinskyn lisäksi Korngoldin tärkeitä vaikuttajia olivat Wagner ja Strauss.

Erich Wolfgang Korngold oli jo 18-vuotiaana siinä asemassa, että hänen teoksiaan esittivät eturivin taiteilijat.

Näyttämömusiikkia

Korngold oli jo uransa alussa kiinnostunut näyttämömusiikista ja sävelsi 11-vuotiaana balettipantomiimin Der Schneemann. Teatterin maailmaan viittasi seuraavakin teos, orkesterisävellys Schauspiel Overtüre. Korngold kokeili myös absoluuttista musiikkia Sinfoniettassa, mutta näyttämö veti puoleensa. Ensimmäisen yksinäytöksisen oopperansa Korngold päätti säveltää luettuaan 16-vuotiaana näytelmän Polykrateen sormus. Ja kun seuraavaksi syntyi 70-minuuttinen Violanta, oltiin jo lähellä Die tote Stadtin vuolaasti soivaa maailmaa.

Esikoisoopperat kantaesitettiin Münchenissä 1916. Kapellimestarina oli Bruno Walter ja sopraanosolistina Maria Jeritza – Erich Wolfgang Korngold oli jo 18-vuotiaana siinä asemassa, että hänen teoksiaan esittivät eturivin taiteilijat. Ensi-illan menestys oli myrskyisä. Polykrateen sormus ennätti Suomeenkin 1931, ja se oli vuoden 2010 Die tote Stadtin ensi-iltaan asti Korngoldin ainoa Suomen kansallisoopperassa näyttämölle päässyt ooppera.

Die tote Stadt
Kansallisoopperan Die tote Stadt 2010

Sotilasmusiikista oopperaan

Erich Korngold joutui tekemään oman osansa Itävallan puolesta ensimmäisessä maailmansodassa johtamalla sotilassoittokuntaa ja säveltämällä marsseja. Hänelle jäi onneksi aikaa myös uuden oopperan suunnitteluun. Aiheen siihen hän sai näytelmäkirjailija Siegfried Trebitschiltä, joka oli juuri kääntänyt belgialaisen symbolistikirjailija Georges Rodenbachin kertomukseen Bruges-la-Morte perustuvan näytelmän Le Mirage. Trebitsch oli vakuuttunut, että tässä olisi hyvä oopperatarina ja ehdotti sitä Korngoldille aiheeksi. Muutkin olivat huomanneet aiheen sopivuuden oopperanäyttämölle, ja tiedetään itsensä Puccinin harkinneen sitä Madama Butterflyn jälkeen.

Brüggen keskiaikaisessa kanavien halkomassa kaupungissa tapahtuva kertomus kuvaa miten mies nimeltä Hugues (oopperassa Paul) omistautuu kuolleen vaimonsa muistolle ja säilyttää talossaan muistoja vaimostaan hiuspalmikkoa myöten. Hugues kiinnostuu Janesta (oopperassa Marietta), joka on aivan hänen vaimonsa näköinen tanssijatar. Lopussa Hugues kuristaa Janen vaimonsa hiuksilla – silloin nämä kaksi naista ovat lopultakin samanlaisia, kuolleita.

Todellisuus muuttui uneksi

Luettuaan näytelmän Korngold innostui välittömästi. Teksti tarjosi draamallisia mahdollisuuksia, sillä siinä oli vahvoja vastakohtia, kuten elämä ja kuolema, nykyisyys ja menneisyys. Korngold pyysi yksinäytöksistä librettoa Violantan kirjoittaneelta Hans Mülleriltä. Mülleriltä työ jäi kesken, mutta hän vakuutti Korngoldin siitä, että aihe vaati täysimittaisen oopperan.

Erich alkoi nyt työstää librettoa yhdessä isänsä kanssa. Ongelmana oli kuitenkin Julius Korngoldin asema. Hän oli Wienin vaikutusvaltaisin musiikkikriitikko ja hänen nimensä tekijänä olisi saattanut herättää vastustusta. Siksi libreton tekijäksi ilmoitettiin Paul Schott, ja todelliset tekijät paljastuivat vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Julius Korngold ei ollut tyytyväinen kirjan loppuun ja esitti silloin onnistuneen ajatuksen unijaksosta. Kun murhasta tulikin vain unta, katsoja saattoi samastua päähenkilöön. Myös Mariettan hahmosta tuli sympaattisempi, alkuperäisessä romaanissa hän näyttää tavoittelevan miehen rahoja.

Die tote Stadt: Klaus Florian Vogt; Camilla Nylund
Kansallisoopperan Die tote Stadt 2010, kuvassa Klaus Florian Vogt ja Camilla Nylund

Kaksoisensi-ilta

Säveltämisen Korngold aloitti teoksen tunnetuimmasta numerosta, Mariettan luutun säestyksellä esittämästä laulusta Glück, das mir verblieb. Hieno melodia antoi sävynsä koko oopperalle. Luuttulaulusta ja unijakson aikana kuultavasta aariasta tuli nopeasti suosittuja erillisinä numeroinakin. Niiden nostalginen sävy ja kaunis melodiakaarros viehättivät kuulijoita, niissä oli kaipuuta menneeseen maailmaan, jonka Eurooppa juuri oli jättänyt peruuttamattomasti taakseen.

Korngold käytti oopperassa johtoaihetekniikkaa. Marien ja Mariettan lisäksi omia aiheitaan saivat itse kaupunki, rakkaus ja kuolema. Kuoleman aiheena Korngold käytti matalalla soivaa laskevaa kromaattista kulkua, joka sittemmin esiintyi kuoleman merkkinä myös Korngoldin elokuvamusiikissa. Tapahtumien muuttaminen uneksi oli musiikillisestikin hyödyllinen. Se antoi Korngoldille mahdollisuuden luoda erityisesti ensimmäisen näytöksen lopussa kiehtovan epätodellisesti soivaa unimaailmaa.

Die tote Stadtin orkesteripartituuri valmistui 15.8.1920. Lokakuussa Korngold pääsi esittelemään teostaan Puccinille tämän käydessä Wienissä. Puccini oli vaikuttunut ja nimitti Korngoldia uuden saksalaisen musiikin suurimmaksi toivoksi.

Jotain Die tote Stadtiin ja sen nuoreen säveltäjään kohdistetuista odotuksista kertoo, että ooppera sai kantaesityksensä samanaikaisesti kahdessa suuressa oopperatalossa ensiluokkaisin voimin toteutettuna. Säveltäjä oli ensiesityspäivänä 4.12.1920 paikalla Hampurissa, sillä siellä naispääroolin lauloi Maria Jeritza, jonka ääntä hän oli ajatellut jo säveltäessään. Toinen kantaesityspaikka oli Köln, jossa esityksen johti Otto Klemperer.

Seuraavaksi ooppera nähtiin Korngoldin kotikaupungissa Wienissä, ja seuraavien vuosien aikana yhteensä seitsemänkymmentä oopperataloa otti sen ohjelmistoonsa. Die tote Stadt oli aikansa suosituin uusi ooppera – menestystä auttoi Mariettan luuttulaulun ilmestyminen monien sopraanoiden konserttiohjelmiin.

Uusi ura Hollywoodissa

Korngold toimi kapellimestarina, sovitti ja täydensi operetteja ja sävelsi ahkerasti. Syntyi näytelmämusiikkia, alkusoitto, pianokonsertto vasemmalle kädelle ja ooppera Das Wunder der Heliane. Yksikään teoksista ei kuitenkaan saavuttanut samaa suosiota kuin Die tote Stadt, joka oli vanginnut jotain olennaista sodan raunioista nousevan Euroopan ilmapiiristä.

Vuonna 1934 tuli sähke, joka muutti Korngoldin elämän, kenties jopa pelasti sen. Korngold oli tehnyt yhteistyötä Euroopan kuuluisimpiin ohjaajiin lukeutuneen Max Reinhardtin kanssa. Reinhardt oli nyt palkattu Hollywoodiin tekemään elokuvaversiota Kesäyön unelmasta ja hän kutsui Korngoldin sovittamaan Mendelssohnin musiikkia.

Elokuvan valmistuttua Korngold palasi Wieniin. Ilmapiiri Euroopassa oli kuitenkin muuttumassa juutalaisvastaiseksi ja Korngold päätti palata Hollywoodiin. Hän sai hyvän sopimuksen, joka edellytti vain kahta elokuvaa vuodessa.

Errol Flynnin tähdittämästä Captain Bloodista alkoi Korngoldin merkittävien elokuvasävellysten sarja. Hän kehitti elokuvamusiikkia käyttämällä johtoaihetekniikkaa ja kietomalla musiikin tarkasti elokuvan rakenteeseen. ”Musiikki on musiikkia, on se sitten kirjoitettu näyttämölle, konserttilavalle tai elokuvateatteriin”, Korngold totesi.

Vuonna 1937 Warner olisi halunnut Korngoldin Robin Hoodin seikkailujen säveltäjäksi, mutta Korngold palasi Itävaltaan. Oopperan Kathrin piti päästä seuraavalla kaudella ensi-iltaansa. Pian ilmeni kuitenkin hyviä syitä elokuvasopimuksen hyväksymiseen: Kathrinin ensi-ilta lykkääntyi, ilmapiiri Itävallassakin kääntyi juutalaisvastaiseksi, ja Warner lupasi peräti 12 500 dollaria.

Erich Wolfgang Korngold lähti perheineen Yhdysvaltoihin viime hetkellä, sillä Hitlerin joukot marssivat Itävaltaan 12.3.1938. Korngoldien talo takavarikoitiin ja kustantaja joutui murtautumaan taloon yöllä saadakseen pelastettua säveltäjän varhaisemmat käsikirjoitukset.

Die tote Stadt: Camilla Nylund; Mati Turi
Kansallisoopperan Die tote Stadt 2010: kuvassa Camilla Nylund ja Mati Turi

Viimeinen ooppera Tukholmassa

Robin Hoodin seikkailuista Korngold sai Oscarin ja Merihaukasta tuli elokuvamusiikin klassikko. Vuonna 1946 Korngold päätti kuitenkin lopettaa elokuvatyönsä. ”Täytän 50 ensi vuonna, se on melko paljon ihmelapselle”, hän sanoi.

Oli aika palata konserttimusiikin pariin. Ensimmäiseksi syntyi viulukonsertto, jonka Jascha Heifetz kantaesitti. Vuodesta 1949 alkaen Korngold asui jälleen Wienissä ja sai valmiiksi sinfonian. Sille ei kuitenkaan tahtonut löytyä esittäjää. Tukholmassa 1939 kantaesityksensä saanutta Kathrinia ei pidetty kiinnostavana, eikä Die tote Stadtia sopivien solistien puutteessa enää esitetty Wienissä. Myöhäisromantikko Korngoldilla ei ollut enää sijaa muuttuneessa Euroopassa ja hän palasi Kaliforniaan.

Korngold sai lokakuussa 1956 aivoinfarktin, ja ehti vielä viettää näyttävästi 60-vuotipäiväänsä, mutta 29.11.1957 oli oopperan häikäisevän ihmelapsen aika poistua näyttämöltä. Muutaman vuosikymmenen ajaksi hänestä tuli lähes unohdettu säveltäjä, jonka musiikkia tosin miljoonat kuulivat elokuvissa. Vasta 1970-luvulta alkaen alkoi Die tote Stadtin arvonnousu yhdeksi 1900-luvun ihailluimmista oopperoista.

TEKSTI Juhani Koivisto
KUVAT Stefan Bremer

Die tote Stadt – Kuollut kaupunki palaa Kansallisoopperan ohjemistoon 5.10.2019