La Chambre aux échos -ryhmän toisella Kansallisoopperan vierailulla pohdiskellaan nuoruuden rohkeutta ja angstia, kun Kaija Saariahon musiikki kietoutuu yhteen nuorten säveltäjien teosten kanssa. Dramaturgi-ohjaaja Aleksi Barrière ja kapellimestari Clément Mao-Takacs avaavat kokonaistaideteoksen taustoja.
Matka pimeydestä valoon
Kolmen vuoden takaisella Musica nova Helsinki -festivaalilla Kansallisoopperassa nähtiin Violences-teos, joka solmi yhteen kaksi erilaista sävellystä, moniaalle haarautuvia teemoja, tekstejä ja visualisointeja. Ravistelevassa kokonaisuudessa kaikki osaset vaikuttivat toisiinsa syvällä, vaikeasti määriteltävällä tavalla. Juuri tällaisia ovat ranskalaisen La Chambre aux échos -musiikkiteatteriryhmän tuotannot, joissa taiteenlajit punoutuvat yhteen. Yleisö kutsutaan sukellukselle, jossa kysymykset ovat tärkeämpiä kuin vastaukset.
Nyt La Chambre aux échos (Kaikukammio) saapuu jälleen Kansallisoopperaan ja kantaesittää Alminsalissa uuden kokonaisuutensa: Between-teoksessa Kaija Saariahon musiikki kohtaa kahden nuoren säveltäjän, Matias Vestergårdin ja Sebastian Hillin teokset. Teemat kurottavat jälleen syvälle ja korkealle: nuoruuden tuska ja toivo, oman itsen löytäminen, manalasta nouseva Orfeus, pimeydestä nouseva valo.
Miten kuuntelemme nuoruutta?
Kaksitoista vuotta toiminutta ryhmää johtavat tasaveroisesti suomalais-ranskalainen dramaturgi-ohjaaja Aleksi Barrière ja kapellimestari Clément Mao-Takacs. Viime aikoina ryhmän kytkökset Suomeen ovat olleet tiiviitä. Kolme vuotta sitten La Chambre aux échos vieraili Musica novan lisäksi myös Tampereella ja Viitasaarella. Kaija Saariahon La passion de Simone -oratorion esitys Musiikkitalossa siirtyi koronapandemian vuoksi viisi kertaa, mutta nyt se on tarkoitus saada lavalle joulukuussa 2022.
La Chambre aux échos’n versio La passion de Simonesta toi Aleksi Barrièren tekemään ensimmäistä kertaa yhteistyötä ohjaajana äitinsä Kaija Saariahon kanssa. Between-teoksen rungon muodostavat Saariahon varhainen näyttämöteos Study for Life (1981) sekä viulukonsertto Graal théâtre (1994). Molempia teoksia ryhmä on prosessuaalisen työtapansa hengessä työstänyt jo aiemmin, ja ne nähtiin workshop-esityksessä myös Viitasaarella toissa kesänä. Esiintyjinä ovat nyt Secession Orchestra Clément Mao-Takacsin johdolla, viulisti Peter Herresthal, sopraano Tuuli Lindeberg sekä näyttelijä Thomas Kellner, joka oli tärkeässä osassa myös Violences-esityksessä.
Between-esityksen ytimessä on nuoruuden problematiikka, kertoo Aleksi Barrière. ”Saimme Viitasaarella idean, että yhdistäisimme Study for Lifeen teoksia säveltäjiltä, jotka olisivat nyt samanikäisiä kuin Kaija säveltäessään tuota teosta.”
Dramaturgi ja kapellimestari valitsivat mukaan tanskalaisen Matias Vestergårdin ja suomalaisen Sebastian Hillin tuoreet teokset. Barrière, Vestergård ja Hilli ovat kaikki syntyneet samana vuonna. ”Siitä tulee kiinnostavaa energiaa. Kaijan näkyvyyttä jaetaan nuoremmille säveltäjille, ja samalla joudumme kysymään, millaisia mahdollisuuksia Kaija sai ollessaan tämän ikäinen,” aprikoi Barrière.
Siitä tulee kiinnostavaa energiaa. Kaijan näkyvyyttä jaetaan nuoremmille säveltäjille, ja samalla joudumme kysymään, millaisia mahdollisuuksia Kaija sai ollessaan tämän ikäinen.
Study for Life kantaesitettiin Musica nova -festivaalilla 1981. Sen jälkeen sitä ei ole nähty lavalla, kunnes La Chambre aux échos herätti sen henkiin. Radikaali teos on sävelletty sopraanolle, elektroniikalle ja valoille. ”Nyt sitä on helppo kuunnella, kun Saariaho on menestynyt säveltäjä. Entä miten kuuntelemme heitä, jotka nyt ovat nuoria?” Barrière kysyy.
Nuoren sukupolven ääni yhdistyy teokseen, joka valmisteli nuoren Saariahon tietä oopperasäveltäjäksi, ja vastaavasti Graal théâtre ammentaa kypsän säveltäjän kokemuksista näyttämömusiikin maailmassa. ”Hän teki nuorena päätöksen, että uskaltaa tehdä kokeilevan musiikkiteatteriteoksen, ja oli iso päätös, että hänen ensimmäinen konserttonsa olisi juuri viulukonsertto”, Barrière sanoo.
Työtapana loputon dialogi
Kapellimestari Clément Mao-Takacs on innoissaan Matias Vestergårdin ja Sebastian Hillin musiikista.”He ovat hyviä esimerkkejä uudesta säveltäjäsukupolvesta: heidän musiikkinsa on samalla kertaa universaalia ja henkilökohtaista, ja muodonkäsittelyltään ja sointimaailmaltaan erittäin kypsää.” Mao-Takacsille on tärkeää olla synnyttämässä uutta säveltaidetta, ja hän myös säveltää itse.
”Betweenin voi aistia vähittäisenä nousuna kohti valoa. Syntyy kaarros, joka kasvaa pikku hiljaa: ensin vain elektroniikka ja sopraano, ja lopulta päädytään viulukonserttoon. Jokainen teos lisää jotakin uutta tähän ketjuun”, kapellimestari kuvailee.
Mao-Takacs pohtii, että valon ja pimeyden tematiikka on toistunut monissa La Chambre aux échos’n esityksissä, niin musiikin, teemojen kuin näyttämötoteutuksen tasolla. ”Meille on tyypillistä, että teoksissa kuljetaan matka, joka kutsuu myös katsojan mukaan. Jokaisessa esityksessämme tutkiskellaan siirtymiä, muuntumia, eroja erilaisten tilojen, hetkien, perspektiivien ja tulkintojen välillä.”
Tätä tukee työskentelytapa, joka on yhtä lakkaamatonta dialogia. Näin syntyy kokonaistaideteoksia, joissa ei ”yritetä ratkaista monimutkaista kokonaisuutta, vaan tutkiskellaan sitä ja tuodaan esiin sen rikkaus.”
Vestergårdin …THROUGH ITS DARKNESS (2020) ammentaa R.M. Rilken runosta, jonka aiheena on Orfeuksen ja Eurydiken myytti. Siinä kiivetään ylös pimeydestä, kun taas Hillin Peach-teoksessa (2019) ajatus persikasta saa värit heräämään näyttämölle. Barrièrelle kyse on myös siitä, miten nuori säveltäjä on löytänyt orkesterin omakseen, sen mehukkuuden ja värisävyt. Hilli on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt niittää jo paljon menestystä orkesterimusiikin säveltäjänä.
Vestergårdin …THROUGH ITS DARKNESS –teoksen pimeyden maisema muodostaa jatkumon Study for Lifelle, jonka teksti on T.S. Eliotin kuuluisasta runosta The Hollow Men. Nuori runoilija pohti ensimmäisen maailmansodan raunioilla, miten maailma voidaan rakentaa uudelleen. ”Katastrofit ovat nyt ajankohtaisia – mitä sanottavaa nuorilla on niistä?” Barrière muistuttaa. ”Tällä hetkellä nuorten kokemus on, että me perimme maailman joka on tuhoutumassa, mutta meidän on löydettävä yhteys edellisiin sukupolviin eli tuhon syyllisiin.”
Tie itsen löytämiseen
Nyt kuultavissa Kaija Saariahon teoksissa on säveltäjän pojan mielestä läsnä sekä nuoruuden rohkeus että angsti. Graal théâtre ei suoraan liity Graalin maljan etsintään, mutta sovittaessaan teosta yhdessä säveltäjän kanssa ja luodessaan siihen oman tekstinsä Barrière hahmotti sen keskiaikaisten ritaritarinoiden tapaan seikkailuna – nuoruuden retkenä, identiteetin etsintänä. Tämän myyttisen matkan käy viulu, kun taas näyttelijän tehtävänä on etsiä teoksesta ja Barrièren tekstistä tilaa itselleen.
”Hän ei ole solistin alter ego, vaan ikään kuin sellainen keskiaikaisten kirjankuvitusten marginaaleissa lymyävä outo eläin, joka tuo esiin kaaoksen rivien välistä”, Barrière kuvailee.
Jos konsertossa löytyy Graalin malja, se on tietoisuus itsestä ja toisista. Clément Mao-Takacs täydentää, että tämä on myös Between-kokonaisuuden laajempi tarina. Yhdestä laulajasta, yksilöstä, kuljetaan kohti yhteisöä.
”Kaikki nämä teokset ovat myös taisteluareenoita, sehän on sanojen ’konsertti’ ja ’konsertto’ etymologisena taustanakin, kamppailu. Kamppailu itsen, maailman ja kuoleman kanssa”, kapellimestari pohtii. ”Teokset toimivat kuin kaikuina toisistaan. Todellinen ’Study for Life’, elämäntutkielma, ja myyttinen matka on sellainen, jossa palataan takaisin omia askelia pitkin ja edetään vähitellen pidemmälle, siihen asti kunnes valo ja varjo löytävät täydellisen tasapainon.”
Between Kansallisoopperan Alminsalissa 31.8., 2. ja 3.9.2022. Lue lisää teoksesta.
Teksti AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN